Tätä nyt-hetken tavallista mieltä ei voi käsitteellistää syntyneeksi tai vapautuneeksi. Sen lakkaamatonta ilmenemistä ei voi mieltää ulkoiseksi kohteeksi.
Samsara ja nirvana ilmaantuvat samanaikaisesti. Tämä on vaivaton polku, suurenmoinen mahamudra.
Kun kohtaa kasvokkain oivalluksen itseolevaisen perustan, samsara ja nirvana askeltavat samaan tahtiin ja harhakuvitelma kolmesta maailmasta luhistuu avaruuteen.
Valaistumisen kolmeen kehoon saavutaan luonnollisessa tilassa, joten miksi odotella tulevia lopputuloksia? Tämä on kagyüpojen erityisopetus. Tätä ajatellen jatkan esi-isien kulkemaa polkua.
Oma myötäsyntyinen luonto, vailla käsitteellisen mielen turmellusta, on gurun keho, itseolevaisen avaruuden leikkiä. Tarkertumatta tyhjyyden ja kirkkauden äärimmäisyyksiin se ilmenee spontaanisti neljän kayan olemuksena. Tätä kokemusta kutsutaaan "guruksi ja omaksi mieleksi". Mutta tämäkin on vain nimi. On mahdotonta osoittaa sitä yhdeksi äärimmäisyydeksi.
Tästä toduudesta syntyy kaipaus; tästä kaipauksesta syntyy bodhicitta. Samsara, äitiemme kolme maailmaa, järkkyy koko syvyyksiään myöten. Käyköön niin, että kolmen ajan 1 002 buddhaa saavat ei-käsitteellisen mielensä valan todellisesta voimasta välittömästi ilmaantumaan dharmakayan kuningaskunnan, joka ylittää älyn, ja vapauttakoot he kaikki tuntevat olennot tähän olemukseen.