"Tässä oli joskus merenranta", huutaa Helsingin purojen johtava tuntija Olli Ruth kohinan yli.
Yli 2 200 vuotta siten tällä
Mätäjoen suistolla saattoi asustella moni esihelsinkiläinen
metsämies tai kalastaja.
Vantaanjoki oli haarautuva kohta nykyisen Helsingin
itäpuolelle, ja Mätäjoki jäi siksi Kustaa Vaasankin kartoissa
sivupuroksi.
Kivikautena Mätäjoki kuitenkin kuohui.
Nyt joen vauhti Pitäjänmäessä on tyventynyt.
Mätäjoen putouksen korkeus
Strömbergintien kupeessa on silti se sama, muutamia metrejä. Niagaraa
siitä ei saa taiotuksi, mutta on se Helsingin toiseksi suurin vesiputous.
Rankkasateenjälkeen Ruth
ei seisoisi enää siinä, missä nyt seisoo ja huutaa. Mätäjokikin
nimittäinn tulvii, jopa tonavoi hetken, kun se kerää kaupungin
asfalteilta miljoonia litroja sadevesiä.
Mätäjokeen valuu näet suuri
osa Länsi-Helsingin asfalttikatujen ja -teiden katukaivojen laskuojista.
"Ukkosella tämä on näyttävä
paikka", Ruth sanokin putouksella. Helsingin seudut hyvin tunteva maantiteilijä
menee usein rankkasateiden jälkeen kuvaamaan puroille.
"Kymmenissä minuuteissa virtaavan veden
määrä voi paisua jokipuroissa jopa 20-kertaiseksi."
Mätäjoen nimi johtaa
harhaan. Kirkkaan näköinen Mätäjoki valuu Isoon Huopalahteen,
jossa myös on mitattu ihan tyydyttävä vedenlaatu.
Mätäjoen valuma-alueella asuu noin
70 000 helsinkiläistä. He ovat järjestäneet joen
nimiin omia juhliakin.
"Puromies" Ruth kehuukin Mätäjokea
ja muita tutkimiansa puronvarsia. Ne ovat virkistäviä viherväyliä
rakennetun kaupungin väliköissä. Purojen varsilla riittää
polkuja ja pieniä biotoopeja – silloin kun vettä ei ole johdettu
tunneliin.
Taloyhtiöt eivät tosin kyllä
mielellään mainosta, että asunto on myytävänä
Mätäjoen tai -puron varrella.
Kaupunki juoksuttaa kesällä
Mätäjokeen vettä 50 litraa sekunnissa Silvolan tekojärvestä.
Näin kuivaan aikaan runsaasti soljuva puro näyttää kivemmalta.
Samalla se puhdistaa uomaa ja Helsingin alueen
entistä jokiuomaa.
Timo Paukku, HS
Lisää
aiheesta:
Vantaanjoen
laskuhaara kulki kivikaudella Mätäjoen kautta