Kauppiaslehmän vanha navetta

Tämän navetan lehmä on jo eläkkeellä kaupan teosta. Sivun tarkoitus on esitellä vapisevalla äänellä ja nostalgian vallassa mediajaoston poliittisen toimituksen alkutaipaleen historiaa. Nyt paljastan lehmän kauppiasuran ihmeeliset, ennen julkaisemattomat alkusyyt. Kun vanhojen muistelu alkaa kyllästyttää, kannattaa siirtyä nykylehmän kaupan kassalle.

Maslowilainen menneisyys -- kaikki alkoi ruoasta!

Keväällä 1995 sattui ja tapahtui monen moista. Edustajisto teki hallitukselle epäluottamuslause-esityksen hallituksen sisäisten henkilöristiriitojen tiimoilta, mutta lopulta hallitus pysyi pystyssä, joskin ympäristövastaava vaihtui. Tämän tragikomedian uskotaan yleisesti olevan Lehmän kaupan synnyn pääasiallinsen innoittajan (näin antaa ymmärtää mm. nykyinen kauppias Mikko Aitkoski syksyn 1996 Lehmän kaupan historia-artikkelissaan). Uskomus on kuitenkin väärä ja totuus paljon moniselitteisempi.

Keskustelua poliittisen toimituksen tarpeellisuudesta oli käyty kahvipöydissä jo hyvän aikaa. Tarvittiin vain sopiva ärsyke, jotta joku olisi tarttunut asiaan. Ärsykkeitä ilmaantui suunnilleen samanaikaisesti kaksikin. Edellä mainittu hallitusskandaali sai mediajaoston silloisen puheenjohtajan Riku Talvitien tarttumaan kynään ja avaamaan pelin. Onkin ilmeistä, että jollen minä olisi poliittista vakiopalstaa ennättänyt perustamaan, joku muu olisi sen kyllä tehnyt. Henkilökohtainen perustamisärsykkeeni löytyi kuitenkin Maslow'n tarvehierarkian alkupäästä: ruoka!

Kyseisenä keväänä ylioppilaskunta oli myynyt omistamansa Rafla-Lyydia -opiskelijaravintolayhtiön oululaiselle Katri Antell -rymälle. Rafla-Lyydian voittovaroista pahan päivän varalle kertynyt ruokalarahasto jäi vaille tarkoitusta. Rahojen uusiokäytön miettiminen uskottiin sosiaalisektorille, jolla tuolloin myös itse vaikutin. Syntyi ehdotus, jossa rahaston käyttötarkoitus olisi ollut mahdollisimman lähellä alkuperäistä: palveluja kaikkien kuntalaisten käyttöön.

Edari puuttuu peliin

Edustajistoa moinen banaali käyttötarkoitus ei kuitenkaan miellyttänyt, vaan kahden silloisen puheenjohtajiston jäsenen esityksestä ruokalrahasto muutettiin KY 100-vuotisrahastoksi, jonka käyttötarkoitus hieman yksinkertaistaen on järjestää 7 miljoonan markan vuosijuhlat vuonna 2011. Edustajisto toki saattoi jo tuolloin sääntöjen mukaan päättää mitä tahansa, eikä suurin ärtymys aiheutunutkaan itse päätöksestä, vaan sen käsittelytavasta. Kokous oli ensimmäinen, jota henkilökohtaisesti olin paikalla seuraamassa, ja järkytykseni oli melkoinen. Päätös poliittiseksi toimittajaksi ryhtymisestä syntyi todellisuudessa juuri tuon kyseisen kokouksen aikana.

Päätöksentekoprosessista ärsyyntynyt sosiaalivaliokunta muuten osoitti KYE:n puheenjohtajistolle avoimen kirjeen, jota voit vilkaista tästä.

"Liikeidea" kypsyy

Kesän aikana olikin sopivasti aikaa hautoa ajatusta, ja konsepti alkoi vähitellen hahmottua päässäni. Piti perustettaman Mediajaoston historian ensimmäinen vakiopalsta, joka erottuisi tunnistettvavan ulkoasunsa ansiosta ja jolla olisi myös uraauurtava verkkotuki, eli oma kotisivu.

Ensinnä oli palstalle keksittävä osuva nimi. Kun kerran talousalalla toimitaan, kauppa tuntui luonnolliselta ratkaisulta. Mutta mikä kauppa? "Vaihtokauppa", "Kahden kauppa", "KY-kauppa", "Lähikauppa" vaiko kenties "Kytkykauppa"? Samalla nimen olisi mielellään pitänyt palvella kirjoittajan pseudonymina. Niinpä lopputulos oli "Lehmän kauppa", siis erikseen kirjoitettuna, mistä nykyisin näyttää vallitsevan hieman häilyvä käytäntö. Assosiaatio lehmänkauppaan on tietysti selvä ja tarkoitettu, mutta absurdeihin sanaleikkeihin mieltyneenä ajattelin, että toimitus on kauppa, jota pyörittää sangen omalaatuinen toimittaja, lehmä.

Tunnistettavuus hoitui yhä käytössä olevalla,Ella Kirjasniemen piirtämällä lehmä-logolla, joka tältäkin sivulta löytyy.

Ja sitten lypsylle

Edari ei pettänyt odotuksiani, ja tohelluksista riitti juttua useaan artikkeliin. Erityiskiitoksen ansaitsee puheenjohtaja Petteri Harjula, jonka edesottamukset hauskuuttivat lukijoita useampaan otteeseen syksyn aikana. Hän kirjoitti vastineenkin "Nuijankopautuksia"-juttuuni (ks. myös loppukaneetti artikkelissa "Regressioanalyysi lypsykoneella").

Alkuperäinen ajatukseni oli luoda palstalle kehikko ja laittaa kirjoittelua alkuun. Kaupan suojissa olisi sitten lopulta majaillut kokonainen lehmälauma poliittisia toimittajia, jotka olisivat saanet tätä kautta äänensä kuuluviin. No, kaikkihan ei aina suju suunnitelmien mukaan.

Lehmä siirtyy varhaiseläkkeelle

Olin juuri päässyt mukavasti poliittisen toimittamisen makuun, kun vastoin kakkia vakaita päätöksiäni löysin itseni KY:n hallituksesta 1996. Tämä merkitsi vääjäämättä lehmäurani loppua. En ollut vielä lainkaan ehtinyt ajatella navetan täydentämistä, joten turavatakseni kaupan aukioloajat ryhdyin kuumeisesti tähyilemään laitumille päämääränäni löytää uusi lehmä pitämään kauppaa.

Periaatteessa kiinnostuneita löytyi useampiakin, mutta lopulta perintö lankesi kokonaisuudessaan Mikko Aitkoskelle, jonka ansiosta pitkälti Lehmän kauppa on kehittynyt sellaiseksi institutioksi, jona sen tänään tunnemme. Mikkohan häärii kaupan kassalla edelleenkin.

Kiitokset

Tämän muistelman lopuksi lausun erityiskiitokset saamastani tuesta, ideoista ja kannustuksesta Petri Dahlströmille, Minna Fossille, Ville Melonille, Riku Talvitielle, Sami Turpeiselle sekä vuoden 1995 mediajaostolaisille.

Janne Niemi

"kaikkien lehmien isä ja äiti"

Lehmän kaupat, joita itse olen ollut kirjoittamassa

25.9.1995     "Flegmaattinen edari kesäterässä"
9.10.1995     "Nuijankopautuksia"
23.10.1995   "Regressioanalyysi lypsykoneella"
13.11.1995   "Edaattorit märehtivät sääntöjä Amerilla"
27.11.1995   "Lypsäjän uudet uhrit"
4.12.1995     "KY Dream Team valittu"

Regressioanalyysissä käytetyt tiedot
ohjeet tietojen lukemista varten

Tietokilpailukysymyksiä

Uudemmat lypsyt löydät täältä

Keskusteluryhmiä, joista voit löytää KY-politiikkaa

hkkk.ky.vaalit
hkkk.ky
hkkk.huuhaa
hkkk.varaventtiili

janne.niemi@iki.fi