Jannen tuotoksia verkossa

Pakasteruokateollisuuden yksi kirkkaimmista johtotähdistä, herne-maissi-paprika -sekoitus (HMP) istuu suomalaisen opiskelijan keittiöön kuin nenä päähän. HMP on ravitsevaa. HMP on edullista. HMP:n käyttö on helppoa. HMP on mautonta. Meikäläisessä ruokakultturissahan perinteisesti helppous ja nopeus hakkaavat maukkauden mennen tullen.

Totuuden nimissä on myönnettävä, että viime vuosina ihan tavallisesta kaupasta on alkanut saada mm. lampaanlihaa, tuoretta leipää sekä tuoreita yrttejä ja sieniä. Suomalaiset ovat oppineet tuntemaan muitakin pastaruokia kuin lihamakaronilooran ja spagetin jauhelihakastikkeen kera samalla, kun Patakakkonen on saanut rinnalleen koko joukon ruokaohjelmia. Ruokakulttuurin tason noususta on siis selviä merkkejä ja edellytyksetkin ovat parantuneet. Samalla suomalaisen keittiön gastronomiselle nousulle on kuitenkin ilmaantunut uusi uhka, HMP.

Jokainen, joka on aurinkoisena kesäpäivänä syönyt kauppatorilta ostamiaan tuoreita palkoherneitä tietää, että herneen maku on erittäin mieto. Kun herne sitten laitetaan samaan pussiin voimakkaanmakuisen paprikan kanssa, pastöroidaan, pakastetaan ja sulatetaan, ei herneen mausta ole taatusti jäljellä häivähdystäkään. Minua henkilökohtaisesti viimeksi mainittu seikka ei sikäli haittaa, etten muutenkaan pidä herneistä. Joku muu kuitenkin saattaa pitää, joten luokittelen herneen kohtelun joka tapauksessa rikokseksi keittotaitoa vastaan.

Maissiin pätee pitkälti sama kuin herneisiinkin sillä erotuksella, että maissi on makeampaa ja sokeri puolestaan säilyy elintarviketerroristin käsittelystä huolimatta. Lopputuloksena pussista löytyy makeita keltaisia ja vähemmän makeita vihreitä, nihkeäpintaisia, lievästi paprika-aromisia palleroita, jotka litistyvät ja puhkeilevat iljettävästi hampaiden välissä. Lievästi paprika-aromista on myös se pehmeä, punainen silppu, joka joskus on ilmeisesti ollut komea, voimakkaan makuinen ja tuoksuinen vihannes.

HMP on löytänyt tiensä lähes kaikkialle jokapäiväiseen elämäämme. Se on salakavalasti piiloutunut lounasravintolan salaattiin. Ruokalan emäntä on tyhjentänyt kilokaupalla HMP-pusseja lihamurekkeeseen. Ranskalaisen koulun pizzaravintolassa HMP oli tässä yhtenä päivänä kasvispizzan pääkomponentti.

HMP-tauti ei kuitenkaan rajoitu lounas- ja laitosruokailuun. Olin jokin aika sitten erään opiskelijajärjestön vuosijuhlassa eräässä suomalaisessa suurehkossa sisämaakaupungissa. Ruokalistaan oli alkuruuan kohdalle merkitty "Salade verte", vihreä salaatti. Järkytys oli melkoinen kun löysin edestäni siististi katetulta pöydältä lautasellisen HMP:ta yhdessä porkkana-kukkakaali -pakasteen kanssa kauniiksi keoksi aseteltuna.

Ei siis ihme, että laumasieluiset opiskelijatkin ovat omaksuneet HMP:n käytön. Kukaan ei sentään kiellä, etteikö HMP olisi mautonta, mutta samaan hengenvetoon kerrotaan sen antavan "niin mukavasti väriä". Suosittelen tutustumista vaikkapa lähimmän marketmyymälän vihannesosastoon; sieltä löytyy kyllä monen väristä rehua. Laitan tähän loppuun vielä pikku reseptin ikäänkuin inspiraation lähteeksi.

HMP:ton Kreikkalainen salaatti

Punaisia tomaatteja, Vihreä ja/tai keltainen paprika, Sipulia (mieluiten tuoreita), Oliiveja, Feta-juustoa (mieluiten vuohenmaidosta), Kylmäpuristettua oliiviöljyä, Valkoviinietikkaa, Mustapippuria

Paloittele tomaatit. Leikkaa paprikat ja sipulit ohuiksi renkaiksi. Lisää oliivit ja paloiteltu feta-juusto. Kaada loraus öljyä ja etikkaa. Jauha myllyllä päälle mustapippuria. Määrät oman maun ja syöjien lukumäärän mukaan.

Vinkki: Talvella ei useinkaan saa tuoreita sipuleita. Vanhat sipulit taas ovat kypsentämättöminä monen maulle ja vatsalle liian voimakkaita. Vanhoista sipuleista saa miedomman makuisia ja niiden fyysinen olemus säilyy kuitenkin samalla rapeana laittamalla valmiiksi leikatut sipulirenkaat likoamaan etikkaveteen (noin puolet viinietikkaa ja puolet vettä) muutamaksi kymmeneksi minuutiksi. Tämän jälkeen etikkaiset sipulirenkaat huuhdotaan siivilässä runsaalla vedellä ja ravistellaan kuiviksi.

Janne Niemi