Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu Rostrassa 1/2002. Kokonaan latinankielinen versio samasta tekstistä löytyy täältä. Olen osallistunut myös ranskankielisen version käännökseen ranskankerho Chicissä; valitettavasti en muista kaikkia muita tuohon käännöstyöhön osallistuneita, joten en voi tässä antaa asianmukaista tunnustusta.
Jokaiselle akateemisesta lauluperinteestä vähänkin perillä olevalle lienee tuttu spriin (spiritus fortis) virkistävästä vaikutuksesta kertova rallatus, johon johdantona on tapana lausua pieni runonpätkä. Monet tuntevat runon nimellä Eino Leinon juomalaulu. »Valistuneemmat» kuitenkin osaavat varmana tietona kertoa, että runoilija olisikin V.A. Koskenniemi. Objektiivinen totuus asiassa kuitenkin on, että alkuperäinen auktori on Heikki Asunta, jonka runokokoelmasta Mustaa ja kultaa vuodelta 1929 nämä säkeet löytyvät nimellä Pieni episodi. Tosin on samalla vielä todettava, että yleensä lausujilla on tapana panna hieman omiaan alkutekstin yksityiskohdista liikoja piittaamatta.
Roomalaisen kirjallisuuden perinteitä imitoiden plagioin teeman, mutta tein siitä uuden runon. Oheinen, melko harvinaiseen antiikin runomittaan kyhätty yritelmä, ei siis ole varsinaisesti käännös, mutta tapahtumien kulku on jotakuinkin Asunnan esimerkin mukainen. Kriittiselle lukijalle tiedoksi, että tekstin mahdollisesti sisältämät epäklassiset sanat, kielioppivirheet ja runomitan rikkomukset ovat toki kaikki tarkoituksellisia, mutta kommentteja otan silti mielelläni vastaan.
Epulisce vinolentiis habitis diutinis
sine cupiditate vitae dolorosus ebrius
reputavit ipse fervens: »Edepol! Sit ita satis!
Iam iam dolet quod egi, decedere cupio.»
Laqueumque calamitosum tenuit manu sua
moriturus ille repens adiitque ad angulum.
At cum simul notassent comites relicti ibi
numero ex abesse eourum socium repente eum,
ita creveratque summus dolor orduus malus
et ubi lateret is, sunt aperire nixi enim.
Tandem repertum amicis miseri est in angulo
frigidum cadaver. Is nunc ierat iam ad inferos.
Cum fortis esset illi spiritus bonus datus
simul excitavit ille et sine tristitate nunc
calicemque sustulit quem tenuit manu sua
ita dixit ille: »nobis nunc est bibendum ibi.»
Vaihtoehtoinen, laulettavaksi sopiva versio viimeisestä säkeistöstä:
Spiritu forte capto
simul excitato
tollens poculum suum
ait: »Nunc est bibendum!»
Janne Niemi
Sivun osoite (käytä tätä!): http://www.iki.fi/janne.niemi/suomi/r02_1_4.htm Sivu päivitetty: