EGF 95 Tuchola, Puola

Edessä oli pitkä päivä lentokenttien ja rautatieasemien odotustiloissa. Lähdimme Aapolan Laurin kanssa Tampere-Pirkkalasta n. kello 5 ja huonon tuurin takia pääsimme turnauspaikalle vasta kello 22 illalla. Myöhästyimme junasta Varsovassa puoli tuntia ja seuraava lähti vasta viiden tunnin kuluttua. Tough. Magneettilauta ja kortit auttoivat ajan tappamisessa. Junassa tapasimme serbiystävämme Alexanderin, joka sanoi poliittisesti neutraalisti olevansa Belgradista. Jaoimme kolmen hengen huoneemme hänen kanssaan.

Illalla ei paljon muuta ehtinyt kuin tavata muut suomalaiset Matin, Sinikan, Vesan, Sarin ja Ollin ja käydä kaljalla pelipaikan baarissa, joka muuten oli samassa rakennuksessa kuin majoitustilat ja pelipaikkakin oli samalla aidatulla metsäoppilaitoksen alueella, joten tuumasin juopottelun olevan paitsi suomalaisittain erittäin halpaa, myös turvallista.

Sunnuntaina pelasin Belgian Belmansia vastaan ja hävisin. Sanoin ankeiden ja erittäin ahtaiden pelitilojen kehittävän yhdessä gon kanssa erityisesti suoraselkäisyyttä ja muita sotilashyveitä. Hän totesi olevansa Belgian armeijan kantapeikko, mutta huumorintajuinen. Maanantaina rupesi vatsa oikuttelemaan ja tuli päin näköä kaikissa peleissä.

Tiistaina ryhdistäydyin ja aloin voittaa pelejä ja nostaa sijoitustani. Nopean pelin turnauksessa ylsin ensimmäisellä viikolla viiden pelin voittoputkeen. Laurilla meni turnaus ensimmäisellä viikolla hyvin ja hän sai koko ajan pelata itseään parempia vastaan.

Metsäoppilaitoksella oli jonkunlainen saunantapainen, jossa kävimme tiistai-iltoina Mathew Macfadyenin kanssa. Lauteiden tilalla oli puiset kerrossängyn kaltaiset lavitsat, ja löylynheitto oli kielletty! Tämä on kuulemma tavallista Keski-Euroopassa. Vähänpä ne saunomisesta tajuavat.

Viimeistään viikonlopputurnauksessa puheet puolalaisesta organisointi- taidosta osoittautuivat tosiksi. Päätin osallistua viikonlopputurnauksen toiselle kierrokselle ja kävin ilmoittamassa asiasta parittajille ja minulle luvattiin, että homma onnistuu. Parituksessa nimeäni ei ollut ja sanoin asiasta uudelleen, taas tuloksetta. Lopulta minut paritettiin, jonkun 3 kyun kanssa. Eipä tuo nyt niin kauheasti haitannut, mutta ihmetytti vain. Aikataulut olivat kaikissa turnauksissa ilmeisesti vain suosituksia. Aamulla tämä ei haitannut, mutta illalla olisimme mielummin istuneet kaupungin oluttuvissa kuin vahtineet, koska paritus suvaitaan tehdä.

Yksi parhaista asioista kongresseissa on, että tapaa vanhoja tuttuja ja saa uusia kavereita. Tapasimme vanhat tuttumme Harri-Vaarin (H. Taari), Erikin ja Niklaksen. Ruotsalaisten ja tanskalaisten kanssa oli hauska pelata tanskalaisten sokkojoukkuegota, jossa jokaisella pelaajalla on oma lauta eikä kukaan tiedä muiden siirroista. Lauria sapetti pokeriturnauksessa, kun yltiöpäinen serbiystävä oli tunaroinut ja kylvänyt kaikki rahansa kahdelle muulle saman kierroksen pelaajalle.

Euroopan mestaruuden voitti odotetusti Guo Juan. Pohjoismaiden paras pelaaja oli Olli, joka osoitti todisti ansainneensa 4 danin korotuksensa PM:n jälkeen. Lauri sai korotuksen 2 kyuhun. Itse menestyin kohtalaisen hyvin: 5/10 pääturnauksessa ja 10/16 rapid-turnauksessa. Kokonaisuudessaan tämän vuoden kongressi onnistui hyvin: pienet sähläykset järjestelyissä korvasivat olemattoman lyhyet välimatkat kongressipaikalla, edullinen hintataso ja erityisesti halpa olut.

Markku Jantunen