|
(Artikkeli on julkaistu aikoinaan Suomen
Partiolaisten Partio-lehdessä.)
Millainen ja missä on partiolaisen kamera?
Kompakti vai järjestelmä, neulanreikä vai digitaali? Kameroita on jos jonkinlaisia. Partiolaisen kameralla on kuitenkin kaksi tärkeää ominaisuutta. Sen on oltava kätevästi käsillä, jotteivät parhaat tilanteet mene sivu suun. Sen on myös oltava laadukas ja kestävä, tai muuten se on pian entinen kamera.
 Kamera kuvaajan mukaan
Halvimpia kameroita (itse tehdyn neulanreiän jälkeen) ovat kertakäyttökamerat. Kertakäyttöisyys ei vain oikein istu partioon. Oikea kamera, jolla saa parempia kuvia, tulee sitäpaitsi pian halvemmaksi. Kertakäyttökamera on järkevä semmoisilla rämäreissuilla, että kamera luultavasti tuhoutuu, tai kun on tarkoitus räpsiä veden alla.
Kompaktikamera on paras valinta useimmille partiolaisille. Se mahtuu kätevästi taskuun eikä maksa älyttömiä. Kunnollisella kompaktilla saa niin hyviä kuvia, että ammattilaisetkin käyttävät myös sellaisia. Zoom-kompaktia ei välttämättä kannata ostaa, koska halvat zoomit ovat yleensä huonolaatuisia ja valovoimaltaan heikkoja (eli tarvitsevat kirkkaampaa valoa). Roisketiiviys ja linssin hyvä suojaus ovat partiohommissa tarpeen.
Järjestelmäkamera on tosikuvaajien vehje (ja pullistelijoiden). Järjestelmään saa vaihdettua erilaisia putkia, joilla voi sitten kuvata niin kirppuja, avaria maisemia kuin horisontissa liihottavia hippiäisiäkin. Valotusta voi säädellä mielin määrin, ja kuvata vaikka kynttilän kajossa. Toisaalta järjestelmät ovat hankalan isoja, painavia, kalliita ja herkkiä hajoamaan, varsinkin kastumaan. Sellainen on järkevää hommata, jos hienojen kuvien saaminen on reissulla tärkeintä. Käytettyä kannattaa harkita. Kaveriksi on hyvä hankkia jalusta. UV-suodatin on fiksu jo siksi, että se suojaa objektiivia naarmuilta. Varsinainen linssinsuojus pysyy tallessa, kun sen sitoo langalla kameran runkoon.
APS-kamerat ja digitaalikamerat ovat uusinta uutta. APS:llä voi ottaa muutamaa erilaista kuvakokoa, mutta APS-kamerat ja niillä kuvaaminen ovat tavallista kalliimpia. Digitaalikameralla saa kuvan suoraan tietokonemuotoon, eikä filmiä tarvita. Hyvät digitaalikamerat ovat vielä niin törkeän kalliita, että fiksumpaa on ostaa kompakti ja käydä vaikka koululla skannailemassa, jos haluaa laittaa kuvat vaikka verkkoon.
Kätevästi käsille
Kun kameran on hommannut, ei sitä pidä tunkea rinkan pohjalle homehtumaan. Enitenhän harmittavat ne kuvat, joita ei tullut otettua. Kameran on siis oltava paikassa, josta sen voi räväyttää nopeasti esiin.
Toisaalta kameran on kuitenkin oltava suojassa pahimmilta kolhuilta, naarmuilta ja roiskeilta. Pienen kompaktin kanssa se on helppoa. Järjestelmäkamera sen sijaan tarvitsee kunnon kameralaukun. Niitäkin on joka lähtöön, koko raahattavan kaluston määrän mukaan. Pehmusteisiin, vedenpitävyyteen ja kantomukavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Tosi räyhäkkään menoon on olemassa tiukasti istuvia fotoliivejä. Halvimman vedenpitävän pussin saa minigripistä, jonka läpikin voi yrittää kuvata.
Talvella kämppään mennessä kamera on pidettävä ilmatiiviissä pussissa, kunnes se on lämmennyt. Muuten linssit huurtuvat umpeen. Kovimmilla pakkasilla voi joutua lämmittämään patteria taskussa, jottei se vallan hyydy.
Lopuksi vielä hyvä neuvo kokemuksen syvällä rintaäänellä: vakuutus kannattaa huolehtia kuntoon jo kameran takia!
Lisää tietoa kameroista ja kuvaamisesta:
| 
