Perjantai 10.4.
Pyöräilin kodalle iltahämärissä lippukuntainvälisen kokouksen jälkeen ja löysin KoHun ja Telkän sisältä istuskelemasta ja - uskokaa tai älkää - leikkimästä. Perinnejaoston päällikkö Löökinen se siellä esitteli uusimpia kehitelmiään.
Kello oli jo kymmenen korvilla, ja kun oli vaihdettu pari sanaa, arvelivat pojat, että oli aika ruveta laittamaan päivällistä. Mikäpä siinä, kattilasta pestiin ripeästi edellisen leirin töhkät pois ja sitten vain tulelle. Tarkoitus oli paistaa jauhelihaa ja nautiskella sitä spagetin kera, mutta kun paistinpannu oli jäänyt kotiin... vaan onnistuihan tuo kattilassakin. Vinkiksi tässä koko resepti: pari kiloa jauhelihaa, paljon suolaa, puoli purkkia pippuria ja paketti margariinia (mielellään vuoden, pari vanhaa ja kodalla seissyttä) sekoitetaan ja hämmennellään hyvän aikaa tulella; sekaan vielä kunnon liraus ketsuppia ja sitten vaan spagetin kanssa mahalaukkuun.
Ruoan jälkeen vauhditettiin sen sulamista reippaalla tuikkusella, jota varten lähimetsään oli tehty sopiva hakkuuaukio. Se oli maahan jätettyine tukkeineen mainio harjoittelupaikka. Kun tuikkuset oli tuikuteltu, voitiin jo hyvillä mielin siirtyä makuupussukoihin ja unten maille. Yötä eivät häirinneetkään muut kuin muuan huuhkaja sekä Harrin, Jussin ja Junen yllättävä huulipunahyökkäys joskus pikkutunneilla.
Lauantai 11.4.
Aamupalan jälkeen aloitettiin varsinainen päiväohjelma reippaasti sodalla tai oikeastaan kahdellakin. Raivoisat lumipallotykistötaistelut aaltoilivat risteyksen tienoilla useamman tunnin ajan, mutta miestappioilta säästyttiin, eikä edes kenenkään silmälaseja saatu tuhottua. Tikkasen Vesa tosin meni joksikin aikaa hukkaan, mutta löytyi pian etsinnöistä huolimatta. Olipahan vain lyönyt varmuuden vuoksi maihin ja pysynyt siellä.
Iltapäivän ohjelmanumerona oli PT, jossa nuorempien leiriläisten taitoja kokeiltiin monella saralla. Kaikki johtajat oli varattu mikkosiksi rasteille, joilta löytyi mm. arviointia,luonnontuntemusta, kiritaivalta (siis KoHun erikoinen: halonraahaussellainen) ja paljon muuta. Tuohikippoja väkerreltiin, mutta hauskinta taisi olla pienoiskivääriammunta ampumaradalla. Havaittiin, että pientä parantamisen varaa Haukan taidoissa on, mutta osuivatpa kuitenkin useimmat ihan oikeaan tauluun. Myös suunnistustaidot joutuivat toki PT:ssä koetteelle, joskaan eksymisiä ei sattunut (ainakaan lopullisia !) lukuunottamatta yhden rastin joutumista aivan väärään paikkaan.
Kilpailujen melskeessä kului suurin osa päivästä. Iltasella aloitettiin taas ruoanlaitto; vuorossa oli silakkapihvejä potuilla ja valkokastikkeella. Pihvit maistuivat mukavilta, vaikka joku raakakin sattui sekaan, mutta potaateissa oli uskomaton sivumaku ja kastikkeessa kai hiukan liikaa tuhkaa, koskapa se oli kerrassaan kauhistuttavan pahaa. Hahaa.
Toiseksikin yöksi oli varattu yöherätys. Heräsimme kesken kaiken maata vavisuttavaan räjähdekeskitykseen, joka myöhemmin kuulemamme mukaan havaittiin aina Timbuktun seismologisella laitoksella saakkaa, jossa tärähdyksen voimaksi mitattiin 35 Richterin asteikolla. Siksi olikin ymmärrettävää, etten itse päässyt vanhoilla veteraaninjaloillani ylös makuupussukasta, varsinkaan kun vetoketju oli kiinni. Tapahtumien kerrottiin edenneen suunnilleen näin: "Toivuttuamme räjähdyksestä päätimme henkemme uhalla pistäytyä ulkosalla ottamassa selvää tuhoista. Kodan ovelta löytyi kaksi kappaletta käsiä,joiden päättelimme kuuluvan jollekulle huonoonniselle posauttelijalle. Havaitsimme pian metsässä valoa, jota kohti kiiruhdimme. Tämä oli paha virhe: pian meidät piiritti lähes satapäinen lauma naamioituja henkilöitä, jotka ilmoittivat ottaneensa meidät vangeikseen. Raivoisasti taistellen raivasimme tiemme takaisin kodalle..." Oletamme että tapahtuneesta on vastuussa vartio nimeltä Ruusunmarjat, mutta todisteiden puuttuessa tyydymme olemaan vaatimatta sotakorvauksia.
Sunnuntai 12.4.
Heräilin Epun kanssa anivarhain, koska minun oli sattuneesta syystä poistuttava leiriltä jo aikaisessa vaiheessa ja Epun oli ajateltava näyttelijänuraansa. Jätimme siis luottavaisina poijat kodalleen pitämään maastoharjoitusta ja muuta mukavaa ja pyöräilimme kotiin Liminkaan. Ilmoitettakoon vielä näin lopuksi uteliaille, että edempänä mainitun PT:n voitti Juho Lahdenperä.
Mikael Niku