Livo 92
1. retkipäivä: 29.7.
Retkikunta lopullisessa kokoonpanossaan: Kankaan Antero ja Mikko, Lumpeen Jaska, Eppu, Late ja Santtu-serkku Jyväskylästä, Matti, Antti, Mikael, Löökinen sekä Kouta-vakiovahvistukset Vappu ja Kalle.Pääsimme Livojärvelle iltapäivällä. Nosteltuamme kanootit ja tavarat autoista lähdimme heti taipaleelle. Venäläiset Taimen-2-kanootit (à 680 mk) joutuivat heti selälle päästyämme tulikokeeseen: ukkospuuska nostatti virkistävän aallokon. Taimenet pärjäsivät erinomaisesti, lasikuitukanootit sen sijaan kävivät kylpyammeista.
Eppu ja Late Livojärvellä (108k jpg)
Ruokatauolla Matti alkoi etsiskellä rannalta syötävää, hän teki kaukoretkimerkin tutkimusta luonnonravinnolla pärjäämisestä. Jaska oli koekaniinina maistellen järviruo'on juuria ja juolukoita.
Livojoki alkoi rauhallisena virtana, jonka hiekkapohjalla asusteli raakkuja. Pian pääsimme kuitenkin ensimmäiselle koskelle, ja Antti ja Teemu kumosivat punaisen lasikuitukanoottinsa. Venäläiskanootit viuhahtelivat ohi, paitsi Antero ja Santtu, jotka joutuivat pikapaikkaamaan aluksensa keskellä koskea. Koutien kamppeita keräilimme koskesta myöhemmin.
Heti kosken alla tutustuimme Taimenten heikkoon kohtaan. Jaska ja Matti alkoivat upota huolestuttavasti, ja kun kanootit vedettiin rantaan, havaittiin joka ainoan olevan puhki ehkä parista sadasta kohdasta. Alumiinirungon kumikangasverhoilu ei pidä kivistä... onneksi paikkatarvikkeita oli mukana.
Mansikkasää = aurinkoinen sää. Mutta kun nyt on melontasää.
2. retkipäivä: 30.7.
Aamu oli harmaa ja tihkuinen. Saavutimme pian seuraavan kosken. Monenlaisia menetelmiä selvitä siitä kokeiltiin. Antti ja Teemu yritettiin laskea narun päässä alas, mutta kanootti täyttyi heti vedellä. Vapun ja Kallen "Sputnik" sen sijaan selviytyi hyvin. Kumikanoottien omistajat valmistautuivat kantamaan vehkeensä kosken ohi, mutta Antero päättikin päästää "Ukraina-2":n ajelehtimaan ilman miehitystä. Loppujen lopuksi Matin "Silver Star" ja Mikaelin "Tursas" pääsivät samaan kyytiin.Matka pääsi jatkumaan vasta illansuussa. Nähtiin pari helppoa koskea, sorsia, kotkakin. Laajojen suoaukeiden jälkeen pääsimme vanhalle padolla, jonka luo jäimme yöksi. Matti sai pienen hauen ja söi sen ahnaasti.
"Alkaa sataa!" "Ei hätää. Sataprosenttinen vesi ei kastu."
3. retkipäivä : 31.7.
Heräsimme vaihteeksi sateeseen. Aamun paikkaukset tehtiin hylätyssä autiotuvassa. Koskia seurasi taas. Vappu ja Kalle menivät hankalassa ympäri ja menettivät tavaroitaan. Kumikanootit uiteltiin sivu-uomaa pitkin. Eppu ja Late uivat koko loppukosken taukopaikalle asti, eikä kovin kuivaa vaatetta muidenkaan yltä löytynyt.Päivällisen jälkeen ohitimme lukuisia koskia. Tulipa taas eräs, joka alusta näytti helponlaiselta, ja Jaska ja Matti lähtivät laskemaan. Perästä tulleet löysivät "Silver Starin" käärittynä ison kiven ympärille, Jaska ja Matti vierellä ihmettelemässä. Virta vei muut seuraavaan suvantoon, josta poimittiin alas kelluvia varusteita. Leiri pystytettiin, haaksirikkoutuneet pelastettiin ja vaatteita kuivateltiin nuotiolla.
"Nyt ei varmasti lasketa enää ainuttakaan koskea!" (hiukan myöhemmin) "Tuo ei näytä kovin pahalta...")
4. retkipäivä: 1.8.
Aurinko paistoi, mieliala kohosi. "Silver Starin" hylystä pelastettiin Matin makuupussi ja runsaasti varaosia. Retkikunta saatiin ahdettua viiteen kanoottiin, ja matka jatkui.Joki leveni hiljakseen lähestyessämme asuttuja seutuja.
Tumps! Räks! Pom! "Väistä noita kolmea kiveä!!!"
5. retkipäivä: 2.8.
Sää oli mainio. Rannoilla alkoi näkyä tuoreempia kaivurin jälkiä, joita koskien entistäjät olivat jättäneet, ja lopulta ohitimmekin koneet. Sen jälkeen tarvitsi vain lasketella - peratuista koskista ei paljon kiviä löytynyt.Iltasella kuulimme rannalla puuhailleelta alkuasukkaalta Livoon olevan matkaa enää puolen peninkulmaa. Ilahtuneina pystytimme leirin mustikkaiseen paikkaan, jossa Matillekin riitti naposteltavaa. Nukkumaanmeno venyi myöhään.
"Hei miten tämä tehdään?" "Väännä se kuivaksi ja syö!"
6. retkipäivä: 3.8.
Tuhnuista ja sateista. Tytöt kävivät soittamassa lähitalosta Ultsin meitä hakemaan, sitten lähdimme melomaan viimeistä osuutta. Puolta peninkulmaa riitti ehkä puolentoista verran, mutta viimein saavutimme Livon kylän.Löökisen Ilma-Teho-Kello-pipo pysyi kuivana viimeiseen asti, vaikka Teemu itse kyllä onnistui lentämään jokeen osapuilleen joka ikinen päivä.
mniku@paju.oulu.fi
