2011-05-09 Matti Leskinen

Hyönteisiä itään rullapyörteissä

Tutkakuvissa aika on UTC (EET - 2 h eli EEST - 3 h) ja mitatut suureet ovat:
kaiun voimakkuus eli tutkaheijastuvuus "Reflectivity",
säteettäisnopeus "Mean Velocity" (T = kohti ja A = poispäin tutkasta),
differentiaalinen tutkaheijastuvuus "Diff Refl" (vaaka- ja pystypolaroidun kaiun voimakkuuden suhde, dB-asteikolla),
differentiaalinen vaihe "PhiDp Dif Phase" (vaaka- ja pystypolaroidun kaiun vaihe-ero) sekä
Doppler-spektrin leveys "Spectrum Width".

Järvenpään sää

Lämpötila, kastepiste, tuuli ja ilmanpaine Helsingin yliopiston mittausasemalla.




alkuun

Pystypoikkileikkauksia 08 UTC

Hyönteisiä nousee lähes kilometrin korkeuden vaiheille. Isot tai suurehkot hyönteiset erottuvat osittain yksittäisinä kaiunaiheuttajina kuten myös linnut, vastaten tutkakeilan leveyttä sekä tutkapulssin kaiun pituutta, kumpikin näillä etäisyyksillä 50-100 m kooltaan. Linnuista tulee yleensä voimakkaampia kaikuja, riippuu siitä millä kohdalla tutkakeilaa ne ovat pystyleikkaustasolla, mutta erityisesti niiden nopeus poikkeaa huomattavasti yleisestä ilman virtauksen mukaisesta arvosta, jota lähellä hyönteisten nopeus on.






Kartiokeilauksia 08 UTC

Antennin korkeuskulmalla 0,5 astetta ("El:0.5") 40 km etäisyydellä tutkakeilan keskikohta on noin 500 m korkeudella ja 2,9 asteen korkeuskulmalla vastaavasti noin 2 km korkeudella. Hyönteisiä ajautuu alussa luoteesta tulevan virtauksen mukana merellekin. Lintuja on toisaalta yhtenäisesti muuttamassa merellä pohjoiseen päin (osin nopeuden ykiskäsitteisyysrajan 10 m/s ylittäen) ja toisaalta erityisesti kasautuneena Porkkalan pohjoispuolelle 20-25 km tutkan länsipuolella, Espoonlahden-Ämmässuon tienoilla.





alkuun

Pystypoikkileikkauksia 11 UTC

Mittaukset ovat Järvenpään suuntaan (11,8 asteen sivukulma) ja jokseenkin kohtisuorasti rullapyörrejonojen läpi, katso kartiokeilauskuvia. Hyönteisiä nousee yli 1,5 km korkeudelle ja kun otetaan huomioonm että Järvenpäässä lämpötilassa päästiin +15 asteen tienoille merkitsee noin aste/100 m jäähtyminen ylöspäin nousevassa ilmassa tällä korkeudella noin nolla-asteista lentokeliä.
Jonkin verran säteettäisnopeus kertoo rullapyörteen sisäisestä kiertoliikkeestä, ytimestä tutkan puolella virtaus on poispäin ja toisella puolella kohti tutkaa alhaalla sekä ylhäällä vastakkain. Differentiaalisessa tutkaheijastuvuudessa rullapyörteen yläosassa arvot menevät alle 0 dB, mikä merkitsee että pystypolaroitu kaiku on vaakapolaroitua vahvempaa, käytännössä ilmeisesti siksi, että hyönteiset pyrkivät lentämään alaspäin jouduttuaan vahvan nostavan liikkeen mukana liian kylmään ilmaan ylempänä.
Lisäksi ylhäällä 2-2,5 km korkeudella havaitaan heikkoa kaikua, joka todennäköisesti liittyy rajakerroksen yläosassa, maan pinnan läheltä kohavien ilmavirtausten ylärajalla esiintyvään turbulenssiin ilman taitekertoimessa, mahdollisesti jopa syntyneisiin kumpupilviin. Kastepiste-ero Järvenpäässä oli noin 20 astetta ja sen mukainen pilvien tiivistymiskorkeus olisi noin 2,4 km.






Kartiokeilauksia 11 UTC

Koska perusvirtaus oli sangen mieto, rullapyörteet eivät oikein muodostuneet jonomaisiksi vaan niissä oli myös solukkomaista rakennetta. Silti vahvasti itäkaakkoon suuntautunutta nauhamaisuuttakin on havaittavissa, etenkin suuremmalla korkeuskulmalla tehdyssä mittauksessa.
Rannikolla merituuli on jo kääntänyt virtauksen lounaasta puhaltavaksi pinnan lähellä ja vahvimmin kaikua esiintyy tähän liittyvän merituulirintaman alueella. Toki myös lintujen keskittymä Espoonlahden-Ämmässuon alueella on hyvin vahvasti näkyvissä.





Matti.Leskinen@helsinki.fi
alkuun