2011-05-09 Matti Leskinen
Hyönteisiä itään rullapyörteissä
Tutkakuvissa aika on UTC (EET - 2 h eli EEST - 3 h) ja mitatut suureet ovat:
kaiun voimakkuus eli tutkaheijastuvuus "Reflectivity",
säteettäisnopeus "Mean Velocity" (T = kohti ja A = poispäin tutkasta),
differentiaalinen tutkaheijastuvuus "Diff Refl" (vaaka- ja pystypolaroidun
kaiun voimakkuuden suhde, dB-asteikolla),
differentiaalinen vaihe "PhiDp Dif Phase" (vaaka- ja pystypolaroidun kaiun
vaihe-ero) sekä
Doppler-spektrin leveys "Spectrum Width".
Järvenpään sää
Lämpötila, kastepiste, tuuli ja ilmanpaine Helsingin yliopiston
mittausasemalla.
alkuun
Pystypoikkileikkauksia 08 UTC
Hyönteisiä nousee lähes kilometrin korkeuden vaiheille. Isot tai suurehkot
hyönteiset erottuvat osittain yksittäisinä kaiunaiheuttajina kuten myös
linnut, vastaten tutkakeilan leveyttä sekä tutkapulssin kaiun pituutta,
kumpikin näillä etäisyyksillä 50-100 m kooltaan. Linnuista tulee yleensä
voimakkaampia kaikuja, riippuu siitä millä kohdalla tutkakeilaa ne ovat
pystyleikkaustasolla, mutta erityisesti niiden nopeus poikkeaa huomattavasti
yleisestä ilman virtauksen mukaisesta arvosta, jota lähellä hyönteisten
nopeus on.
Kartiokeilauksia 08 UTC
Antennin korkeuskulmalla 0,5 astetta ("El:0.5") 40 km etäisyydellä tutkakeilan
keskikohta on noin 500 m korkeudella ja 2,9 asteen korkeuskulmalla vastaavasti
noin 2 km korkeudella. Hyönteisiä ajautuu alussa luoteesta tulevan virtauksen
mukana merellekin. Lintuja on toisaalta yhtenäisesti muuttamassa merellä
pohjoiseen päin (osin nopeuden ykiskäsitteisyysrajan 10 m/s ylittäen) ja
toisaalta erityisesti kasautuneena Porkkalan pohjoispuolelle 20-25 km
tutkan länsipuolella, Espoonlahden-Ämmässuon tienoilla.
alkuun
Pystypoikkileikkauksia 11 UTC
Mittaukset ovat Järvenpään suuntaan (11,8 asteen sivukulma) ja jokseenkin
kohtisuorasti rullapyörrejonojen läpi, katso kartiokeilauskuvia.
Hyönteisiä nousee yli 1,5 km korkeudelle ja kun otetaan huomioonm että
Järvenpäässä lämpötilassa päästiin +15 asteen tienoille merkitsee noin
aste/100 m jäähtyminen ylöspäin nousevassa ilmassa tällä korkeudella noin
nolla-asteista lentokeliä.
Jonkin verran säteettäisnopeus kertoo rullapyörteen sisäisestä
kiertoliikkeestä, ytimestä tutkan puolella virtaus on poispäin ja
toisella puolella kohti tutkaa alhaalla sekä ylhäällä vastakkain.
Differentiaalisessa tutkaheijastuvuudessa rullapyörteen yläosassa arvot
menevät alle 0 dB, mikä merkitsee että pystypolaroitu kaiku on
vaakapolaroitua vahvempaa, käytännössä ilmeisesti siksi, että hyönteiset
pyrkivät lentämään alaspäin jouduttuaan vahvan nostavan liikkeen mukana
liian kylmään ilmaan ylempänä.
Lisäksi ylhäällä 2-2,5 km korkeudella havaitaan heikkoa kaikua, joka
todennäköisesti liittyy rajakerroksen yläosassa, maan pinnan läheltä
kohavien ilmavirtausten ylärajalla esiintyvään turbulenssiin ilman
taitekertoimessa, mahdollisesti jopa syntyneisiin kumpupilviin. Kastepiste-ero
Järvenpäässä oli noin 20 astetta ja sen mukainen pilvien tiivistymiskorkeus
olisi noin 2,4 km.
Kartiokeilauksia 11 UTC
Koska perusvirtaus oli sangen mieto, rullapyörteet eivät oikein muodostuneet
jonomaisiksi vaan niissä oli myös solukkomaista rakennetta. Silti vahvasti
itäkaakkoon suuntautunutta nauhamaisuuttakin on havaittavissa, etenkin
suuremmalla korkeuskulmalla tehdyssä mittauksessa.
Rannikolla merituuli on jo kääntänyt virtauksen lounaasta puhaltavaksi
pinnan lähellä ja vahvimmin kaikua esiintyy tähän liittyvän merituulirintaman
alueella. Toki myös lintujen keskittymä Espoonlahden-Ämmässuon alueella on
hyvin vahvasti näkyvissä.
Matti.Leskinen@helsinki.fi
alkuun