2010-06-30 Matti Leskinen

Hyönteisiä pohjoiseen

Tutkakuvien kellonaika on UTC (EET-2, EEST-3).

Kaiun voimakkuus ja säteettäisnopeus

Karttapohjalla rantaviivat sekä etäisyys Kumpulan tutkasta renkaina. Tutkamittauksissa antennin korkeuskulma oli 0,5 astetta.

Yöhyönteisten vaellusta oli meren yllä pääasiassa 500-1000 m korkeudella, aluksi Suomen rannikon tuntumassa lounaasta ja myöhemmin etelästä noin 7 m/s nopeudella. Suomenlahdella kaikua aiheuttivat myös melko paljon linnut sekä voimakkaimmin laivat.
Aamulla päivävaellukselle lähetävät hyönteiset erottuvat Suomenlahdella vanamaisina nauhoina etenkin saarien ja niemien kohdilta pohjoiseen. Havaittu rakenne säteettäisnopeudesta liittynee siihen, että alkuvaihessa tutkakeila tavoittaa enemmän alempana heikommassa tai erisuuntaisessa virtauksessa kulkevia hyönteisiä. Ylempänä virtaus etelästä oli 10 m/s luokkaa.
Suomen maa-alueen yllä kaiku on voimakkaampaa kuin merellä, osittain ainakin lyhytmatkaisempien hyönteisten suuremman osuuden takia. Suomenlahdella tutkan eteläpuolella havaittava heikompi alue puolestaan liittyy siihen että tutkamittauksen mukaan hyönteisten oma suuntautuminen oli etelä-pohjoinen akselin mukaista, jolloin niiden aiheuttama kaiku on heikompaa etelässä, kun ne ovat pää tai pyrstö johti tutkaa.













Pystypoikkileikkauksia

Etäisyys/km Kumpulan tutkasta vaaka-akselilla ja korkeus/km pystyakselilla. Tutkaheijastuvuus, säteettäisnopeus ja differentiaalinen tutkaheijastuvuus on mitattu pohjoiskoillisesta Kumpulan tutkasta eli maa-alueen yltä.
Yöllä isot tai suurehkot hyönteiset erottuvat paljolti yksittäisinä kohteina puolen kilometrin yläpuolella. Pinnan lähellä hyönteisiä on tiheämmässä. Aamulla hyönteisiä on runsaasti 1,5 km korkeudelle saakka ja selvästi myös erottuneina eri kerroksiin. Muutamat linnut erottuvat erityisen selvästi säteettäisnopeudeltaan poikkeavina kohteina.
Differentiaalinen tutkaheijastuvuus on aamulla aika yhtenäinen ja suuri, mikä kertoo vaakatasossa pidempinä näkyvien kohteiden olevan hallitsevia. Samaan aikaan etelässä meren yllä differentiaalinen tutkaheijastuvuus oli pienempi kertoen hyönteisten yhtenäisestä suuntautumisesta. Yöllä isommissa hyönteisissä nähtävä vaihtelu on huomattavaa ja tämä voi johtua ylös- tai alaspäin lentävistä yksilöistä vaakalennossa taivaltavien keskellä.




Matti.Leskinen@helsinki.fi