2010-06-17 Matti Leskinen
Hyönteisiä etelään
yöllä heikon sateen seurassa
päivällä rullapyörteiden kasaamina
Kellonaika tutkakuvissa on UTC-ajassa, 3 tuntia jäljessä Suomen kesäajasta.
Klo 22 on siis klo 00 Suomen ajassa.
Järvenpään säätä
Tuuliluotauksia tutkalla
2 km alapuolelta
10 km alapuolelta
Yöhyönteisiä ja heikkoa sadetta
Virtaus oli pohjoisluoteesta-pohjoisesta 15 m/s luokkaa parhaimmillaan
ja isoja hyönteisiä saattoi tutkalla erottaa jopa heikon sateen sisälläkin
vielä kulkemassa.
Kartiokeilauksia klo 22:07 ja 23:07 UTC
Kartiokeilauksessa tutkan antenni pyörii pystyakselinsa ympäri
tietyllä korkeuskulmalla, jolloin säteilykeila muodostaa tutkan horisontin
suhteen kartiopinnan. Tällä pinnalla tutkan mittaaman ilmatilavuuden korkeus
riippuu etäisyydestä. Pidemmillä matkoilla on otettava huomioon niin
maanpinnan kaartuminen kuin säteilyn taittuminenkin. Esimerkiksi 0,5 asteen
korkeuskulmalla mittaustilavuus on noin puolen kilometrin korkeudella
40 km päässä tutkasta, mutta on otettava huomioon myös se, että tutkakeilan
leveyskin on asteen verran eli vastaa tällä etäisyydellä jo noin kilometrin
leveyttä.
Sadealueet erottuvat selvimmin aika tasaisesti 0 dB tuntumassa olevan
differentiaalisen tutkaheijastuvuuden (Diff Refl) perusteella
hyönteisvaeltajista.
Säteettäisnopeudessa yksikäsitteisyysalueen ylitys on otettava huomioon ja
se kertoo eteläkaakkoon-etelään vieneestä virtauksesta, jossa nopeus nousi
parhaimmillaan 15 m/s hyönteisvaeltajien alle kilometrin korkeudelle
ulottuneessa kerroksessa.
Pystypoikkileikkauksia
Pystypoikkileikkauksissa vaaka-akselilla on etäisyys/km tutkasta
maanpinnassa ja pystyakselilla korkeus/km.
Isot hyönteiset erottuvat yksittäisinä kohteina kuten linnutkin.
Differentiaalinen tutkaheijastuvuus isoista hyönteisistä näkyy
tavallisesti yli +5 dB suuruisena, sateessa 0 dB luokkaa, pienemmistä
hyönteistä koostuvassa massassa -5 dB arvotkin ovat joissakin suunnissa
yleisiä. Lisäksi sulamiskerros eli lämpötilan nollaraja erottuu
sadepilvissä 1,5 km yläpuolella paikoin huomattavasti yli 0 dB
differentiaalisen tutkaheijastuvuuden arvoilla ja myös hieman voimakkaamman
kaiun kerroksena. Lineaarinen depolarisaatiosuhde vaakapolaroidun
lähetteen kaiusta (LDR Horizontal) kertoo myös sulamiskerroksen
korkeudesta (23:35 UTC) ja myös tämän ominaisuuden perusteella hyönteiset
ja varsinkin linnut erottuvat sateesta, mutta toisaalta "väärällä"
polarisaatiolla palaava kaiku jää helposti liian heikoksi.
Rullapyörteiden kasaamia hyönteisiä päivällä
Aamulla hyönteisiä oli vähän liikkeellä, mutta pinnan lämmetessä hyönteiset
lähtivät paremmin liikkeelle ja toisaalta ilman pystyvirtaukset nostivat
niitä korkeammalle, tutkan mittaamille tasoille.
Pohjoisesta-pohjoiskoillisesta puhaltanut tuuli järjesti tavalliseen tapaan
pystyvirtaukset tuulensuuntaisiksi jonoiksi, rullapyörteiksi. Näiden ylle
muodostui sitten myös vastaavasti kumpupilviä, joista tutkakaikua
kuitenkaan ei yleensä havaita toisin kuin niiden lähellä turbulenssista
tuleva kaiku, taitekertoimen voimakkaan paikallisen muutoksen vyöhykkeiltä.
Kartiokeilauksia
Pystypoikkileikkauksia
Mittaussuunta (Azimuth) 340 on pohjoisluoteeseen, virtausta
vastaan, sekä 250 länsilounaaseen, kohtisuorasti virtaukseen nähden.
Rajakerroksen eli pystyvirtausten yläraja erottuu aaltoilevana kaikukerroksena
1,5-2 km korkeudella, hyönteisiä tempautuu pystyvirtauksessa ainoastaan
1 km korkeuden vaiheille ja muualla isotkin hyönteiset näkyvät enimmäkseen
puolen kilometrin alapuolella.
Länsilounaassa rullapyörteen poikkileikkaus kertoo myös pyörteen
poikittaisvirtauksista. Pinnan lähellä idässä (lähempänä tutkaa) liike
on tutkasta poispäin eli rullan keskelle samoin kuin länsireunalla tutkaa
kohti oleva liike suuntautuu keskelle. Pohjoisluoteessa 2 km korkeuden
vaiheilla säteettäisnopeus puolestaan kertoo virtauksessa olevasta
väänteestä, joka myös synnyttää havaitun aaltorakenteen.
Lisätietoja: Matti.Leskinen@helsinki.fi