2008-09-26 Matti Leskinen

Hyönteisvaellusta etelään päin aamupäivästä lähtien

Illalla kurkimuuttoakin, kuulemma

Kellonaika tutkakuvissa on UTC-ajassa, 3 tuntia jäljessä Suomen kesäajasta.

Kartiokeilauksia

Kaiun voimakkuus ja säteettäisnopeus

Korkeuskulmalla 3 astetta 20 km etäisyydellä oleva rengas kertoo kaiun tulleen noin kilometrin korkeudelta.


Säteettäisnopeus yksikäsitteisemmin

Korkeuskulmalla 5,7 astetta 10 km etäisyydellä tutkakeila on noin kilometrin korkeudella. Väriasteikolla "T"-puolella on kohti tutkaa ja "A"-puolella poispäin tutkasta oleva liike. Suurimmillaan nopeus on 800 m korkeudella ja 12 m/s luokkaa etelälounaaseen.



Differentiaalitutkaheijastuvuus ja -vaihe

Hyönteisten ruumis on asettunut vahvasti koillinen-lounas-akselin mukaan päätellen differentiaalitutkaheijastuvuudesta. Differentiaalivaihe saattaa kertoa jotakin hyönteisten lentotavasta, vaan tulkintaa ei juurikaan ole tehty.


Pystypoikkileikkauksia Kumpulasta Järvenpään suuntaan

Tutkaheijastuvuus ja säteettäisnopeus

Aamulla vielä paljon muuttolintuja oli ilmassa. Päivän edistyessä aika kookkaat hyönteiset alkoivat sen sijaan nousta liikkeelle, aluksi 1,5 km korkeudelle saakka. Myöhemmin oli varsin yhtenäistä hyönteiskaikua, jossa kuitenkin myös erilliset isommat otukset ovat erotettavissa. Linnut erottuvat nopeudeltaan poikkeavina pisteinä sen lisäksi että kaiun voimakkuudessa ne muodostavat kuvissa läiskän, jossa on vahva ydin, tutkan mittaustilavuuden vahvistusjakauman kuvan.
Säteettäisnopeuden mittaus on lähellä tuulen tulosuuntaa ja jonkin verran yksikäsitteisyysraja 10 m/s ylittyy. Koska hyönteisten oma suuntaus oli koillinen-lounas-akselin mukaista, niin on mahdollista että virtauksen maksimissa hyönteisten oma liike nostaa nopeutta maanpinnan suhteen ja nähtävä vahvimman hyönteiskerroksen ja nopeuden maksimin yhtyminen ei ole aivan meteorologista.







Pystypoikkileikkaus rannikon suunnassa länsilounaaseen

Kuvassa nähdään hieman alavirran puolelta ns. rullapyörre, jossa alhaalla poikittainen virtauskomponentti kohdistuu pyörteen ytimeen ja yläosassa ytimestä ulospäin. Tämä liittyy ylöspäin nousevaan ilmaan ja sen mukana hyönteisiäkin kasautuu runsaasti ja nousee myös korkeammalle kuin ympäristössä.
Kilometrin yläpuolella näkyvä ohut kaarimainen kaiku on peräisin ilman taitkertoimen vaihtelusta. Turbulenssia syntyy tässä kerroksessa alhaalta tulevan ilman ja ylemmän ilmakehän taitekertoimeltaan erilaisten ilmamassojen raja-alueelle. Kaikukaaren päässä hyönteismassan reunall näkyvä voimakas kaikukohde on lintu, ilmeisesti tämä taas käytti hyväkseen kohoavaa ilmavirtausta.



Kurkiako?

Pystypoikkileikkauksessa hieman Porkkalan länsipuolella näkyy vahvoja lintukaikuja 500-1000 m korkeudella. Tutkakeilan leveys levittää kaikupisteitä jo huomattavasti pystysuunnassa, etäisyyssuunnassa sen sijaan mittaustilavuus ei kasva. Hyvinkin saatettiin osua tutkalla kurkiparviin.
Karttapohjalla maantiet ja vesistöt kertonevat sijainnista, hyönteisten aiheuttaman kaiun ohella lintuparvet (ja laivat) ovat aika vähäisiä, vaan voimakkuudellaan selvästi erottuvia. Kurkiparvia voi ajatella olevan Hangon ja Porkkalan väliltä menossa olevien vahvempien kaikupisteiden.
Säteettäisnopeus ja Doppler-spektrin leveys kertonevat jotakin pystypoikkileikkauksessa lintuparvista. Hyönteisvaellus erottuu aika selvästi muusta kaiusta differentiaalitutkaheijastuvuudellaan.



Kaiun voimakkuus 14.00 UTC


Säteettäisnopeus 14.00 UTC


Kaiun voimakkuus 14.02 UTC


Differentiaalitutkaheijastuvuus 14.02 UTC


Lisätietoja: Matti.Leskinen@helsinki.fi