Toisinaan, eikä suinkaan aivan harvoin, on tapahtunut, että eri tieteet voivat tarjota toisillensa apua ja johdatusta. Semminkin ovat luonnontieteet monta kertaa olleet historialle ja muinais-tieteelle suureksi hyödyksi, joskus kenties on myöskin historia osannut antaa osviittoja luonnon-tutkimukselle. Viime-mainitussa tarkoituksessa pyydän saadakseni tässä esittää muutamat arvelut mainion Kyröskosken syntymä-aiasta.

Kyröskosken maatieteellinen asema näkyy tähän liitetystä kartasta. (tähän on kopioitu vain keskeisin osa) Kyrösselän eteläisestä päästä lähtee joki, joka puolen uutta virstaa niskastansa puhkaisee Hataraselänteen kallio-salvat ja 70 jalan putouksessa syöksyy alankoon. Tästäpä joki jatkaa juoksuansa etelään noin 4 uutta virstaa, kunnes se Hämeenkyrön kirkon kohdalla purkauu kapeaan järvi-jaksoon. Näidenkin vesien suunta on pohjasta etelään, ja peninkulman päässä ne purkauvat isompaan Mahnalanselkään eli Alhonselkään, josta viimein koko tämä vesistö Siuronkosken kautta vuotaa alas Kuloveteen. Alhonselkään tulee sen ohessa eräs koillinen lisä-vesistö, jonka latvat paikoittain eivät ole aivan kaukana Kyrösselän itäisimmistä lahdelmista. Tämä sivu-vesistö alkaa Karhejärvestä ja tulee, siitä Lavajärveen, josta pienoinen joki useiden koskien läpitse juoksee ensin Sarkkilanjärveen, sitten Lemmakkaan ja vihdoin Alhonselän koilliseen kulmaan. Koko mitta Lavajärvestä Alhonselkään on ympäröitty korkeilla kunnailla, joiden välitse väylä näyttää olevan uurrettuna paljoa suurempaa vedenkulkua varten kuin sen nykyistä,

Muutama himmeä muinais-taru, joka kuitenkin jo on häviämäisillään, kertoo että Kyrösselkä ennen muinoin on purkanut vetensä, ei nykyisen Kyröskosken kautta, vaan Wiljakkalan-lahdesta Lavajärveen ja siitä tuota äskenmainittua jokea myöden Alhonselkään. Asiata ei käy mahdottomaksi sanoa; sillä yhtäläisiä luonnon-mullistuksia on historiallisten tietojen mukaan muuallakin lähi-seuduilla tapahtunut, esim. alussa 16:tta satalukua, jolloin Längelmävesi vaihti purkauspaikkansa, ja -

Ilkeä Iharinkoski
Saatti Sarsan vaivaiseksi.

Kyröskosken synnystä tosin ei ole niin tarkkaa muinaismuistoa jälillä; mutta muutamat paikkakunnan asutuksesta otetut teko-asiat kumminkin saattavat meitä johdattaa tapauksen jäljille. Nämä kohdat tahdon tässä tarkemmin selvittää.

Ensiksi otan perusteeksi sen tunnetun seikan, että uutis-asutus meidän maassa aina on etsinyt isompien vesien jaksoja. Syynä on ollut sekä tarve mukavista kulkuneuvoista että myöskin kalansaaliin tärkeys uutis-asukkaan taloudelle. Näiden seutujen ensimäisestä uutis-asutuksesta, joka näkyy tapahtuneen 12:nnen sataluvun kuluessa, on muinais-tarussa tietoja säilynyt *; mutta nämä historialliset jäljet eivät seuraa vesien nykyistä pää-jaksoa, vaan sitä syrjä-vesistöä, joka Alhonselästä ylöttyy koilliseen. Vanhimmat talot Hämeenkyrössä ovat Wiljakkala ja Lemmakkala. Myöskin Mahnala, Alhonselän rannassa ja nykyään isoin kylä pitäjässä, on vanhimpia. Mutta Wiljakkalassa, joka on Kyrösselän rannassa ja juuri siinä paikassa mistä tuo arvattu muinoinen vesi-väylä olisi alkanut, oli pitäjän vanhin emäkirkko, jonka alustaan silloin kuului, ei ainoastaan nykyinen Hämeenkyrö, vaan myöskin Ikalinen koko avaruudessaan Pohjanmaan rajoihin asti. Wiljakkalasta oli myöskin Ikalisten vanhin kylä Kilvakkala alkunsa saanut. Wiljakkalasta alaspäin Lavajärveen ja siitä Sarkkilanjärveen asti ei ole nykyään erinäisiä kyliä, eikä tämä seutu näy vanhimpanakaan aikana olleen asuttu. Mutta kahden puolen Sarkkilanjärveä ja Lemmakkaa on kyliä tiheässä: Palonkylä ja Sarkkila, Sasi, Muotiala ja Lemmakkala, joita yhteisellä nimellä sanotaan "Lopenkulmaksi". Sitä vastoin kyläkunnat pitkin nykyistä pääväylää, Alhonselästä ylöspäin nykyisen emäkirkon seutuihin asti, eivät ole aivan tiheässä eivätkä kanna mitään erinomaisempaa vanhuuden mainetta. Tietysti ei kuitenkaan sovi epäillä, että tämä kaita järvi-jakso on vanhastaan olemassa ollut; mutta se on saattanut päätyä umpiperään nykyisen emäkirkon tienoilla, ja semmoiseen arveluun antaa jotakin tukea nimi "Kyröspohja", joka nykyään on kylä tämän järvijakson ylisessä päässä, mutta arvattavasti oikeastaan on merkinnyt itse vesijakson perimmäistä lahdelmaa. Joen varret emäkirkosta ylöspäin Kyrösselkään asti eivät nä'y olevan vanhaa asutusta; itse joensuussa on nykyään Pappila (kirkon kanssa) toisella puolella jokea, ja Uskelan kylä toisella; muut joenvarret kuuluvat näiden ja kahden kaukaisemman kyläkunnan tiluksiin. Joen ylisessä päässä lähellä Kyröskoskea on ainoastaan kaksi torppaa. Pappilan suhteen, jonka tilukset ulottuvat pitkin joen koko mittaa, ensin toisella ja sitten toisella varella, on jo mainittu, että se vanhaan aikaan, niinkuin emäkirkkokin, oli Wiljakkalassa ollut; vasta 16:nnella sataluvulla Kristiina kuninkaan aikana, kun lkalinen jo oli eri pitäjäksi eroitettu, siirrettiin Kyrön emäkirkko nykyiselle paikallensa ja kirkon kanssa seurasi kirkkoherrankin asunto. Luultavaa on, että Pappilan nykyiset avarat alat (niitä on neljättä tuhatta tynnyrin-alaa) sitä ennen olivat olleet Wiljakkalan kylän metsä-alaa, - seikka joka tuskin olisi mahdollinen, jos vesien vanha pää-väylä olisi tästä kulkenut.

Muinaisista asutus-suhteista on meillä, paitsi nämä muinais-tarun viittaukset, muitakin todistuskappaleita, jotka mielestäni vievät samoille perille. Suomen valtionarkistossa säilytetään vanhat maakirjat Kustaa Waasan aioista asti, ja niistä saadaan muun muassa selko paikkakunnan muinaisesta hallinto-jaosta. Huomattavaa on, että siihen aikaan jokainen hallinto-pitäjä jaettiin tavallisesti neljään neljäskuntaan (fjerdingh, bohl), jonka kunkin ylöskantomiehenä oli eräs neljännysmies (bohlman). Asia oli epäilemättä keski-aikaista alkuperää - sillä jo Eerik Pommerilaisen aikana mainitaan bohl veropiirinä -, ja aivan todennäköistä on, että neljäskuntien alueet kauan aikaa olivat semmoisina pysyneet kuin ne uuden aian vanhimmissa maakirjoissa esiin-tulevat. Tahdon sen vuoksi vuosien 1540, 1546 ja 1553 maakirjoista tehdä luettelon Kyrön neljäskuntien kylistä, ja tämän luettelon avulla itse kartassa määrätä neljäskuntien rajat. Tarkoitukseni on tällä tavoin osoittaa, että Hämeenkyrön nykyisen emäkirkon seudut ja itse joen varret ovat olleet useiden neljäskuntain takamaata ja niinmuodoin myöhempää asutusta.

Alhon neljäskunnassa (jonka nimi on säilyneenä Alhonselän nimityksessä): "Kukkola" eli Palonkylä Sarkkilan kanssa, Sasi, Muotiala, Lemmakkala, Jumehnieni ja Sirkkala, Mahnala (11 taloa), Kierikkala ja Wanaja, Laitila, Heinijärvi (10 taloa), Herttuala, "Käkelä" (luultavasti = Kyröspohja), ja Kalkunmäki.
Wiljakkalan neljäskunta: Röyhiönniemi, Röyhiö, Luhalahti, Sipsiö ja Salo (nämä kaikki nyk. Ikalisten pitäjää), Inkula, Wiljakkala ja Karhe, Hiiroinen, Sontu ja "Kalajärvi" (nyk. Turkkila), Timi, Myllymäki, Uskela, Tuokkola.
Lahdenpohjan neljäskunta: Kuotila ja Tuokkola (nähtävästi = nyk. Tokoinen), Kostula ("Pakulan" kanssa), Untila, Räystö, Urtiainen, (nämä kaikki nykyistä Hämeenkyröä; sekä seuraavat Ikalisten kylät:) Sikuri, Sarkkila, Kalli, Ikalinen ja Läykkälä, Kalma, Watsiainen, Watula, Jämijärvi, Wiljala, Kilvakkala ja Sammi.
Aureen neljäskunta: Pukara ja Haukijärvi, Kuotila ja Tuokkola ( = Tokoinen), Järvenkylä ynnä Hirvola ja Pyöräniemi, (tähän asti nyk. Hämenkyrön alaa; sitten lkalista:) Karttu, Kiiala, Riitiälä, Parkano, Tevaniemi, Kallionkieli, Leuttula.

Tästä luettelosta selviää se omituinen seikka, että nykyisen emäkirkon tienoilla eli oikeastaan tuon ennen mainitun järvijakson viimeisessä perässä, "Kyröspohjassa", yhtyivät kaikkien neljän neljäskunnan rajat. Alhon neljäskunta ylöttyi pitkin tätä järvijaksoa Kalkunmäkeen ja Kyröspohjaan asti, mutta ei joensuuhun ja Uskelan kylään. Wiljakkalan neljäskunta käsitti Kyrösselän itä-rannat, mutta sen lounaiset rajat ulottuivat länsipuolelle nykyistä Kyröskoskea ja jokea kirkkojärveen asti, jossa Uskelan ja Tuokkolan kylät (sekä niiden välillä olevat nykyisen Pappilan maat) siihen luettiin. Kummallisin oli Aureen ja Lahdenpohjan neljäskuntien laita. Jälkimäinen käsitti oikeastaan Kyrösselän lounaiset rannat ja lahdelmat, mutta sen takamaat ulottuivat Kuotilaan ja Tokoisiin eli niinmuodoin nähtävästi "Kyröspohjan" rantaan. Myöskin Aureen neljäskunta, Kyrösselän pohjois-pää, näkyy omistaneen laveita metsämaita lounasessa, Lahdenpohjan neljäskunnan takana; sillä se seikka, että Pyöräniemi, Hirvola, Järvenkylä, osa Kuotilasta ja Tokoisista sekä nuo kaukaiset Pukara Parila ja Haukijärvi, kaikki Aureesen luettiin, on mahdoton muulla lailla selittää, kuin että nämä kylät olivat syntyneet Aureelaisten takamailla. Itse Kyrösselän luonais-rannassa olivat näiden kahden neljäskunnan alueet sekaisiin: Hirvola, Pyöräniemi, Osara ja osa Urtiaista luettiin Aureesen, mutta muut rantakylät: Kostula, Räystö, muu Urtiainen ja Untila, kuuluivat Lahdenpohjaan.

Näiden muinais-tarun ja hallinnollisen jaon antamain tietojen nojassa voimme paikkakunnan vanhimman historian suhteen tehdä seuraavat varsin todennäköiset arvelut:

Kyrösselkä purkasi vetensä alkuperäisesti Wiljakkalan lahdesta (kenties Hanhijärven kautta) Lavajärveen ja siitä, tuota pitkää, nyt jotenkin pientynyttä jokea myöten, Alhonselkään. Ensimäinen asutus tapahtui Wiljakkalassa, niinmuodoin siinä paikassa, mistä joki silloin alkoi. Siirtokunnan nimi oli Kyrö, ja siitä tuli itse järvelle nimi Kyrösselkä. Wiljakkalasta asutus levisi järven muihinkin rantoihin, ensin Kilvakkalaan Lahdenpohjassa, sitten kenties Aureen-lopelle pohjasessa, ja vähitellen muihinkin rantakyliin. Vasta sen perästä kääntyi asutus-toimi "alhoon" päin, ja nyt syntyi kyliä joen alapäässä, ensin Lemmakkala, sitten muut lähiset kyläkunnat. Näiden nykyinen yhteis-nimi "Lopenkulma" todistaa, että tämä paikka alkuansa on ollut syrjäisenä loppena muun asunto-alan suhteen. Wiljakkalan ja Lopenkulman väli jäikin enimmältään asumattomaksi; ainoastaan Lavajärven rantaan perustettiin Kominmaa, joka, nimestä arvaten, sai asujaimensa Kyrösselän rannoista, nimittäin Röyhiön Komista **.

Nyt seurasi uutis-asutuksen toinen jakso. Lopenkulmasta levisi kansaa Alhonselän rannoille ja siitä pohjaseen pitkin tuota usein-mainittua kapeata järvijaksoa Kyröspohjaan päin. Samaan aikaan myöskin Wiljakkalasta, Aureenlopelta ja Lahdenpohjasta, vaikka näillä oli paljon muuta asutettavaa alaa pohjaisessa ja idässä päin, tunkeutui uutis-asukkaita näihin lounaisiin takamaihin. Nämäkin pyrkivät eri haaroilta Kyröspohjan rantaan, ja niinpä tapahtui, että Tuokkolan kylä tuli kolmelle neljäskunnalle yhteiseksi: se osa, joka nykyäänkin Tuokkalaksi nimitetään (talon-nimissä löytyi "Naskit", jotka kuuluivat nykyisen Tuokkolan rusthollin alueesen), oli Wiljakkalan aluetta; toinen osa, joka nykyään on Tokoisten kylänä, näkyy Lahdenpohjasta ja Aureesta alkunsa saaneen.

Vihdoin koitti kolmas aikakausi paikkakunnan historiassa, alkaen omituisella luonnon-ilmiöllä, kun Kyrösselän vedet raivasivat itsellensä uuden väylän Kyröskosken kautta Kyröspohjan lahdelmaan ja entinen väylä Wiljakkalan lahdesta Lavajärveen kokonaan kuivui. Joku aika myöhemmin seudun kirkollisetkin seikat, saivat uuden muodon. Ikalinen eli Kyrösselän luoteiset ja pohjoiset rannikot perämainensa lohkaistiin eri pitäjäksi v. 1641, ja seurauksena siitä oli, että Hämeenkyrön emäkirko kohta sen jälkeen muutettiin Wiljakkalasta nykyiselle paikallensa. Muinais-taru kertoo, että vanhasta kirkosta otettu hirsi päästettiin Kyröskoskesta alas; kun se joen suussa vihdoin rantaan pysähtyi, niin päätettiin sille kohdalle asettaa kirkko. Siihen aikaan siis koski ja joki olivat olemassa.

Tarkempi aian-määräys, milloin Kyröskoski oli syntynyt, ei ole nykyään saatavissa. Minun tietääkseni Kyröskosken nimeä ei tavata historiallisissa lähteissä ennen vuotta 1645, jolloin Wexionius'en kertomuksen mukaan (Epitome Descriptionis Sueciae, Lib. I, cap. XXXIII, 4) se Joulukuussa melkein kahdeksaksi vuorokaudeksi oli tyrehtynyt juoksemasta (vrt. Histor. Arkisto III, siv. 186). Samaa Wexionius muutoin juttelee useista Hämeen ja Satakunnan pienemmistä koskista vuosilta 1596, 1597 ja 1598, mutta niiden luvussa ei ole Kyröskoski. Tästä seikasta sopisi arvata, että viimemainituina vuosina sitä ei vielä olemassa ollut, ja että se kenties syntyi vasta 16:nnen sataluvun alulla eli samaan aikaan kuin edellisessä mainittu Ihari. Mutta toiselta puolen on huomattavaa, että kun Iharin tapauksesta on säilynyt selvä muisto ja vuosilukukin (nimittäin 1604), olisi toki vieläkin paremmalla syyllä Kyröskosken alku aika-kirjoihin tullut. Luultavaa sen vuoksi on, että tämä tapaus on lykättävä hämärämpään muinaisuuteen, vuosisata tai toista taaksepäin, vaikka likempää aian-määräystä ei käy asettaa. Ainoastaan sen tahdon lisätä, että Kyröskoskeen ei ole liitetty mitään tarua, joka viittaisi kaukaisimpaan muinaisuuteen. Rokkakoskesta esm., joka on tuossa arvatakseni alkuperäisemmässä väylässä alapuolella Lavajärveä, kerrotaan eräs piru-tarina (ks. Kertomus Hämeenkyröstä, Suomi 1851, sivv. 23, 24), mutta Kyröskoskesta ei mitään senlaatuista; sillä Malakias Kostiander'in runoelma "Jaako Kyröskosken Poltissa kerran" ei perustu tietääkseni mihinkään kansantarinaan.

Waan jos, niinkuin tässä olen koettanut osoittaa, historialliset teko-asiat, varsinkin asutus-seikat, todistavat, että Kyröskoski ei ole Kyrösselän alkuperäinen purkaus-väylä, vaan on myöhemmin syntynyt, niin pitäisi luonnontutkimuksen voida tätä asiaa vahvistaa, jahka itse paikalla tarkastellaan sekä arvatun vanhemman väylän asemaa että nykyisen väylän geologiallisia kohtia. Jälkimäisessä katsannossa voin ainoastaan viitata muutamaan pitkään ja kapeaan hietakariin, joka nykyisen joensuun oikealla puolella käypi melkein poikki järven ja epäilemättä on syntynyt joen ajamasta sorasta. Vaan tämä kysymys ei kuulu minun tutkimus-alaani. Tehtyäni historian kannalta tehtäväni, tulee minun jättää geologialliset kysymykset Seuran luonnontutkijain haltuun.

*) Niiden suhteen viittaan kertomukseen Hämenkyrön pitäjästä (Suomi 1851) sivv. 33-36, 85-90, ja W. Carlsson'in kertomukseen Ikalisista, siv. 39.

**) Ei päin-vastoin, niinkuin Carlsson (Entinen Ikalinen, siv. 38) arvelee. Nimi selvästi ilmoittaa, että Kominmaa on ollut Komin metsämaata.

sivu 20:
Ancylusjärvi-vaiheen lopulla suuri osa hämeenkyröläistä maisemaa alkoi hahmottua veden helmasta. Ikaalisten reitin suurin allas, Kyrösjärvi, irtaantui itsenäiseksi järveksi Ancyluspinnan laskettua sen kynnyskorkeuden alapuolelle. Näkyväksi ympäristömuutokseksi katsottava Kyrösjärven kuroutuminen tapahtui noin 8000 vuotta sitten, jolloin myös kyröläiseen talouselämään monin tavoin vaikuttanut Kyröskoski syntyi. Vedet pääsivät nyt laskemaan Kirkkojärven ja Mahnalanselän tilalla olleeseen Itämeren historian viimeisen vaiheen Litorinameren pitkään ja kapeaan lahteen, eikä Kyrösjärvellä ole ollut muita lasku-uomia.

sivu 24:
Lavajärvi, joka sijaitsee 72 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, lienee kuroutunut Ancylusjärven ja Litorinameren välisestä Mastogloia- vaiheesta noin 7500 vuotta sitten. Tämä on kuitenkin tarkempien tutkimusten puuttuessa vain karkea arvio. Lavajärvi saattaisi kuitenkin muodostaa tärkeän kerrostumisaltaan laajempanakin luonnontieteellisenä kysymyksenä. Sitä ympäröivän maaston korkeussuhteiden perusteella Litorinameri näyttäisi ulottuneen ainakin Miharista Rokkakosken, Äkönmaan ja Joenkulman tienoille. Meren ulottuminen Lavajärveen voidan kuitenkin nähdä vasta sen pohjakerrostumista kairattujen näytesarjojen mikrofossiileista, varsinkin piikuorisista levistä. Tämän ongelman selvittämisellä olisi tärkeä merkitys koko Pohjois-Satakunnan rannansiirtymisen yksityiskohtien tuntemisessa.

sivu 25:
Kysymys Kyrösjärven nykyistä vanhemmista lasku-uomista on vesistöhistoriallisesti nimenomaan Hämeenkyrössä epäilemättä mielenkiintoinen. Jo viime vuosisadan puolella olettivat Yrjö Koskinen, Rafael Herlin ja Otto Vänni, että Kyrösjärvellä olisi ollut laskureitti Parvilahdesta Kaitolammin, Hanhijärven ja Lavajärven kautta Mahnalanselkään. Kuitenkin myöhemmät geologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo pelkästään maapeitteen rakenne ja rantamerkkien puuttuminen oletetun alimman mahdollisen laskukynnyksen yläpuolelta eivät tue edellä mainittua käsitystä, vaan järvi itsenäistyi Itämeren Ancylus-vaiheesta Kyröskosken kohdalla. Täällä on tuolloin täytynyt tapahtua lähes romahdusmainen, suunnilleen kymmenen metrin vedenpinnan lasku. Nykyisen uoman puolesta puhuvat myös Osaran Lamminperänsuosta ja oletetun aikaisemman laskujoen alueella sijaitsevasta Kaitonnevasta kairatut näytesarjat ja niiden siitepölykronologinen ajoitus. Tämä nykyinen rahkasuo oli jo hyvää vauhtia soistumassa Kyrösjärven synnyn aikoihin, mikä sulkee pois sen vesien virtailun tätä reittiä myöten. Geologisin perustein on siis syytä pitää nykyistä jokivartta, Kyröskoskea ja Pappilanjokea Kyrösjärven synnyn aikaisina; tosin Pappilanjoen suualue on siirtynyt nykyiselleen myöhemmin, kuten Itämeren vaiheista Hämeenkyrössä tiedämme.