Kuvaan on kopioitu Doppler-säätutkalla mitattuja ns. Doppler-spektrejä
kirkkaan ilman kaiusta noin viiden kilometrin etäisyydeltä Suomenlahden
suunnasta 9.10.1991. Tässä tilanteessa Helsingissä oli sumua ja Viron
puolella selkeätä; Suomen puolella lämpötilat jäivät noin 10 asteen tuntumaan
ja Virossa ylitettiin +20°C.
Doppler-spektri kertoo, miten mitattu kaikuteho jakautuu eri Doppler-siirtymän
taajuuksille. Nämä kaiunaiheuttajan liikkeestä johtuvat Doppler-siirtymän
taajuudet ovat puolestaan suoraan verrannollisia nopeuteen tutkaan nähden.
Pulssitutkalla mitataan kuitenkin taajuuseron sijasta kaiun vaiheen muutosta
pulssien välillä, mistä seuraa yksikäsitteisyysalue, joka vastaa
neljännesaallonpituuden liikettä pulssien välillä. Kuvan mittauksessa
yksikäsitteisesti mitattava nopeusalue on ±5 m/s.
Spektrit ovat kymmeneltä eri etäisyydeltä, jotka on ilmaistu oikean reunan
luvulla kilometreinä. Doppler-siirtymän taajuus on suoraan verrannollinen
säteensuuntaiseen nopeuteen. Niinpä spektrien asteikko on ilmaistavissa
nopeutena niin, että vasen reuna vastaa nopeutta 5 m/s kohti tutkaa ja oikea
reuna 5 m/s poispäin tutkasta.
Kuvan spektreissä nähdään huomattavan kapeita piikkejä, jotka aiheutuvat
suurehkoista hyönteisistä. Kauri Mikkolan mukaan kyseessä oli mm. lajin
Agriopis aurantiaria vaellus. Mittaus on kestänyt 0,34 sekuntia
ja erot nopeuksissa johtuvat ensi sijassa hyönteisyksilöiden omasta
lentosuunnasta ja -nopeudesta. Sen sijaan useammasta mittaustilavuudesta
keskimäärin saatava nopeus vastaa melko hyvin tuulta.