Doppler-säätutkan kaikuja 11.6.1999

Matti Leskinen 11.6.1999

Pystyleikkauksia Itä-Helsingin yltä 11.6.1999 klo 15.43

Kuvissa on tutkalla havaittujen kaikujen pystyleikkauksia Porthaniasta itäkoilliseen noin 15 km etäisyydelle. Pystyakselina on korkeus ja vaaka-akselina etäisyys tutkasta kilometreinä.

RHI-Z Ylimmässä kuvassa on kaiun voimakkuus (tutkaheijastuvuustekijä). Siniset värit ovat heikoimpia kaikuja, ruskeat, violetit, keltaiset ja punaiset sävyt ovat järjestyksessä voimakkaampia kaikuja. Yhtenäinen kaikualue noin kahden kilometrin korkeudelle aiheutuu hyönteisistä, joista kookkaimmat ovat myös hiuksenhienosti erotettavissa muusta massasta paikoitellen voimakkaampina laikkuina. Voimakkaimmat kaiut johtuvat linnuista ja näistä suurimmat kuvan läiskät (1,5-2 km korkeuksilla) ovat luultavasti lintuparvia. Ohut kaikukerros ylimpänä liittyy turbulenssiin tai pilviin rajakerroksen yläreunan vakaamman kerroksen kohdalla.

RHI-V Keskimmäinen kuva kertoo säteensuuntaisen nopeuden. Alemmassa kerroksessa virtaus on merituulta lounaasta ja siten tutkasta poispäin (punaiset sävyt). Tämän yllä on koillisvirtauksesta johtuen tutkaa kohti olevien nopeuksien (siniset sävyt) kerros. Lintuparvien nopeudet ovat huomattavan alhaisia, koska ne pysyvät keskimäärin lähes paikoillaan. Tämä on aika yllättävä havainto. Ylimmässä ohuessa kaikukerroksessa nähdään muutos tutkaa kohti olevista nopeuksista tutkasta poispäin oleviin nopeuksiin, mikä aiheutuu alemmalla tasolla olevan nousevan virtauksen törmäämisestä kyseiseen vakaampaan kerrokseen ja siitä johtuvasta ilmavirtauksen kääntymisestä vaakatasoon.

RHI-W Alin kuva näyttää säteensuuntaisen nopeuden hajonnan ja väriasteikon tulkinta on samanlainen kuin kaiun voimakkuudessa. Lähialueella suurehkot hyönteiset erottuvat tässä vähäisemmän hajonnan pisteinä, koska niissä yhden hyönteisen osuus kaikutehosta on suuri ja sen nopeuden vaihtelu lyhytaikaisen (0,2 s) mittauksen kestäessä on hyvin pieni. Kauempana hajonta kasvaa, kun tutkakeila leviää ja enemmän hyönteisiä on samanaikaisesti mitattavassa tilavuudessa. Lintuparvien hajonta on suuri tai oikeastaan hajonnan perusteella voidaan todeta kyseessä olevan juuri parvia. Turbulenssin osalta hajonta on varsin vähäistä, mikä osaltaan kertoo alempana hyönteiskaiussa havaittavan hajonnan paljolti johtuvan hyönteisten omasta lentotyöstä eikä niinkään ilmavirtausten vaihtelusta.


Siirry:

[tuorein tilanne] [vanhat tarinat] [Matti Leskinen] [Meteorologian laitos]