2007-05-19 Matti Leskinen
4000 tervapääskyä Matalajärvellä Espoossa
Lintutieteellinen havainto 16.5.2007 iltapäivällä/illalla enimmillään
4000 tervapääskystä saalistamassa Matalajärven yllä, länsiluoteeseen
Kumpulan tutkasta noin 16 km päässä (Veikko Solantie).
Alimman korkeuskulman kartiokeilaus
Korkeuskulma on 0,5 astetta, jolloin Matalajärvellä tutkakeila on 150 m
verran pinnan yllä. Keilan leveyshän on noin yhden asteen luokkaa eli
tällä etäisyydellä 300 m halkaisijaltaan.
Tutkakuvien karttapohjalla Bodomjärvi on näkyvissä ja
Matalajärvi on sen itäpuolella kaakkoisnurkalla.
Tutkaheijastuvuus
Voi hyvinkin uskoa, että Bodomjärven itäpuolella oleva kaikumaksimi liittyy
juuri alueella havaittuihin tervapääskyihin. Kuitenkaan tämä kohta ei ole
ollenkaan huomattavin kaikualueessa.
Kartiokeilaus hieman ylempää
Korkeuskulmalla 1,5 astetta keilan korkeus on jo puolen kilometrin korkeuden
tuntumassa. Kaikualueessa erottuu erinomaisesti merituuleen liittyvä
voimakkaampi rantaviivan suuntainen kaikunauha. Nopeuskentästä voidaan
nähdä että virtaus merituulialueella on kuitenkin olennaisesti rantaviivan
suuntainen.
Laajennettu nopeusalue
Kaksoispulssintoistotaajuudella yksikäsitteinen nopeusalue laajennetaan
tässä mittauksessa -32...+32 m/s välille, jolloin linnut lienevät yleensä
oikein mitattuja säteettäisnopeudeltaan (kohti tai poispäin tutkaan nähden).
Käytännössä lintuja on useita tutkan mittaustilavuudessa ja mittaksen tulkinta
on mutkikkaampi.
Tervapääskyparven nopeus on hyvin mitattuna klo 15.33 UTC, mutta klo 15.48 UTC
voimakkaan kaiun kohdalta nopeustieto suodattuu pois, koska ilmeisesti
uksittäisten lintujen nopeuden vaihtelu aiheuttaa liian suuren hajonnan.
Differentiaalinen tutkaheijastuvuus, ZDR, kertoo periaatteessa sirottajien
ominaisuuksista, lintujen tapauksessa ollen tämän tutkan aallonpituudella
arvo on usein lähellä nollaa kuten myös tässä tapauksessa. Esimerkiksi
hyönteisistä saadaan tavallisesti suuria positiivisia ZDR:n arvoja, mikä
myös näkyy tässä tilanteessa monella alueella.
