Tuulialla havaittuja kirkkaan ilman kaikuja

maalis-kesäkuussa 1999

24.1.2000 Matti Leskinen


30.6.1999
Yöllä 29.-30.6. hyönteisä näkyi liikkeellä alhaalla lounaasta, vähän ylempänä luoteesta ja sitten taas lännestä ja enimmillään nopeus oli 12 m/s luokkaa yhtenäisemmän kerroksen yläreunan tienoilla 1,2 km korkeudella. Ylempänä kahden kilometrin korkeudelle näkyi myös kookkaita hyönteisiä. Aamuyöllä nopein virtaus oli havaittavissa 400 m korkeudella luoteesta 12 m/s ja tällä tasolla havaittiin myös voimakkain hyönteiskaiku. Ylempänä virtaus oli läntinen 5-8 m/s noin kilometrin korkeudelle saakka. Kookkaita hyönteisiä oli edelleen ylempänä 1,6-1,9 km korkeudella tulossa länsilounaasta ja 2-3 km korkeudella etelälounaasta 10 m/s luokkaa olleella nopeudella. Aamulla tilanne oli pääpiirteissään sama, vaikka ylempänä hyönteisiä olikin vähemmän.
Päivän aikana hyönteisiä oli maa-alueen yllä lähes kahden kilometrin korkeudelle ulottunut kerros, jossa virtaus oli luoteesta 7 m/s luokkaa. Tässä kerroksessa suurehkojen hyönteisten osuus näkyi olleen merkittävä varsinkin yläosissa. Lisäksi myöhään iltapäivällä suurehkoja hyönteisiä erottui tulossa eteläpuolelta 5 m/s luokkaa olleella nopeudella noin 1,9-2,3 km korkeudella. Alhaalla puolen kilometrin korkeudelle ulottui rannikolla merituuli, jossa virtaus oli lounaasta suurimmillaan illalla 13 m/s luokkaa. Myös merituulirintama ja järjestäytynyt pystyliike kauempana sisämaan luoteisvirtauksessa oli hyvin havaittavissa tutkakaiussa.
Alkuyöllä noin kilometrin korkeudelle näkyi yöhyönteisten varsin tasainen kerros, jossa läntistä virtausta oli ainakin rannikon tuntumassa havaittavissa noin puolen kilometrin korkeudelle ja suurimmillaan virtaus oli 9 m/s luokkaa 300 m korkeudella. Ylempänä virtaus oli luoteesta ja noin kilometrin korkeudella 8 m/s luokkaa. edelleen ylempänä kaikua ulottui noin puolentoista kilometrin korkeudelle, jossa virtaus oli hitaampaa ja suunta pohjoisesta.

29.6.1999
Aamuyöllä runsaasti hyönteisiä tuli etelästä Suomenlahden yli. Voimakkainta kaiku oli Suomenlahden yllä pinnan lähellä parinsadan metrin korkeudella. Toisaalta selvästi vahvempia kerroksia oli myös puolen kilometrin ja kilometrin korkeudella, lähinnä suurehkoisat hyönteisistä johtuen. Näissä kerroksissa virtaus oli pinnan lähellä kaakosta 7 m/s luokkaa ja ylempänä etelästä 5 m/s enimmillään. Lisäksi ylempänä 1,5-3,5 km korkeudella näkyi aika harvassa kookkaita hyönteisiä, joiden suunta oli etelästä ja nopeus 10 m/s suurimmillaan. Tiheimmin näitä oli noin kahden kilometrin korkeudella.
Aamulla noin puolentoista kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä näkyi edelleen tulossa alhaalla kaakosta ja ylempänä etelästä. Aamupäivän aikana kaiku voimistui Suomen maa-alueen yllä ja myös 1,6-2 km korkeudella näkyi 6-7 m/s virtauksessa lounaasta suurehkoja hyönteisiä aika erillinen kerros, jossa kuitenkin "kotimainen" aines lienee ollut suunnasta johtuen vahvoilla. Myös 0,5-1,5 km tasoilla virtaus oli kääntynyt lounaiseksi, vaikka alhaalla suunta oli edelleen kaakosta. Keskipäivän tienoilla kaiku ulottui varsin yhtenäisesti hieman kahden kilometrin korkeuden yläpuolelle. Alhaalla virtaus oli heikko kaakosta/etelästä 600-700 m korkeudelle asti ja ylempänä lännestä 8 m/s luokkaa. Puolentoista kilometrin yläpuolella virtaus kääntyi vähitellen lounaiseksi ja nopeus kasvoi 12 m/s tuntumaan. Myöhemmin iltapäivällä puolentoista kilometrin yläpuolella erottui myös etelälounaasta tulleita.
Alkuyöllä sateiden jälkeen virtaus oli länsilounaasta ja suurimmillaan puolen kilometrin korkeudella 12 m/s vaiheilla. Ylempänä näkyi merkittävin hyönteiskerros noin kilometrin korkeudella ja virtaus siellä oli länsilounaasta 5 m/s luokkaa.

28.6.1999
27.6. iltayöllä alkanut yöhyönteisten vaellus kääntyi myös pinnan lähellä pohjoisesta tulevaksi ja alkuyön voimakkain kerros noin 400 m korkeudella heikkeni suhteessa alempaan 100-200 m korkeudelle muodostuneeseen kerrokseen nähden. Virtaus oli pohjoiskoillisesta ja 9 m/s luokkaa suurimmillaan ja hyönteisiä oli aika yhtenäisessä kerroksessa noin kilometrin korkeudelle loppuyöstä. Ylempänä oli suurehkoja hyönteisiä, joiden suunta näkyi olevan idästä/itäkaakosta harvassa ja edelleen ylempänä hyvin harvassa kookkaita hyönteisiä tulossa etelästä 1,5-3 km korkeuksilla 6 m/s vaiheilla olleilla nopeuksilla. Alkuyöllä näitä oli vähemmän ja sen sijaan lintuja erottui 2-3 km korkeudella ja osa näistä oli eteläänpäin menossa 5-7 m/s nopeudella.
Aamulla kaikua oli heikommin, kunnes aamupäivän aikana hyönteisiä jälleen näkyi kohonneen ilmaan runsaasti parin kilometrin paksuiseksi kerrokseksi. Ylempänä virtaus oli pohjoisesta/koillisesta muutamia metrejä sekunnissa ja rannikolla merituuli alkoi päivällä puhaltaa lounaasta. Illalla myös ylempänä virtaus kääntyi lounaiseksi/eteläiseksi, mutta hyönteisiä oli pääasiassa Suomen maa-alueen yllä alkuyöllä noin hieman yli kahden kilometrin korkeudelle saakka sangen yhtenäisenä kerroksena. Selvästi vahvemmin hyönteisiä oli toisaalta alhaalla puolen kilometrin korkeuden vaiheille ja ylempänä 1-1,5 km korkeuksilla. Virtaus oli alhaalla kaakosta ja ylhäällä lounaasta 5-7 m/s.

27.6.1999
Sadekuurojen sävyttämässä yössä oli aluksi myös hyönteisiä havaittavissa alhaalla puolen kilometrin korkeudelle saakka luoteisessa parhaimmillaan 10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa. Ylempänä näkyi harvemmassa suurehkoja hyönteisiä tulossa noin 8 m/s kaakosta, 1,2-1,4 km ja toiisaalta 1,6-1,8 km vaiheilla näitä näkyi merkittävimmin. Lisäksi ylempänä lähes kolmen kilometrin korkeudella oli harvassa lintuja, joiden nopeus oli kaakkoon vain pari metriä sekunnissa eli eivät liene olleet muuttomatkalaisia. Myöhemmin yöllä sateiden välissä erottui myös hyönteisiä tai lintuja, mutta määrät olivat luonnollisesti vähäisempiä.
Aamupäivällä sateiden mentyä pinnan lähellä virtaus oli luoteesta 8 m/s luokkaa ja hyönteisiä oli yli puolen kilometrin korkeudelle pääosin rullapyörteisiin keskittyneinä lintujen keralla. Ylempänä 1,3-2,5 km korkeuksilla oli lisäksi kookkaita hyönteisiä hyvin harvassa tulossa kaakosta 12-14 m/s nopeudella. Keskipäivällä alempana virtaus oli luoteesta kääntyen läntiseksi noin 1,3 km korkeudelle ulottuneessa varsin yhtenäisessä kaikukerroksessa. Nopeus oli 7 m/s luokkaa suurimmillaan. Ylempänä parin kilometrin korkeudelle asti erottui harvassa suurehkoja hyönteisiä varsinkin maa-alueen yllä länsilounaisessa noin 10 m/s virtauksessa.
Iltapäivällä rannikon tuntumassa merituuli puhlasi lounaasta aina 9 m/s nopeudella ja merituulirintama eteni sisämaahan. Iltayöllä rannikolla virtaus oli edelleen lännestä ja tässä osassa myös näkyi voimakkain yöhyönteisten kerros noin 5 m/s virtauksessa. Ylempänä hyönteisiä oli varsin tasainen kerros puolentoista kilometrin korkeudelle saakka ja täällä virtaus oli pohjoisesta enimmillään 7 m/s luokkaa.

26.6.1999
Alkuyöllä 25.-26.6. virtaus oli pinnan lähellä koillisesta ja voimistui hieman ylempänä 300-400 m korkeuden maksimiin itäkoillisesta noin 18 m/s. Yön aikana virtaus muuttui itätuuleksi tällä tasolla ja siinä oli havaittavissa myös hyönteiskaiun voimakkain kerros. Alkuyöllä pinnan lähellä meren puolella kaikua ei ollut havaittavissa kauempana rannikosta ja myös ylempänä itäisessä noin 15 m/s virtauksessa Suomen maa-alueen yllä hyönteisiä näkyi enemmän. Myöhemmin yöllä kaikua sen sijaan oli varsin samassa mitassa myös Suomenlahden suunnalla ja yhtenäisempi kaiku ulottui noin puolentoista kilometrin korkeudelle. Tämän yläpuolella näkyi edelleen kookkaita hyönteisiä harvassa (parinsadan metrin välimatkoin) lähes kolmen kilometrin korkeudella saakka. Ylhäällä virtaus oli enää 12 m/s luokkaa ja suunta itäkaakosta.
Aamulla ja aamupäivällä välillä sateidenkin lomassa hyönteisiä tuli aika yhtenäisesti noin yhden kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa alhaalla itäkoillisesta ja ylhäällä kaakosta. Noin puolentoista kilometrin korkeudella oli eriilinen kerros kaakosta 12 m/s nopeudella tulleita suurehkoja hyönteisiä ja edelleen aina hieman yli kolmen kilometrin korkeudelle saakka kookkaita hyönteisiä hyvin harvassa myös kaakosta tulossa. Päivän mittaan nämä ylimpänä kulkeneet kookkaat hyönteiset hävisivät kuvasta, mutta puolentoista kilometrin korkeudella ollut kerros jopa hiven voimistui välillä. Illalla sateiden välissä näkyi vähän hyönteisiäkin, mutta määrät olivat vähäisiä ja lopulta virtaus myös muuttui läntiseksi.

25.6.1999
Suhteellisen paljon kookkaita hyönteisiä näkyi vaeltaneen etelästä 24.-25.6. yöllä 1-2,5 km korkeuksilla. Nopeus oli alemmilla tasoilla 10 m/s ja ylhäällä 18 m/s luokkaa. Alhaalla noin puolen kilometrin korkeudelle saakka virtaus oli pohjoisluoteesta 7 m/s vaiheilla ja myös tässä kerroksessa oli merkittävästi hyönteisiä liikkeellä. Aamulla hyönteisä oli hieman vähemmän, mutta edelleen 1-2,5 km korkeuksilla kookkaita hyönteisiä oli liikkeellä etelästä alle 15 m/s nopeuksilla. Aamupäivällä pinnan lähellä noin puolen kilometrin korkeudelle saakka pohjoisluoteisessa virtauksessa oli kohtalaisen paljon hyönteisiä liikkeellä ja merkittävä osa näkyi myös ajautuvan Suomen maa-alueelta Suomenlahdelle. Ylempänä eteläkaakosta vaelsi 8 m/s luokkaa olleella nopeudella runsaasti hyönteisiä 1-1,3 km korkeuksille keskittyneessä keroksessa. Lisäksi ylempänä näkyi kookkaita hyönteisiä hyvin harvassa jopa yli kolmen kilometrin korkeudella tulossa kaakosta 10 m/s vaiheilla olleella nopeudella. Näillä hyönteisillä myös ruumiin suunta oli pääasiassa kaakko-luode-akselin mukainen.
Päivällä virtaus kääntyi pinnan lähellä koilliseksi ja yhtenäinen kaikukerros ulottui maa-alueen yllä noin kahden kilometrin korkeudelle iltaan asti. Meren puolella voimakkainta kaiku oli merituulikerroksen yläpuolella puolen kilometrin ja kilometrin korkeuksien välillä, jossa virtaus Suomen maa-alueelta toi myös tänne merkittävästi hyönteisiä. Ylemmissä kerroksissa virtaus oli idästä ja itäkaakosta ja Suomenlahden suunnalla erottuneet suurehkot hyönteiset yli kilometrin korkeudella saattoivat iltapäivällä olla peräisin lähinnä Suomen rannikon saarista 8-10 m/s nopeuksilla liikkuessaan. Illalla virtaus voimistui ja oli alkuyöllä 13 m/s enimmillään. Pinnan lähellä suunta oli koillisesta ja ylhäällä puolentoista kilometrin korkeudella kaakosta ja maa-alueen ylläkin hyönteiset olivat olennaisesti 1,6 km alapuolella.

24.6.1999
Yöllä 23.-24.6. hyönteisiä oli runsaasti erityisesti pinnan lähellä parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa ja 800-900 m korkeuksilla. Näiden suunta oli eteläkaakosta ja nopeus 15 m/s luokkaa. Ylempänä näkyi harvassa myös suuria hyönteisiä, runsaimmin noin kahden kilometrin korkeudella, vaikka myös sadepilviä oli näillä korkeuksilla myös huomattavasti. Virtaus ylemmillä tasoilla oli myös eteläkaakosta ja nopeus 18 m/s vaiheilla.
Aamun sateiden jälkeen hyönteisiä oli vähänlaisesti liikkeellä ja pääasiassa maa-alueen yllä rullapyörteisiin keskittyneinä. Illalla erottui lisäksi 1,2-1,6 km korkeuksilla suurehkoja hyönteisiä tulossa etelästä 18 m/s luokkaa olleella nopeudella. Alkuyöllä näitä oli kumminkin vähemmän havaittavissa, mutta pinnan lähellä sen sijaan oli huomattavasti hyönteisiä ilmassa noin puolen kilometrin korkeudelle asti länsiluoteisessa 5 m/s virtauksessa.

23.6.1999
Päivällä runsaasti hyönteisiä virtasi yhtenäisenä noin kilometrin paksuisena kerroksena Suomenlahden yli. Suunta oli alhaalla itäkaakosta ja kääntyi ylemmäksi mentäessä vähitellen eteläkaakkoiseksi. Nopeus oli 12-16 m/s. Ylempänä parin kilometrin korkeudelle saakka oli suurehkoja hyönteisiä harvassa tulossa eteläkaakosta 15 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla ja jossakin määrin pariin suositumpaan kerrokseen keskittyneenä. Iltapäivällä pinnan lähellä muutaman sadan metrin korkeudelle saakka oli voimakkain kaikukerros, jossa virtaus oli kaakosta ja enimmillään 13 m/s vaiheilla. Ylempänä vahvat kerrokset olivat toisaalta noin yhden ja toisaalta noin kahden kilometrin korkeudella. Näissä kerroksissa kyse näytti olevan suurehkoista hyönteisistä. Alemmalla tasolla suunta oli eteläkaakosta ja ylempänä etelästä sekä nopeus 15 m/s luokkaa.
Illalla hyönteisiä oli vähemmän, mutta virtaus Suomenlahden yli kaakosta/eteläkaakosta jatkui muuten ennallaan ulottuen pääasiassa 1,5 km korkeudelle.

22.6.1999
Sateiden jälkeen yöllä 21.-22.6. pinnan lähellä virtaus oli lännestä 7 m/s luokkaa suurimmillaan ja huomattavasti yöhyönteisiä näytti myös olevan noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa liikkeellä. Ylempänä 1-2 km korkeudella pohjoiskoilliseen 12-14 m/s nopeuksilla näkyi liikkuvan harvassa isoja hyönteisiä. Näitä näkyi vielä aamupäivälläkin, mutta 2-4 km korkeuksilla ja hieman harvemmassa, lisäksi suurehkoja hyönteisiä kulki alempana 0,5-1,5 km tasolla luoteisvirtauksessa. Pinnan lähellä virtaus oli päivällä heikkoa ja merituuli käänsi virtauksen luoteisesta kaakkoiseksi. Tällöin myös merituulirintama näkyi voimakkaasti. Iltapäivällä virtaus merituulialueen yllä oli itäkoillisesta noin kilometrin korkeudelle ulottuneessa hyönteiskerroksessa ja nopeus oli 5 m/s vaiheilla. Ylempänä oli edelleen harvassa suurehkoja hyönteisiä noin puolentoista kilometrin korkeudelle saakka. Illalta ja yöltä ei sitten tutkahavaintoja olekaan.

21.6.1999
Yöhyönteisiä oli liikkeellä lounaasta erityisesti noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa pinnan lähellä etelälounaasta 9 m/s vaiheilla olleella nopeudella. Yleensä noin kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä oli lähes yhtenäisen kaikukerroksen muodostamassa. Tämän yllä oli suurehkoja hyönteisiä harvemmassa eli sadan metrin luokkaa ollein välimatkoin keskittyen noin puolentoista kilometrin korkeudelle ja edelleen isoja hyönteisiä muutaman sadan metrin välein 2-3 km korkeuksilla. Ylemmissä kerroksissa suunta oli lounaasta ja nopeus 15-18 m/s. Hyönteisten määrä väheni aamuun tultaessa, mutta vielä aamupäivälläkin parin kilometrin korkeuksilla näkyi edelleen harvassa isoja hyönteisiä ja osalla näistä korkeus oli lähellä neljää kilometriä.
Päivän aikana virtaus kääntyi eteläiseksi 10-12 m/s ja Suomenlahden yli näkyi tulleen suurehkoja hyönteisiä aika harvassa (sadan, parinsadan metrein välein) aina kahden kilometrin korkeudella saakka. Illemmalla sateiden välissä näkyi myös hyönteisiä tulevan edelleen etelästä kuten myös alkuyöllä.

20.6.1999
Yöllä kaikua oli koko ajan, vaikka huomattavasti niukemmin kuin 19.6. iltayöllä. Aamulla klo 6 jälkeen suuria hyönteisiä näkyi harvassa 3-3,5 km korkeuksilla etenemässä koilliseen 18 m/s luokkaa olleilla noipeuksilla. Alempana oli varsin yhtenäisesti hyönteisiä puolentoista kilometrin korkeudelle asti ja myös matkalla koilliseen, mutta hieman alhaisemmalla 12-15 m/s nopeudella. Aamupäivällä yläkerroksen suuria hyönteisiä ei enää näkynyt, mutta alempana kaikua oli noin kahden kilometrin korkeudelle saakka. Hyönteisiä oli kuitenkin lähinnä kolmessa kerroksessa: pinnan lähellä parinsadan metrin paksuisena kerroksena etelälounaasta 10 m/s, puolentoista kilometrin vaiheilla runsaasti suurehkoja hyönteisiä lounaasta 16 m/s ja lähellä kahden kilometrin korkeutta harvemmassa suurehkoja hyönteisiä 18 m/s.
Päivällä sateiden välissä hyönteisiä edelleen näkyi tulevan lounaasta, mutta toki aikaisempaa harvemmin. Pinnan lähellä hyönteisiä oli toisaalta saarista alavirtaan ja maa-alueen yllä, jossa myös kaiku keskittyi ryllapyörteisiin huomattavien lintumäärien korostamana. Illalla klo 19 aikoihin hyönteisiä oli varsin vähän, mutta Suomenlahden yllä suurehkoja hyönteisiä näkyi edelleen harvakseltaan tulossa noin 1,3 ja 2 km korkeudella olleissa kerroksissa, joissa virtaus oli lounaasta ja 13-15 m/s. Alkuyöllä hyönteisiä oli runsaasti ilmassa Suomen manneralueen ja saariston ylle nousseina lounaisvirtauksessa pääosin noin puolen kilometrin paksuisena kerroksena. Lisäksi hieman yli kilometrin korkeudella saakka erottui harvemmassa suurehkoja hyönteisiä ja näitä myös Suomenlahden yllä. Alhaalla virtaus oli lounaasta 13 m/s ja ylempänä 1,2 km korkeudessa 18 m/s luokkaa.

19.6.1999
18.6.-19.6. yön kuluessa virtaus pinnan lähellä kääntyi vähitellen pohjoisesta itäiseksi. Nopeus oli aluksi enimmillään noin 10 m/s ja heikkeni 5 m/s luokkaan. Hyönteisiä näkyi pääasiassa hieman vajaan kilometrin korkeuksilla ja kaiku oli vahvaa 200-300 m korkeudella olleessa kerroksessa. Lisäksi klo 3 saakka yöllä erottui harvassa kookkaita hyönteisiä 1-2 km korkeuksilla matkalla lännestä/länsilounaasta noin 10 m/s vaiheilla olleella nopeudella.
Aamulla tuuli oli idästä jonkin aikaa ennen kuin muuttui hyvin heikoksi ja ainakin rannikon tuntumassa eteläiseksi. Hyönteisiä näkyi edelleen vahvasti erityisesti parinsadan metrin korkeudella, mutta kaikukerros ei ulottunut enää puolen kilometrin yläpuolelle. Aamupäivällä hyönteiskerros kasvoi lähelle kahta kilometriä varsin joutuisasti. Virtaus oli alhaalla heikkoa etelänpuoleista ja ylempänä lännestä ja osaksi pohjoisestakin heikkoa alle 1,5 km tasoilla. Ylempänä virtaus oli yhtenäisemmin lännestä ja 5 m/s luokkaa. Keskipäivällä hyönteisiä oli runsaasti hieman yli kilometrin paksuisessa kerroksessa ja vahvemmin meren puolella Helsinkiä. Alimman parinsadan metrin kerroksessa tulijoista osa saattoi tulla Suomenlahden ylikin, mutta ylempänä läntisen virtauksen myötä lähtijät olivat Suomen rannikolta tai saarista peräisin.
Iltapäivällä alhaalla virtaus oli etelälounaasta 5 m/s paikkeilla ja ylhäällä länsilounaasta 10 m/s. Tällöin etenkin meripuolella hyönteisiä erottui vahvimmin kolmessa erillisessä kerroksessa: pinnan läheltä puolen kilometrin korkeudelle, 1-1,5 km sekä 1,6-2 km korkeuksilla. Alakerroksissa hyönteisiä oli aiempaa niukemmin ja sisämaassa oli havaittavissa kaikujonoja virtauksen suunnassa ja näissä lintujen osuus kaiuissa oli merkittävä. Pitkin päivää maa-alueen yllä yli kahden kilometrin korkeuksilla näkyi myös ilmeisesti varsin paikallaan pysytteleviä lintuparvia edellisten päivien tapaan (esim. 11.6.1999). Illalla virtaus alhaalla oli lounaasta ja hyönteiskerroksen yläosissa lännestä. Kaiku heikkeni aluksi, mutta uusi voimistuminen oli auringonlaskun tienoilla.

18.6.1999
Hyönteisiä vaelsi 17.-18.6. yön aikana kaakosta ja myöhemmin yöllä myös etelästä Suomenlahden yli. Pinnan lähellä pienempien hyönteisten osuus oli alkuyöstä merkittävä, mutta myöhemmin suurehkot hyönteiset olivat pääosassa myös alempana. Etelästä tullut vaellus loppuyöllä oli keskittynyt noin puolen kilometrin korkeudelle ja nopeus oli 12 m/s luokkaa, mutta hyönteisiä oli alkuyötä vähemmän liikkeellä. Lintuja näkyi 1-3 km korkeuksilla matkalla etelään 6-8 m/s nopeuksilla, ilmeisestikin vastaiseen tuuleen. Toisaalta aamuyöllä ennen sadekuuroja 1,5-3 km korkeuksilla näkyi suuria hyönteisiä muutaman sadan metrin välein. Nämä tulivat etelästä noin 10 m/s nopeuksilla.
Aamulla klo 5 aikoihin hyönteiskaikua oli hajanaisten sadekuurojen jäljessä runsaammin etelästä liikeellä suhteellisen yhtenäisenä puolentoista kilometrin paksuisena kerroksena. Nopeus oli suurimmillaan 12 m/s noin 800 m korkeudella, jolla myös hyönteisiä oli eniten pinnan läheistä kerrosta lukuunottamatta. Tämän yläpuolella aina kolmen kilometrin korkeuden tuntumaan saakka erottui edelleen harvassa kookkaita hyönteisiä, joiden suunta oli etelälounaasta 10 m/s. Myöhemmin kaiku heikkeni ja myös hyönteiskerroksen virtau muuttui heikommaksi ja kääntyi luoteiseksi. Aamupäivällä kaiku uudelleen voimistui lähinnä Suomen maa-alueen yllä ja voimakkaita suurehkojen hyönteisten kerroksia muodostui 700-800 m ja 1-1,5 km korkeuksille. Virtaus oli luoteesta 5 m/s tuntumassa. Lisäksi 1,5-2 km välillä alkoi erottua hyönteisiä, joiden liike oli lähes lännestä ja nopeus 9 m/s vaiheilla.
Päivällä merituuli alkoi rannikolla ja tuuli kääntyi lounaiseksi yleensä noin puolen kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa. Merituulirintama näkyi etenevän sisämaahan ja sen tuntumassa merellinen virtaus ulottui jopa kilometrin korkeudelle saakka. Noin kahden kilometrin korkeudella rannikon lähellä oli havaittavissa myös heikkoa kaikua rajakerroksen yläreunan tienoilla, todennäköisesti taitekertoimen turbulenssista. Hyönteiskerros ulottui sisämaassa myös noin kahden kilometrin korkeuteen varsin yhtenäisenä luoteisvirtauksessa. Illan lähestyessä merituuli katosi ja luoteisvirtauksessa kaikua alkoi näkyä pinnan lähellä niukemmin ja pääasiassa rullapyörteisiin keskittyneenä. Näissä myös lintujen osuus oli keskeinen. Kuitenkin hyönteisiä oli edelleen sangen runsaasti kaikuja aiheuttamassa.
Illalla klo 20 jälkeen hyönteisiä tulvehti pariksi tunniksi runsaasti pääosin alle kilometrin korkeuksille, mutta 1,3 km korkeudelle ulottuen. Virtaus kääntyi luoteisesta pohjoiseksi ja oli enimmillään 10 m/s luokkaa noin 400 metrin korkeudella.

17.6.1999
Lintuja näkyi harvakseltaan muuttaneen 17.6. pikkutunneilla noin 10 m/s nopeuksilla etelään 1-3 km korkeuksilla ja tutkan perusteella arvioiden olivat aika yksittäin liikkeellä. Yöllä hyönteiskaikua oli myös varsin paljon toisaalta alle puolen kilometrin korkeuksilla ja toisaalta noin kilometrin korkeuden tuntumassa. Näiden pääkerrosten välissä ja ylempänä noin 1,5 km korkeudelle saakka näkyi harvassa suurehkoja hyönteisiä. Virtaus oli muutamia m/s ja kääntyi alakerrosten kaakkoisesta yläkerrosten lounaiseksi.
Aamupäivällä 500-700 m korkeuksilla kahdessa kerroksessa hyönteisiä oli runsaasti matkalla länsilounaasta 10 m/s. Alempana ja ylempänä kaikua oli vähemmän, joskin maa-alueen yllä silti huomattavan paljon. Alhaalla virtaus oli lounaasta ja ylhäällä noin 1,2 km korkeudella olleessa vahvemmassa hyönteiskerroksessa idästä noin 5 m/s. Harvemmassa hyönteisiä erottui vielä kahden kilometrin korkeudelle saakka ja yleensä puolen kilometrin yläpuolella kaiussa suurehkojen hyönteisten osuus oli merkittävä. Aikaisempien päivien tapaan 2-3 km korkeuksilla erottui maa-alueen yllä muutaman kilometrin välimatkoin suhteellisen hyvin paikoillaan pysytteleviä "lintuparvia".
Päivän aikana noin puolen kilometrin korkeudella säilyi vahvin kaikukerros lounaisvirtauksessa. Ylemmässä merkittävässä hyönteistihentymässä 1-1,2 km korkeuksilla vaellus jatkui myös edelleen, mutta suunta oli kaakosta ja nopeus 10 m/s luokkaa. Meren puolella tämän kerroksen yllä näkyi puolen kilometrin välein erillisä suurehkoja hyönteisiä myös kaakosta tulossa. Maa-alueen yllä näissä ylemmissä korkeuksissa oli hieman tiheämmin hyönteisiä osaksi varmaan pystyvirtausten nostamina noin kahden kilometrin korkeudelle saakka.
Myöhemmin iltapäivällä kaiku heikkeni ja klo 18 pinnan lähellä hyönteisiä näkyi varsin vaatimattomasti. Ilmeisesti näitä kumminkin keskittyi ns. rullapyörteisiin, jotka tulivat voimakkaina esiin lintujen kerääntymisen kautta. Virtaus oli pinnan lähellä eteläkaakosta ja meren puolella kauempana kaikua ei ollut juuri ollenkaan. Ylempänä maa-alueen yllä näkyi edelleen varsin paljon suurehkoja hyönteisiä 600-900 m korkeuksilla, jossa virtaus oli lounaasta 7-9 m/s. Ylempänä kahden kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä oli harvemmassa ja runsaimmin kaikua aiheuttamassa 1,2 km korkeuden tienoilla myös Suomenlahden yllä. Ylempänä lentäneet hyönteiset olivat tosin selvästi pienempiä ja kaiku oli tämän vuoksi heikompaa. Virtaus oli kilometrin yläpuolella etelälounaasta/etelästä 10-13 m/s.
Auringonlaskun vaiheilla kaiku voimistui nopeasti etenkin pinnan lähellä noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli alhaalla itäkaakosta 5 m/s ja puolen kilometrin yläpuolella kaakosta 10 m/s. Meren puolelta tuli myös voimakkaampi aaltomainen häiriö ja sen jälkipuolella näkyi hyönteisvaellus keskittyneen 400-600 m korkeudella olleeseen kerrokseen, jossa kaakkoistuulessa oli maksimi 13 m/s.

16.6.1999
Virtaus kääntyi yöllä 15.-16.6. läntisestä länsiluoteiseksi/luoteiseksi. Sateiden välissä ja jälkeen näkyi myös muita kaikuja. Hyönteisiä oli noin 1,2 km korkeudelle saakka varsin yhtenäisenä kerroksena. Harvassa tämän kerroksen yllä aina kahden kilometrin korkeudella saakka erottui kookkaita hyönteisiä. Jonkin verran lintujakin oli havaittavissa parin kilometrin korkeudella, mutta nämä eivät näyttäneet oikeastaan olevan menossa minnekään.
Aamulla kaikua oli jälleen heikommin, kunnes aamupäivän aikana hyönteiskerros alkoi ulottua kahden kilometrin korkeudelle saakka sangen yhtenäisenä. Virtaus oli länsiluoteesta, alhaalla 5 ja ylhäällä 10 m/s luokkaa. Päivän mittaan virtaus hieman heikkeni ja myös tuulensuuntaisia kaikujonoja alkoi selvästi näkyä sisämaassa. Rannikon lähellä tuuli kääntyi merituuleksi alakerroksessa ja tämän myötä merituulirintama tuli esiin Suomenlahden rannikon suuntaisena nauhamaisena kaikualueena. Aamupäivän aikana myös näkyi suhteellisen paikallaan olleita, lintuparviksi arveltuja kohteita harvassa parin kilometrin korkeudella kuten edellisinä päivinäkin (katso esim. tilanne 11.6.1999).
Iltapäivällä pohjoiskoillisesta tullut kaarimainen kapea kaikunauha eteni hiljalleen etelämmäksi. Tämä liittyi epäilemättä johonkin mielenkiintoiseen meteorologiseen ilmiöön, koska samalla virtauksen suunta muuttui pohjoiseksi. Nopeus oli 9 m/s tuntumassa merituulirintaman pohjoispuolella. Merituulialueella virtaus säilyi muutaman sadan metrin korkeudelle ulottuneena lounaasta ja oli 12 m/s suurimmillaan. Myöhemmin vastaavia kapeita kaarimaisia voimakkaamman kaiun alueita tuli lisää koillisen suunnalta, mutta toisaalta pohjoinen virtaus hieman heikkeni ja merituuli sekä merituulirintama vahvistuivat. Tällöin merituulialue ulottui yleensä puolen kilometrin ja merituulirintaman kohdalla lähes kilometrin korkeuteen.
Illalla merituulirintama tai sen jonkinlainen jäänne eteni nopeasti sisämaahan ja virtaus sen jälkipuolella oli eteläkaakosta 6-7 m/s. Rannikon lähellä kuitenkin lounainen virtaus säilyi. Kaikukerroksen paksuus oli 1,5 km luokkaa.

15.6.1999
Hyönteisiä alkoi myös näkyä merellä lounaisvirtauksessa 14.-15.6. yöllä. Nämä olivat ilmeisesti Viron puolelta auringonlaskun vaiheilla liikkeelle lähteneitä. Aamuyöllä harvassa olleita kookkaita hyönteisiä ilmaantui myös yli kahden kilometrin korkeuksille. Osaksi näitä oli jopa yli kolmessa kilometrissä ja merkittävästi parin tunnin ajan. Virtaus oli lounaasta ja pääasiallisessa puolentoista kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa nopeus oli 10-13 m/s. Ylemmät kookkaat hyönteiset etenivät myös koilliseen ja niiden nopeus oli 15 m/s vaiheilla.
Aamulla kaiku oli jonkin aikaa heikompaa, mutta aamupäivällä hyönteisiä alkoi taas näkyä enemmän aika yhtenäisesti puolentoista kilometrin korkeudella saakka. Yleensä suurehkojen hyönteisten osuus näytti olevan merkittävä pinnan läheistä muutaman sadan metrin paksuista kerrosta lukuunottamatta. Myös harvassa olleita kookkaita hyönteisiä ilmestyi uudelleen noin kolmen kilometrin korkeudelle parin tunnin ajaksi klo 8 vaiheilla. Virtaus oli alhaalla länsilounaasta 8-10 m/s ja ylhäällä lounaasta 15 m/s luokkaa.
Päivällä suurehkojen hyönteisten merkitys kaiussa korostui edelleen. Erityisesti Suomenlahden suunnalla oli havaittavissa myös suosituimpien kerrosten muodostuneen noin 500, 800 ja 1200 m korkeudelle. Virtauksen suunnasta johtuen tämä kuvasti ilmeisesti Suomen rannikolta tai saaristosta nousseiden pitemmälle vaeltavien hyönteisten erilaisia sopivimpia lentokorkeuksia. Sekä aamun että keskipäivän tilanteesta on kerrottu myös tutkakuvien yhteydessä. Joitakin aika harvassa matkanneita suurehkoja hyönteisiä näkyi myös aina hieman yli kahden kilometrin korkeudella saakka.
Illalla kaiku heikkeni ja sateitakin vähän näkyi. Alkuyöllä havaittiin voimistumista. Tällöin erikoisen vahva kerros oli noin 400-500 m korkeuksilla ja hyönteiset yleensä olivat olennaisesti kilometrin alapuolella. Virtaus oli lännestä ja enimmillään 10 m/s luokkaa.

14.6.1999
Yöllä 13.-14.6. hyönteisiä vaelsi runsaasti noin puolentoista kilometrin korkeudella saakka. Virtaus oli etelästä ja pinnan lähellä muutaman sadan metrin korkeudella nopeus oli suurimmillaan ja 15 m/s luokkaa. Tässä alakerroksessa näkyi myös olleen voimakkain kaiku merialueen yllä. Ylempänä oli myös joitakin suositumpia kerroksia, mutta hyönteisiä oli harvemmassa ja tämän vuoksikin ne voitiin todeta suhteellisen kookkaiksi. Varsinkin 2,5-3,5 km korkeudella näkyi pohjoiskoilliseen matkalla kookkaita hyönteisiä, joiden välimatka oli tavallisesti kilometrin luokkaa ja nopeus noin 12 m/s. Lintuja oli keskiyöllä myös liikkeellä jonkin verran 2-3 km korkeuksilla kaakkoon päin vain 5 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla, mahdollisesti vastatuuli vähän hiljensi vauhtia.
Aamulla hyönteisiä oli edelleen runsaasti etelänpuolelta tulleessa virtauksessa. Pääasiallinen kaikukerros ulottui 1,5 km korkeudelle. Alhaalla virtaus oli etelästä, mutta muuten pääasiassa lounaasta ja ylimmillä tasoilla noin 14 m/s. Aamupäivän aikana myös noin kahden kilometrin korkeudella näkyi harvakseltaan suurehkoja hyönteisiä jonkin aikaa. Ylhäällä, muutamia satoja metrejä korkeammalla, tiheimmässä suurehkoja hyönteisiä oli noin 1,5 km korkeudelle sijoittuneessa kerroksessa.
Päivän kuluessa virtaus ylempänä kääntyi aavistuksen verran läntisemmäksi ja merialueen yllä alkoi olla selvästi vähemmän hyönteisiä havaittavissa kuin Suomen maa-alueen päällä. Pinnan lähellä sen sijaan virtaus oli iltapäivällä itäkaakosta, mutta hyönteiset näyttivät olevan peräisin Suomen rannikon saarilta. Illalla kaikua oli hiukan vähemmän ja vain Suomen maa-alueen päällä hyönteisiä oli jonkin verran yli kilometrin korkeudella. Auringonlaskun vaiheilla kaiku voimistui ja silloin myös Suomen maa-alueella. Klo 23 jälkeen myös lintuja näkyi jonkin verran liikeellä parin kilometrin korkeuksilla ja nämä olivat menossa kaakkoon 12 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla.

12.-13.6.1999
Yön aikana 12.6. aamuun tultaessa virtaus kääntyi vähitellen itäiseksi noin puolentoista kilometrin paksuisessa suurehkoja hyönteisiä sisältäneessä kaikukerroksessa. Aamulla kaikukerros oli hieman matalampi, mutta päivän mittaan hyönteisiä näkyi jälleen kohoiavan parin kilometrin korkeudelle saakka. Alakerroksessa rannikon tuntumassa virtaus muuttui merituuleksi ja vastaavasti iltapäivällä ylempi virtaus oli suurinpiirtein pohjoisesta. Kaikualueessa esiintyi myös rullapyörteitä.
Alkuyöllä 12.-13.6. virtaus oli koillisesta. Hyönteiset olivat ehkä hivenen isompia kuin päivällä, mutta kerroksen paksuus oli suurinpiirtein ennallaan. Yön kuluessa virtaus kääntyi vähitellen itäiseksi ja nopeus oli koko ajan hieman vajaa 10 m/s. Lintuja näkyi yöllä jonkin verran ja niiden liike oli keskimäärin etelään 13 m/s tienoilla olleella nopeudella pääasiassa yli kilometrin korkeudella Suomenlahden ylitse.
Päivällä 13.6. hyönteisiä oli merialueen yllä aluksi selvästi vähemmän kuin maa-alueen yllä ja ilmeisesti nämä olivat lähinnä Suomen rannikon saaristosta lähtöisin virtauksen ollessa suurinpiirtein idästä 8-10 m/s. Päivän kuluessa virtaus ylempänä 1-2 km korkeuksilla kääntyi itäkaakosta hyönteisiä tuovaksi ja samalla myös meren puolella korkeammalla alkoi erottua lähinnä yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä harvassa. Iltapäivällä (klo 16) oli havaittavissa merellä toisaalta parinsadan metrin korkeudella ilmeisesti pienehköjä hyönteisiä ja toisaalta puolentoista kilometrin korkeudella kaakosta noin 10 m/s nopeudella suurehkoja hyönteisiä selvästi voimakkaammissa kerroksissa. Lisäksi noin kahden kilometrin korkeuden paikkeilla oli havaittavissa myös kaakosta tulevia suurehkoja hyönteisiä. Myöhemmin hyönteisiä oli selvästi harvemmassa. Noin kilometrin yläpuolella näkyi edelleen suurehkojen hyönteisten tullutta vaellusta, mutta suunta oli etelästä. Alemmilla tasoilla virtaus oli enimmillään 14 m/s vaiheilla idästä. Illan mittaan virtaus myös alempana kääntyi enemmän eteläiseksi.

11.6.1999
Hyönteisiä näytti vaeltavan yöllä 10.-11.6. runsaasti etelään alle kilometrin korkeuksilla. Pinnan lähellä parinsadan metrin korkeudella virtaus oli 8 m/s luokkaa luoteesta ja ylempänä noin 5 m/s. Lintuja näkyi myös liikkeellä jonkin verran 1-3 km korkeuksilla. Näiden keskimääräinen suunta oli etelään ja nopeus vain 8-10 m/s maanpintaan nähden. Auringonnousun tienoilla hyönteiskaiku voimistui huomattavasti liittyen virtauksen kääntymiseen pohjoiseen. Tällöin voimakkaimmat kerrokset olivat noin kilometrin korkeudella ja toisaalta parinsadan metrin korkeudella. Aamulla kaiku joksikin aikaa heikkeni, kunnes sitten alkoi jälleen voimistua.
Aamupäivällä hyönteisiä näkyi varsin yhtenäisessä kerroksessa yli kilometrin korkeudelle saakka. Varsinkin ylempänä suurehkojen hyönteisten osuus oli tutkakaiun perusteella merkittävä. Tämän kerroksen yläpuolella oli vielä harvassa yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä. Virtaus oli alhaalla luoteesta ja kääntyi ylempänä vähitellen koilliseksi. Nopeus oli 5 m/s luokkaa. Päivällä kaiku maa-alueen yllä muodosti järjestäytyneeseen pystyliikkeeseen liittyvää, lähinnä kennomaista rakennetta. Tällöin hyönteisiä näkyi nousevan varsin tasaisesti puolentoista kilometrin korkeuteen. Noin kahden kilometrin korkeudessa näkyi erillinen ohut kaikukerros, joka liittyi luultavasti turbulenssiin tai kumpupilviin rajakerroksen yläreunan tasolla. Tämän alapuolella erottui lisäksi harvassa yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä. Rannikon tuntumassa myös merituuli pyrki syntymään ja virtaus alhaalla kääntymään lounaiseksi.
Ylempänä maa-alueen yllä 1,5-3 km korkeuksilla oli havaittavissa lisäksi kaikupisteitä, jotka pysyivät suurinpiirtein paikoillaan jopa tuntikausia. Näitä on epäilty tervapääskyiksi ja myös tutkakaiun tarkemmat tarkastelut ovat viitanneet pienehköjen lintujen parviin, joissa yksittäiset nopeudet tutkaan nähden vaihtelevat jatkuvasti keskinopeuden säilyessä lähellä nollaa. Selvästi erillisten kaikukohteiden välimatkat olivat muutamien kilometrien luokkaa. Aamulla nämä ilmestyivät näkyviin Suomenlahden rannikkoseudulla ja myöhemmin päivällä yleisemmin maa-alueella, kunnes pinnan lämmetessä pystyvirtaukset ulottuivat näille korkeuksille ja kohteiden määrä väheni olennaisesti.
Iltapäivällä merituulialue pysyi rannikon tuntumassa. Ylempi virtaus oli pohjoiskoillisesta. Nopeudet jäivät 4-6 m/s tuntumaan. Kaikualueen yksityiskohdista klo 16 aikaan kertovat myös tutkakuvat. Illalla kaiku jatkui noin puolentoista kilometrin korkeudelle ulottuvassa kerroksessa koillisvirtauksessa aina yöhön asti. Yöllä hyönteisiä oli kuitenkin vähemmän ja nämä puolestaan olivat suhteellisen suuria. Myös lintuja oli jonkin verran muutaman kilometrin korkeudelle asti.

10.6.1999
Yöaikaan 9.-10.6. hyönteisiä oli liikkeellä noin puolen kilometrin korkeudelle keskittyen läntisessä 13 m/s luokkaa olleessa virtauksessa. Edelliseen yöhön verrattuna määrät olivat kuitenkin vaatimattomia, vaikka auringonnousun tienoilla kaiku hivenen voimistuikin täyttämään 700-800 m paksuisen kerroksen. Tällöin suurehkoja hyönteisiä oli vielä ylempänä 1,5 km korkeudella saakka. Ylempänä näkyi jonkin verran lintuja. Näistä osa oli muuttamassa koilliseen 3 km korkeudella saakka 15 m/s vaiheilla olleella nopeudella.
Aamulla hyönteisiä oli hyvin vähän. Aamupäivällä kaikua alkoi jälleen esiintyä enemmän läntisessä 10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa, etenkin Suomen maa-alueen yllä. Suurehkojen hyönteisten osuus oli suuri puolen kilometrin korkeuden yläpuolella. Virtaus kääntyi rannikon läheisyydessä länsilounaiseksi eli likimain Suomenlahden rannikon suuntaiseksi. Sisämaassa alkoi myös muodostua tuulensuuntaisia kaikujonoja. Iltapäivällä hyönteisiä oli yhtenäisemmin noin 1,2 km korkeudelle asti. Joitakin suurehkoja hyönteisiä näkyi kahden kilometrin korkeuden tuntumassa. Ylempänä virtaus oli länsiluoteesta ja nopeus myös 10 m/s luokkaa. Illalla virtaus myös pinnan lähellä kääntyi vähitellen luoteiseksi ja nopeus hiljeni 8 m/s vaiheille maksimissaankin, kunnes voimistui 9 m/s tuntumaan yöllä.

9.6.1999
8.-9.6. välisenä yönä hyönteisiä kulki runsaasti itäisessä virtauksessa eniten toisaalta noin 700 m ja toisaalta pinnan lähellä parinsadan metrin korkeudella. Voimakkimmillaan kaiku oli auringonnousun aikoihin ja sen jälkeen jonkin aikaa kaiku heikkeni. Lintuja oli myös suhteellisen paljon havaittavissa ja näiden liike 1-3 km korkeuksilla näytti olevan pääasiassa kaakkoon enimmillään 13 m/s luokkaa.
Aamun aikana hyönteisiä oli ensin selvästi voimakkaammin maa-alueen yllä, mutta myöhemmin tasaisemmin noin kilometrin paksuisessa kerroksessa. Ylempänä kulki lisäksi suurehkoja hyönteisiä puolentoista kilometrin korkeudella saakka. Virtaus oli alempana lähes idästä ja enimmillään 15 m/s luokkaa 300-500 m korkeudella. Ylempänä olleet harvemmassa lennelleet suurehkot hyönteiset tulivat itäkaakosta hieman alle 10 m/s nopeudella. Aamupäivän aikana rannikon yllä erottui myös lintuja pääosin 1,5-2,5 km korkeuksilla ja nämä näyttivät ajelehtivan virtaukseen nähden hitaasti länteen päin.
Etelästä päin tulleiden sateiden välissäkin päivällä erottui runsaasti hyönteisiä. Pinnan lähellä virtaus jatkui itäisenä ja oli 15-17 m/s. Tässä kerroksessa runsaimmin hyönteisiä oli parinsadan metrin korkeudella ja myös Suomenlahden suunnalla hyönteisiä näkyi kulkevan vahvasti eli vaellusta oli ilmeisen kaukaa ja hyvällä nopeulla. Myöhemmin toinen vahva kerros asettui 700-800 m korkeudelle. Noin kahden kilometrin korkeudella oli myös vahva kerros suurehkoja hyönteisiä ja nämä tulivat etelästä myös 15 m/s luokkaa olleella nopeudella.
Myöhemmin iltapäivällä klo 17 aikoihin alimman kerroksen itätuuli oli voimistunut 18-19 m/s ja siinä näkyi hyvin paljon hyönteisiä, mutta ilmeisesti etenkin Suomen maa-alueen ja saariston ylle nousseita. Noin 800 m korkeudella oli seuraava voimakas kaikukerros, jossa virtaus oli kaakosta 13 m/s vaiheilla. Ylin kerros oli 1,5 km korkeudella ja siellä virtaus oli etelästä myös 13 m/s tuntumassa. Myöhemmin yksittäisiä hyönteisiä erottui harvassa noin 2,5 km korkeuden vaiheilla myös etelästä tulossa. Sadekuurojen tultua lounaasta puuskarintaman kohdille kasautui myös melkoisesti hyönteisiä klo 19 aikoihin. Sateiden välissä oli havaittavissa edelleen suurehkoja hyönteisiä etelästä harvassa ja yöhön tultaessa hyönteisiä alkoi jälleen nousta pinnalta ylemmäs, mutta virtaus oli tällöin jo läntinen ja hyönteiset näin ollen peräisin Suomen rannikolta ja saaristosta.

8.6.1999
Hyönteisiä oli yöllä 7.-8.6. sateiden välissä ensin lounaisessa ja myöhemmin läntisessä virtauksessa hieman alle kilometrin paksuisessa kerroksessa. Ylempänä oli lisäksi harvemmassa suurehkoja hyönteisiä. Yön kuluessa myös alempana suuremmat hyönteiset alkoivat olla kaiussa erotettavissa, koska luultavasti pienempien hyönteisten määrä väheni huomattavasti. Lintuja, jotka yllättäen etenivät itäänpäin paljon koilliseen vienyttä virtausta hitaammin, esiintyi 1-3 km korkeuksilla harvakseltaan. Olisivatko sitten olleet tervapääskyjä? Myös muita lintuja erottui jonkin verran loppuyöllä. Hyönteiskaiku alkoi uudelleen vahvistua auringonnousun lähellä, jolloin yhtenäisempi kaikukerros ulottui noin 900 m korkeuteen ja virtaus oli länsiluoteesta 7 m/s luokkaa.
Aamulla kaiku oli jälleen heikompaa, kunnes päivän edetessä alkoi jälleen voimistua. Niinpä klo 11 aikoihin hyönteiskaikua oli noin kilometrin korkeudelle saakka varsin vahvasti. Sen yläpuolella näkyi rajakerroksen yläreunaan liittyvän turbulenssin tai kumpupilvien aiheuttama ohuehko aaltoileva kaikukerros ja edelleen 1-1,5 km korkeuksilla harvassa suurehkoja hyönteisiä. Virtaus oli luoteesta 5 m/s luokkaa ja myös kaikujonoja esintyi tuulen suunnassa maa-alueen yllä. Toisaalta rannikolla virtaus oli kääntymässä jo merituuleksi.
Päivällä merituulialueen reunaan alkoi muodostua merituulirintamaa. Samalla ylemmäksi noin puolentoista kilometrin korkeuden paikkeille ilmaantui 10 m/s länsiluoteesta tulevia suurehkoja hyönteisiä suhteellisen tiheäksi kerrokseksi eli välimatkat olivat vajaan sadan metrin luokkaa. Sisämaassa vielä ylempänä näkyi myös muutamia maanpinnan (eli tutkan) suhteen varsin paikallaan pysyviä lintuja - ja ilmeisesti myös purjelentokoneita Räyskälän tienoilla... Iltapäivällä rannikon tuntumassa virtaus oli lounaasta ja tämä toi esiin Helsingin edustan saarista nousseet hyönteiset huomattavan voimakkaana kaikuna "alavirran" puolella. Kyseessä voisi olla saarissa meren äärellä myöhäisemmin kehittyneiden koivukirvojen aiheuttama kaiku.
Illan mittaan ylempi virtaus kääntyi pohjoistuulen kautta vähitellen itäiseksi alkuyöllä. Hyönteisiä näkyi varsin tasaisesti virtausmuutoksista huolimatta 1,2-1,3 km korkeudella saakka.

7.6.1999
Yöllä 6.-7.6. hyönteisten määrä väheni pikku hiljaa, varsinkin alemmassa noin puolen kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa. Ylempi suurehkojen hyönteisten kerros ei juuri muuttunut muuten kuin alkuyön Suomen maa-alueen ylle keskittynyt kerros vaihtui yhtenäisemmäksi, kun Suomenlahden yli alkoi myös virrata hyönteisiä. Lisäksi lintuja oli liikkeellä varsin paljon ilmeisen vaihtelevilla nopeuksilla.
Loppuyöstä klo 2 jälkeen alempi hyönteiskerros alkoi uudelleen voimistua ja samalla virtauksen suunta oli muuttunut eteläkaakkoiseksi nopeuden ollessa 10 m/s luokkaa. Myös lintuja näytti tulevan etelästä enemmän. Klo 5 mennessä sateen edellä tämä alempi kerros oli jo melkoisen voimakas ulottuen noin 600 m korkeuteen. Virtaus oli kaakosta 13 m/s vaiheilla. Tämän lisäksi oli ilmestynyt myös voimakas suurehkojen hyönteisten hallitsema 1,5 km korkeudelle ulottunut ylempi kerros, jossa virtaus oli eteläkaakosta 15-20 m/s luokkaa.
Aamun sateiden jälkeen hyönteiskaiku oli entistä voimakkaampaa. Alhaalla virtaus oli ensin idästä ja kääntyi kaakkoiseksi. Ylempänä suurehkoja hyönteisiä oli hiukan erillisenoloisissa kerroksissa 1-2 km korkeuksilla. Näiden suunta oli lounaasta ja nopeus 20 m/s luokkaa. Tutkakuvat kaiun voimakkuudesta näyttänevät, miten tasaisesti suurehkoja hyönteisiä loppujen lopuksi oli ylempänä havaittavissa. Myöhemmin varsinkin Suomenlahden yllä tämä kerros keskittyi noin puolentoista kilometrin korkeudelle varsin yhtenäistä kaikua aiheuttavaksi. Ylemmässä hyönteiskerroksessa oli selvästi havaittavissa myös hyönteisten yhtenäistä suuntautuneisuutta lounas-koillinen akselin mukaisesti.
Iltapäivällä hyönteiset selvästi vähenivät, vaikka niitä edelleenkin kulki aika runsaasti. Pinnan lähelläkin virtaus kääntyi vähitellen lounaiseksi. Illalla sateiden jälkeen ja välissä sekä alkuyöllä hyönteisiä oli noin 700 m paksuisessa kerroksessa aika yhtenäisesti ja ilmeisesti myös pienempiä hyönteisiä oli kosolti tässä mukana. Virtaus oli länsilounaasta ja suurimmillaan 10 m/s luokkaa. Ylempänä oli harvemmassa suurehkoja hyönteisiä, joiden suunta oli etelälounaasta ja korkeudet ulottuivat pariin kilometriin.

6.6.1999
Yöllä klo 1 aikoihin näkyi merkittävästi hyönteisiä tulossa Suomenlahden yli etelälounaasta noin 10 m/s nopeudella 300-600 m korkeudella olleessa kerroksessa. Lintuja oli myös huomattavasti pääosin yli kilometrin korkeudella ja liike oli likimain pohjoiskoilliseen yli 25 m/s nopeuksilla. Aamulla klo 4 aikaan sateen edellä pinnan lähellä alle puolen kilometrin korkeudella näkyi Suomenlahden yli tulleen yhtenäisenoloista hyönteismassaa 8 m/s luokkaa olleella nopeudella. Lisäksi ylempänä 700-1000 m korkeuksilla erottui harvassa lentäviä suurehkoja hyönteisiä eteläkaakosta 15 m/s vaiheilla olleessa virtauksessa. Nämä hyönteiset vaikuttivat olleen myös itse suuntautuneina SSE-NNW-akselin mukaisesti.
Sateiden välissä klo 7 maissa hyönteisiä oli runsaasti toisaalta alle 600 m korkeudella ja toisaalta suurehkoja hyönteisiä hieman erillään ylempänä aina puolentoista kilometrin korkeudelle saakka. Virtaus oli etelälounaasta ja nopeus 15 m/s tuntumassa ja alhaalla oli nopeudessa maksimi 300-400 m korkeudella, jossa virtaus oli 18 m/s luokkaa. Myöhemmin päivällä hyönteisiä näkyi vähemmän sateiden jälkeen, mutta lounaisvirtauksessa useassa eri kerroksessa näkyi tulleen harvassa kookkaita hyönteisiä jopa yli kolmen kilometrin korkeudella. Ylimmän kerroksen hyönteiset lensivät ilmeisesti pääasiasiassa pilvikerroksen yläpuolella. Lopulta iltapäivällä meren puolella ei enää erottunut merkittävästi mitään hyönteisiä, mutta sisämaassa ilmaan näkyi nousseen runsaasti hyönteisiä ja ne toivat myös esiin lounaistuulen rullapyörteitä.
Illalla läntisessä n. 10 m/s virtauksessa hyönteisiä oli tasaisesti 700 m paksuisessa kerroksessa. Ylempänä etenkin puolentoista kilometrin korkeuden vaiheilla oli lisäksi joitakin yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä, joiden suunta oli etelälounaasta ja nopeus 20 m/s vaiheilla. Alkuyöllä ilmaan nousi ilmeisesti yöhyönteisiä tasaiseksi noin 800 m paksuiseksi kerrokseksi, jossa virtaus oli länsilounaasta 10 m/s luokkaa. Suomen maa-alueella erottui myös ylempänä lentävien suurehkojen hyönteisten määrän kasvu aina 1,5 km korkeuksille saakka. Ylempänä virtaus oli etelälounaasta ja 15-20 m/s.

5.6.1999
Hyönteiset vähenivät 4.6. illalla yön alettua harvaksi, joskin ilmeisesti kookkaampia hyönteisiä suhteellisesti enemmän sisältäväksi noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli lounaasta ja nopeus 10-13 m/s. Lintuja esiintyi huomattavasti yöllä parin kilometrin korkeudelle saakka varsin tasaisesti. Suunta oli keskimäärin koilliseen ja nopeus enimmillään 20 m/s vaiheilla. Aamuyöllä hyönteisiä ilmaantui jälleen enemmän näkyviin ja Suomenlahden ylitse lounaisessa virtauksessa näytti tulevan merkittävästi vaeltajia.
Aamulla niin lintuja kuin hyönteisiä oli vähäisesti. Päivän kuluessa lounaisvirtauksessa alkoi sitten näkyä jälleen runsaammin hyönteisiä. Suurehkoja hyönteisiä näkyi myös erottuvan erillisenä kerroksena yli kilometrin korkeudella. Nopeus oli 10-16 m/s yli puolen kilometrin korkeudelle noustaessa ja ylempänä vielä muutama m/s lisää. Iltapäivällä maa-alueen yllä erottui tuulensuuntaisiin jonoihin keskittynyttä kaikua, jossa myös lintujen osuus oli merkittävä. Suurehkoja hyönteisiä lenteli harvakseltaan kilometrin ja puolentoista kilometrin korkeuden välillä, mutta näiden suunta oli enemmän lännestä ja lienevät olleet peräisin Suomen maaperältä. Illalla lounaisvirtaus jatkui ja alkuyöllä kaiku painottui selvästi maa-alueen puolelle yöhyönteisten noustessa taivaalle. Kaikukerros ulottui noin kilometrin korkeuteen.

4.6.1999
Yöllä 3.-4.6. ennen sadealuetta hyönteisiä tuli varsin runsaasti Suomenlahden yli suurinpiirtein etelästä 8 m/s pinnan lähellä ja etelälounaasta 5 m/s luokkaa olleella nopeudella 300-900 m korkeuksilla hieman erillisissä kerroksissa. Huomattava osa hyönteisistä oli myös suurehkoja. Myös lintuja näkyi suhteellisen tiheässä klo 0-3 aikoihin noin kilometrin korkeudelle painottuneessa kerroksessa matkalla pohjoiseen 20 m/s tienoilla olleella nopeudella. Muutenkin lintuja toki oli jonkin verran yöllä muuttamassa.
Sateen jälkeen aamupäivällä alhaalla itäkaakosta ja ylempänä eteläkaakosta tulevassa 12-15 m/s virtauksessa oli hyönteisiä liikkeellä runsaasti noin kilometrin paksuisena kerroksena. Myöhemmin päivällä virtaus heikkeni ja kääntyi enemmän eteläiseksi. Samalla myös hyönteisten määrä pieneni niin Suomenlahden kuin maa-alueenkin yllä. Toisaalta virtauksen suuntaisiin kaikujonoihin kertyi selvästi paljon lintuja, epäilemättä suureksi osaksi tervapääskyjä hyönteisiä saalistamaan.
Iltapäivällä virtaus muuttui edelleen läntiseksi ja näin ollen hyönteiset joita tutkalla havaittiin olivat peräisin Suomesta. Näistä suurin osa liikkui alle kilometrin korkeudella ja aika erillinen kerros oli havaittavissa kilometrin ja puolentoista kilometrin välissä. Illalla ja alkuyöstä virtaus oli lounaasta ja voimistui alle 10 m/s nopeudesta hieman yli 10 m/s. Hyönteisiä kulki lähinnä noin puolen kilometrin korkeudella saakka.

3.6.1999
2.-3.6. yöllä ennen sadetta näkyi hyönteisiä pääosin noin puolen kilometrin ja kilometrin korkeuksien välillä. Virtaus oli länsilounaasta 15 m/s luokkaa enimmillään. Myös lintuja erottui merkittävästi liikeellä pohjoiseen/koilliseen. Näitä oli toisaalta suhteellisen lähellä pintaa ja toisaalta kahden kilometrin korkeuden tuntumassa eniten. Nopeus oli parhaimmillaan noin 15 m/s.
Aamupäivän aikana hyönteiskaiku voimistui yli puolen kilometrin paksuiseksi kerrokseksi ja virtaus oli koillisesta 3-5 m/s. Kaikujonoja näkyi sisämaassa, mutta merellä kaiku näkyi rajoittuvan saariston tuntumaan. Tähän vaikutti kehittynyt merituuli, joka muutti virtauksen kaakkoiseksi rannikolla.
Iltapäivällä merituulialueella alimpien satojen metrien korkeuksilla virtaus oli etelästä 5 m/s luokkaa suurimmillaan. Tämän yllä noin kilometrin korkeudelle saakka virtaus oli pohjoisenpuolelta hieman heikompaa. Merituulirintama eteni sisämaahan ja sen kohdalla myös lintuja näkyi merkittävästi, ilmeisestikin paljolti hyönteisiä napsimassa. Ylempänä suurehkoja hyönteisiä kulki länsilounaasta/lännestä jopa kahden kilometrin korkeudella saakka ja virtaus oli suurimmillaan 15 m/s luokkaa.
Iltaa kohden välissä ollut pohjoisenpuoleisen virtauksen kerros katosi ja merituulialueella tuuli oli eteläkaakosta ja ylempänä lounaasta. Joitakin kookkaita hyönteisiä näkyi edelleen parin kilometrin korkeudella saakka Suomen maa-alueen yllä, mutta pääosin suurehkot hyönteiset erottuivat tutkalla aika yksittäisinä noin kilometrin korkeudella. Yleensä Suomenlahden suunnalla hyönteisiä oli huomattavasti vähemmän. Näin oli varsinkin alemmissa kerroksissa. Merituulikerroksessa meren puolella hyönteisiä näkyikin lähinnä vain suurten saarien takana tuulen suunnasta katsoen. Illalla kaiku hieman hiipui, mutta voimistui uudelleen alkuyöllä, jolloin virtaus toi etelälounaasta runsaammin hyönteisiä.

2.6.1999
Hyönteisiä näkyi kulkevan itäänpäin koko yön, suurimmaksi osaksi noin puolen kilometrin korkeudelle keskittyneinä ja nopeus oli 15 m/s luokkaa. Alkuyöllä myös lintuja oli liikkeellä huomattavasti kulkien koilliseenpäin myös noin 15 m/s nopeudella maanpintaan nähden.
Aamupäivällä kaiku voimistui etenkin maa-alueen yllä noin puolen kilometrin vahvuiseksi kerrokseksi. Tämän yläpuolella oli kuitenkin havaittavissa yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä puolentoista kilometrin korkeudella saakka. Virtaus oli länsilounaasta ja nopeus alempana 15 ja ylempänä 20 m/s luokkaa.
Iltapäivällä sisämaassa oli havaittavissa tuulen suuntaisia kaikujonoja ja näiden voimakkuudessa esiintyi suuria eroja illemmalla. Ylempänä yli kilometrin korkeuksilla virtaus kääntyi enemmän läntiseksi ja luultavasti tähän liittyen myös kauemmaksi merelle ajautui suurehkoja hyönteisiä Suomen rannikon tuntumasta. Tosin yli puolen kilometrin ja kilometrin korkeuksien välillä olleessa kerroksessa kauempana merellä havaitut kookkaat hyönteiset olivat ilmeisesti peräisin kauempaa lounaasta. Osa hyönteisistä oli havaittavissa Helsingin pohjoispuolella noin kahden kilometrin korkeudella, vaikka selvin ylempi kerros olikin noin 1,5 km korkeudella ja alle kilometrin korkeudella oli suurin osa hyönteisistä. Illan tullen kaiku hieman heikkeni, mutta enemmän hyönteisiä nousi taas ilmaan auringonlaskun vaiheilla.

1.6.1999
Yöllä 31.5.-1.6. yöhyönteisiä näkyi jonkin verran jatkavan itäkaakkoon muutaman sadan metrin korkeuksilla. Huomattavasti lintuja näkyi toisaalta matkaavan luodetta kohden noin 10 m/s nopeuksilla yli kilometrin korkeudella.
Aamulla kaikuja oli vähän, mutta iltapäivällä hyönteisiä näkyi jälleen merkittävästi sadepilvien jälkeen läntisessä/länsilounaisessa virtauksessa. Alempana yli puolen kilometrin paksuisen yhtenäisemmän kaiun yläpuolella kilometrin korkeuden vaiheilla erottui suurehkoja yksittäisiä hyönteisiä. Ylemmissä kerroksissa nopeus itäkoilliseen oli 20 m/s luokkaa ja meren puolellakin kaikua oli maapuoleen verrattavalla tavalla. Alempana sen sijaan kaikua oli maa-alueen yllä olennaisesti vahvemmin, mutta ylemmän kerroksen hyönteiset erottuivat tutkalla vain reilun kymmenen kilometrin päästä, jolloin nämäkin olivat luultavasti Helsingin länsipuolen niemistä ja saaristosta peräisin. Myös kaikujonoja oli selvästi havaittavissa maa-alueen yllä ja näiden kohdalla yhtenäisempi kaiku ulottui noin 1,5 km korkeuteen saakka.

30.-31.5.1999
Pohjoisenpuoleisissa virtauksissa päivisin erottui kaikujonoja luoteistuulen suunnassa. 31.5. illalla kaiku jatkui yöhön saakka suhteellisen voimakkaana, joten ilmeisesti yöhyönteisiäkin matkasi kaakkoon 10 m/s luokkaa olleella nopeudella Suomenlahden ylikin.
Näiden päivien osuutta ehkä tulee joskus täydennettyäkin.

29.5.1999
Yöllä 28.-29.5. hyönteisiä näkyi huomattavasti alkuyöstä kulkemassa virtauksen mukana etelään 8 m/s luokkaa olleella nopeudella 800 m korkeudella saakka. Samalla lintuja oli myös runsaasti puolen yön aikaan menossa. Suomenlahden ylittäjiä oli toisaalta selvästi alle kilometrin korkeuksilla ja toisaalta puolentoista kilometrin korkeuden vaiheilla aika erillinen kerros. Suunta oli kohti luodetta alempana pohjoiseen ylempänä 10-12 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla.
Aamupäivällä hyönteisiä kertyi uudelleen merkittävästi ja etenkin voimakasta kaikua havaittiin ennen sadealueisiin liittyviä kaikuja juuri ennen klo 12. Tällöin lounaisessa, enimmillään 10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa maa-alueen yllä hyönteisiä oli yhtenäisenä kerroksena noin kilometrin korkeudelle saakka. Suomenlahden yli tulevat hyönteiset olivat noin 800 m paksuisessa kerroksessa. Lisäksi ylempänä 1-2 km korkeuksilla oli havaittavissa suurehkoja yksinäisiä hyönteisiä myös matkalla koilliseen.
Iltapäivällä sateiden jälkeen virtaus kääntyi länsilounaiseksi, mutta hyönteisiä näytti olevan valtavasti liikkeellä. Ylempänä vaikutti liikkuvan suurehkoja hyönteisiä erillisissä kerroksissa, esim. noin kahden kilometrin korkeudella. Nopeudet olivat alhaalla hieman yli 10 m/s ja ylimmissä kerroksissa yli 25 m/s. Illan sateita ennen ylempänä ollut kaiku väheni, mutta alhaalla läntisessä virtauksessa kulki edelleen huomattavasti hyönteisiä. Sadealueen jälkeen näkyi puolestaan ilmeisesti kookkaampia yöhyönteisiä matkalla itään 15 m/s luokkaa olleella nopeudella. Ylempänä oli jonkin verran lintuja, jotka puolestaan näkyivät muuttavan rannikon mukaisesti koilliseen päin noin 20 m/s nopeuksilla.

28.5.1999
27.-28.5. yön alkupuolella erottui suhteellisen paljon hyönteisiä läntisessä noin 13 m/s virtauksessa puolen kilometrin korkeudelle saakka. Myös jonkin verran lintuja näkyi lentelemässä. Muuttosuunta vaikutti olleen viistosti pohjoiseenpäin Suomen rannikkoa noudatellen. Aamulla klo 4 aikaan noin 400 m korkeudella asti oli havaittavissa varsin tasaisesti uudelleen hyönteisiä, joskin kaiku jäi suhteellisen heikoksi. Virtaus oli luoteesta 12 m/s luokkaa.
Aamupäivällä hyönteiskaiku alkoi vahvistua ja sen yllä vaikutti olleen lisäksi turbulenssista aiheutunutta kaikua pystyvirtausten osuttua rajakerroksen yläreunaan. Samalla myös näkyi hyvin selviä kaikujonoja luoteistuulen suuntaisesti. Nopeus oli alhaalla 5 ja ylhäällä noin kilometrin korkeudella 13 m/s luokkaa. Myöhemmin päivällä kaiku voimistui varsin vahvaksi kaikujonojen kohdalla ja hyönteisiä näytti näiden kohtien hyvissä nostoissa nousevan 1,5 km korkeuteen asti. Iltapäivällä rannikon tuntumassa alkoi merituuli yrittää tunkeutua sisämaahan, mikä entisestään voimisti kaikua rannikkoalueella ja tervapääskyt kuulostivatkin ilmeisen tyytyväisiltä.
Illemmalla rannikolla merituulirintamaan liittynyt voimakkaan kaiun alue lähti varsin yhtenäisenä nauhana eteläänpäin ylittämään Suomenlahtea, jolloin ilmeisesti myös kosolti hyönteisiä vaelsi Suomenlahden yli. Tähän liittyen tuuli muuttui länsituulesta luoteiseksi.

27.5.1999
Hyönteisten aiheuttama kaiku oli heikentynyt lähes olemattomiin klo 1 mennessä, mutta lintuja oli runsaasti liikkeellä. Näiden suunta oli pohjoiseen ja nopeus enimmillään 14 m/s paikkeilla. Suurin osa linnuista oli alle kilometrin korkeudella, mutta merkittävä osa lenteli yhden ja kahden kilometrin korkeuksien välillä ja jokunen ylempänäkin.
Aikaisin aamulla esiintyi ilmeisestikin hyönteisistä koostuneen leveähkön kaikunauhan eteneminen lännestä itäänpäin klo 6 aikoihin. Voimakkain kaiku oli keskittynyt 200-300 m korkeudella olleeseen kerrokseen. Virtaus oli länsilounaasta 8 m/s luokkaa. Tämä liittyi luultavasti johonkin virtauskentän erityisilmiöön. Myöhemmin aamupäivällä hyönteiskaikua näkyi jonkin verran puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa ennen sateita.
Iltapäivällä sateiden jälkeen hyönteisiä alkoi esiintyä jälleen runsaammin noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Auringonlaskun vaiheilla hyönteisiä oli runsaimmin läntisessä 13 m/s luokkaa olleessa virtauksessa.

26.5.1999
Lintuja muutti 25.-26.5. yöllä ennen sateita varsin runsaasti. Enin osa näistä oli alle kilometrin korkeuksilla, mutta suuri osa näkyi välillä kahden kilometrin korkeuden tuntumassa erillisenä kerroksena. Ylimmillä linnuilla nopeus oli lähellä 25 m/s pohjoiskoilliseen. Alempana nopeudet olivat 15-20 m/s luokkaa.
Päivällä sisämaahan kehittyi kaikujonoja lounaisessa 5 m/s luokkaa olleen virtauksen suuntaisesti. Tällä alueella hyönteisiä nousi vajaan kilometrin korkeuteen. Ylempänä alkoi näkyä myös suurehkoja hyönteisiä, joiden nopeus oli 10 m/s vaiheilla ja suunta länsilounaasta. Iltapäivällä rullapyörteiden kohdalla kaiku ulottui maa-alueella paikoin 1,5 km korkeuteen. Ylempänä olleiden suurehkojen hyönteisten määrä puolestaan väheni. Virtaus oli länsilounainen ja nopeus 10 m/s luokkaa.
Auringonlaskun aikoihin hyönteisiä nousi ilmaan jälleen enemmän ja klo 23 jälkeen rannikon yllä kaiku ulottui noin puolen kilometrin korkeudelle varsin tasaisena kerroksena ja muutama sata metriä ylemmäksi hieman hajanaisempana. Merellä kaikua oli vaimeammin ja hyönteiset lienevät olleet lähtöisin Suomen mantereelta tai saaristosta, kun virtaus jatkui länsilounaisena noin 10 m/s nopeudella.

25.5.1999
24.5. illalla näkyviin tullut voimakkaampi hyönteiskaiku jatkui hiljalleen heikentyen auringonnousun tietämiin. Virtaus oli itäkoilliseen 10-13 m/s ja kaiku oli puolen kilometrin alapuolella, välillä keskittyen selvästi erilliseen kerrokseen noin 300 m korkeuteen maa-alueen yllä. Lintuja näkyi yöllä varsin paljon. Pääasiassa nämä olivat alle kilometrin tasolla ja muuttivat kohti koillista hieman 18 m/s luokkaa olevilla nopeuksilla, mutta osa Suomenlahdella havaituista isommista parvista kulki itäkoilliseen/koilliseen 25-35 m/s nopeudella.
Aamulla hyönteiskaiku oli kutakuinkin hävinnyt ja alkoi uudelleen voimistua aamupäivällä 700-800 m korkeudelle saakka. Tällöin syntyneisiin tuulensuuntaisiin kaikujonoihin etsiytyi myös runsaasti lintuja. Virtaus oli lounaasta ja nopeus 11-14 m/s. Päivällä joitakin yksittäisiä hyönteisiä (siis myös suurehkoja) nousi ylemmäksi, jotkin jopa lähelle kahta kilometriä, niin että niistä muodostui muutaman sadan metrin välein havaittavien kaikupisteiden kerros. Nopeus koilliseen oli enimmillään noin puolentoista kilometrin korkeudella 20 m/s luokkaa, mutta yhtenäisemmän kaiun alueella noin 800 m korkeutta alempana 10-15 m/s. Merialueella kaiku rajoittui ilmeisesti Suomen maa-alueelta lähtöisin olleiden hyönteisten vyöhykkeeksi lähelle rannikkoa.
Iltayöllä näkyi lisäksi noin puolen kilometrin korkeudelle rajoittunut laaja kaikualue Suomenlahdella muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle saakka rannikosta. Tämä vaikutti hyönteisten aiheuttamalta, mutta tällöin lähinnä pienehköt otukset olisivat olleet kyseessä.

24.5.1999
Yöllä lintuja muutti runsaasti pohjoiskoilliseen ja nopeus oli 15-20 m/s. Iltapäivällä alkoi erottua hyönteisiin, osin kookkaisiin, liittyvää kaikua lähinnä Suomen maa-alueen yllä ulottuen yli puolen kilometrin korkeudelle. Virtauksen suunta oli lounaasta ja nopeus enimmillään 15 m/s luokkaa. Tähän myös kehittyi kaikujonoja, joissa kuitenkin linnut - luultavasti etenkin tervapääskyt - näkyivät voimakkaimpina. Samalla ylempänä yli kilometrin korkeudella ja varsinkin noin 1,3 km tasolla oli havaittavissa harvassa, satojen metrien välein, kookkaita hyönteisiä (eli yksittäisinä tutkalla noin 10 km päästä havaittavissa). Näiden liike oli myös koilliseen ja nopeus 20 m/s vaiheilla. Koska niitä ei näkynyt kuin maa-alueen yllä, ne saattoivat olla voimakkaiden pystyvirtausten satunnaisesti korkealle nostamia, vaikka aivan sattumalta tuskin tuonne olivat joutuneetkaan.
Iltayöllä hyönteiskaikua näkyi voimakkaampana noin puolen kilometrin paksuisena kerroksena. Virtaus oli länsilounaasta 10-13 m/s ja kaikua näkyi toisaalta Suomen maa-alueen yllä ja toisaalta merellä Porkkalan niemestä ja saaristosta alavirtaan.

21.-23.5.1999
21.-22.5. välisenä yönä näytti tulevan runsaasti hyönteisiä sekä hieman yli kilometrin paksuisena yhtenäisenä kerroksena että erillisenä ylempänä kerroksena noin 1,7 km korkeudella olleita kookkaita hyönteisiä. Suunta oli kaakosta/etelälounaasta ja nopeus 10-15 m/s. Lintujakin oli huomattavasti liikkeellä, pääosin alle kilometrin korkeuksilla.
Aamulla ja aamupäivällä 22.5.virtaus oli lounainen hieman yli 10 m/s ja hyönteisiä näytti edelleen kulkevan noin kilometrin paksuisessa kerroksessa yhtenäisen kaikualueen muodostaen. Päivällä tuuli kääntyi eteläiseksi, mutta hyönteisten tulo näkyi jatkuvan ja voimistuvan iltapäivällä noin 1,2 km pakasuisessa yhtenäisessä kaikukerroksessa.
Illan 22.5. sateiden jälkeen hyönteisiä näkyi tulleen noin puolentoista kilometrin paksuisessa kerroksessa runsaasti seuraavana yönä etelästä 10-13 m/s nopeuksilla. Etenkin ylimmissä kerroksissa kookaiden hyönteisten osuus oli huomattavissa. Aamuyöllä hyönteisiä oli vähemmän ja lintuja puolestaan jonkin verran, kun virtaus oli kääntynyt lounaiseksi/länsilounaiseksi ja nopeus hieman heikentynyt.
Päivällä 23.5. tuuli muuttui läntiseksi ja hyönteiskaiku väheni lopulta aika merkityksettömäksi, joskin maa-alueella tuli näkyviin jonomaista tuulensuuntaista rakennetta iltapäivällä. Illalla klo 18 jälkeen oli havaittavissa kaiketi lintuihin liittyvä kaikujono Suomenlahdella noin 30 km Helsingistä, länsilounas-itäkoillinen linjalla. Tämä nauhamainen kaikualue voimistui illan edetessä ja mitatut lintuparvien suunnat olivat itäkoilliseen ja nopeudet vaihtelivat aika paljon 26-38 m/s.
Auringonlaskun aikoihin myös hyönteiskaiku Suomen rannikolla voimistui joksikin aikaa noin puolen kilometrin vahvuisessa kerroksessa. Virtaus oli länsilounaasta 11-14 m/s. Tämän mukaan lintujen ilmanopeus olisi Suomenlahdella ollut 15-25 m/s alueella. Myöhemmin yöllä pienempiä muuttolintuja ilmestyi runsaasti enimmäkseen nekin puolen kilometrin alapuolelle. Näiden suunta oli pohjoiskoilliseen ja nopeudet 15-20 m/s. Samalla Suomenlahdella parvet häipyivät erottumattomiin.

21.5.1999
Yöllä 20.-21.5. lintuja muutti jopa 4 km korkeudella havaittuina. Pääosin linnut olivat kuitenkin kilometrin alapuolella ja huomattava osa kilometrin ja kahden kilometrin korkeuksien välillä, kokonaisuudessaan runsaasti. Nopeus oli 15 m/s luokkaa, alempana kohti pohjoista ja ylempänä suunta kääntyi vähitellen kohti luodetta. Aamulla lintuja oli vähemmän, mutta niiden nopeus oli pohjoiseen 20 m/s luokkaa ja kaiun voimakkuus eli lintujen tai linturyhmien koko oli suurempi.
Aamupäivällä myös hyönteisiin liittyvää kaikua alkoi tulla esiin Suomen rannikolla muutaman sadan metrin korkeuksilla. Virtaus oli etelästä 5-7 m/s. Päivällä hyönteisiä nousi hieman korkeammalle 800 m vaiheille lähinnä jonomaisissa tuulensuuntaisissa vyöhykkeissä.
Illalla kaakosta näkyi tulevan parinsadan metrin korkeudella hyönteisiä 10 m/s tienoilla olleella nopeudella.

20.5.1999
Lintuja muutti yöllä runsaasti pohjoiseen ja nopeudet olivat 10-15 m/s. Suomenlahden päällä lintuja oli eniten alle kilometrin korkeuksilla, mutta muissa suunnissa aika tasaisesti kahden kilometrin korkeudelle saakka. Huomattavasti lintuja näkyi ylempänä, mutta lähes aina alle kolmen kilometrin korkeuksilla.
Auringonnousun tienoilla esiintyi lyhytaikaisesti noin puolen kilometrin vahvuisessa kerroksessa hyönteisiä virtaamassa lounaaseen päin. Myöhemmin aamupäivän aikana hyönteisiä alkoi nousta pystyvirtausten mukana laajemmin ilmaan. Myös merituulirintama alkoi erottua voimakkaana koillisen puoleisen sisämaan virtauksen ja kaakosta puhaltavan merituulen välisellä alueella, mikä myös voidaan nähdä tutkakuvasta. Päivän kuluessa merituulirintama eteni hyvää vauhtia sisämaahan ja sen jälkipuolella alkoi esiintyä lähes kilometrin korkeudelle ulottuvia kaikujonoja noin 8 m/s kaakkoistuulen suuntaisina.
Iltaan mennessä hyönteisiin liittyvä kaiku säilyi suhteellisen vähäisenä mereltä tulleessa virtauksessa. Yön alkaessa sen sijaan lintuja oli jälleen runsaasti muuttamassa pohjoiseen.

19.5.1999
Aamuyöllä lintuja oli vähän liikkeellä. Suunta näkyi olleen pääosin Suomenlahden rannikon suuntainen itäänpäin ja alkuyöhön verrattuna lintuja oli vähemmän ja näistä merkittävin osa Suomenlahden puolella.
Aamupäivän aikana esiin tuli luoteisen virtauksen suuntaisia kaikujonoja, joissa hyönteisiä nousi kilometrin korkeudelle saakka ja liikkui kaakkoon 6-8 m/s nopeuksilla. Myöhemmin päivällä aivan rannikon läheisyydessä tuuli myös kääntyi mereltä puhaltavaksi ja jonkinlaista merituulirintamaa muodostui. Ylempänä virtaus kääntyi vähitellen pohjoisluoteiseksi. Iltapäivällä erottui myös Porthanian katolta merelle päin voimakas kangastus, joka liittyi lämpimän ilman virtaamisesta Suomenlahden yläpuolisen viileän ilman ylle.
Illalla hyönteisiä näkyi olleen ilmassa aika tasaisesti tunnin verran auringonlaskun yli, jolloin virtaus alle kilometrin korkeuksilla oli kääntynyt koilliseksi. Samalla lintuja nousi huomattavasti ilmaan merkiten yömuuton alkamista.

18.5.1999
Runsaasti lintuja muutti pohjoiseen 10-13 m/s nopeuksilla keskiyön vaiheilla. Korkeus oli merenpuolella pääosin selvästi alle kilometrin, mutta maa-alueen yllä huomattava osa linnuista oli ylempänäkin. Aamulla länsiluoteisessa virtauksessa alkoi erottua heikkoa muuta kaikua, joka liittyi toisaalta turbulenssiin aaltomaisissa vyöhykkeissä ja toisaalta vähäisiin määriin hyönteisiä, joita kerääntyi tuulensuuntaisiin jonoihin. Nopeus oli 8-9 m/s.
Iltapäivällä hyönteiskaikua alkoi olla enemmän, vaikkakin edelleen ylempänä voimakkaimpien pystyvirtausten kohdalle kerääntyneinä. Osa hyönteisistä näytti olevan suurehkoja, tutkalla yksittäisinä havaittavissa olevia. Pystyvirtaukset nostivat hyönteisiä kilometrin korkeudelle saakka erityisesti merituulirintaman paikkeilla. Tällöin myös tuuli rannikon lähellä oli kääntynyt länsiluoteisesta lounaiseksi alimman noin puolen kilometrin korkeudella.
Illalla auringonlaskun aikaan ilmaan pölähti merkittävästi lisää hyönteisiä, joita virtaus vei kaakkoon noin 10 m/s nopeudella puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Tämä oli havaittavissa tunnin verran ja sitten myös huomattavasti lintuja näkyi liikkeellä ensi sijassa alimman puolen kilometrin sisällä, mutta osaksi kahden kilometrin korkeudella saakka. Lintujen liike näytti kuitenkin olleen enimmäkseen rannikon suuntaista.

17.5.1999
Aamuyöllä lintuja muutti edelleen runsaasti pohjoiseen. Korkeus oli enimmäkseen 0,5-1 km ja nopeus 15 m/s luokkaa enimmillään. Päivän mittaan heikohkoa hyönteisiin liittyvää kaiku alkoi näkyä ja tässä kaakkoisessa virtauksessa erottui myös jonomaista rakennetta tuulen suunnassa. Yöhön tultaessa lintujen muutto käynnistyi taas voimakkaana. Suunta oli pohjoiseen ja nopeus 13 m/s tuntumassa.

15.-16.5.1999
Viikonloppuna oli öisin runsaasti lintuja suurinpiirtein pohjoiseen menossa 12-15 m/s nopeuksilla. Suuri osa linnuista oli yli puolen ja alle kahden kilometrin korkeuksilla. Osa matkasi myös lähempänä pintaa. 16.5. iltapäivällä oli hetken aikaa näkyvissä myös merituulirintama, jonka kohdalla hyönteisiin liittynyt kaiku oli huomattavan voimakasta ja ulottui lähes kilometrin korkeudelle. Muuten hyönteiskaiku oli suhteellisen vaimeaa, vaikkakin 16.5. selvästi voimakkaampaa kuin aiemmin.

14.5.1999
Yöllä lintuja oli runsaasti muuttamassa etelälounaasta 13 m/s luokkaa olleella nopeudella. Alkuyöhön verrattuna myös Suomenlahdella oli paljon lintuja ja korkeus oli alle kilometrin. Aamuun mennessä lintujen määrä väheni, mutta joitakin tuli edelleen Suomenlahden yli aamupäivälläkin.
Päivällä alkoi erottua heikkoa muutakin kirkaan ilman kaikua, joka liittyi etupäässä turbulenssiin heikossa kaakonpuoleisessa virtauksessa ja ulottui muutamien satojen metrien korkeudelle.

13.5.1999
Aamulla paljon lintuja oli matkalla koilliseen enimmillään 15 m/s nopeudella ja alle kilometrin korkeudella. Iltapäivällä myös muuta kirkkaan ilman kaikua erottui rannikon tuntumassa heikossa kaakkoisvirtauksessa. Suuri osa tästä kaiusta vaikutti liittyvän turbulenssiin, mutta osa oli peräisin hyönteisistä. Joka tapauksessa kaiku oli heikkoa ja yleensä keskittyneenä jonomaisiin tuulen suuntaisiin alueisiin.
Iltayöllä lintuja alkoi jälleen olla paljon ilmassa Suomen maa-alueen yllä. Korkeus oli 0,5-1,5 km ja suunta pohjoiskoilliseen 15 m/s luokkaa enimmillään.

12.5.1999
Aamuyöllä kohtalaisen paljon lintuja muutti pohjoiseen 13 m/s vaiheille nousseilla nopeuksilla. Korkeudet olivat tavallisesti alle puoli kilometriä. Auringonnousun ajoista alkaen lintujen määrä pieneni varsin vähäiseksi.
Päivällä parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa alkoi erottua heikkoa kaikua, joka osaksi näytti liittyvän hyönteisiin heikossa etelänpuoleisessa virtauksessa. Iltapäivällä virtaus oli etelälounaasta/lounaasta 5 m/s luokkaa. Merituulirintaman eteneminen sisämaahan alkoi erottua, koska tähän liittyi jonkinasteista kaiun voimistumista hyönteisten ja lintujen keskittymisen johdosta.

11.5.1999
Yleensä muita kuin sadekuuroihin tai pilviin liittyviä kaikuja oli vähän. Joitakin lintuja toki aina havaitaan. Iltayöllä lintuja oli varsin paljon sentään muuttamassa enimmäkseen muutaman sadan metrin korkeuksilla. Suunta oli koilliseen ja nopeus enimmillään 13 m/s luokkaa.

10.5.1999
Lintuja oli runsaasti matkalla pohjoiseen aamuyöllä. Suurin osa linnuista oli alle kilometrin korkeudella, mutta toinen ryhmä ylempänä parin kilometrin korkeudella saakka sikäli kuin pilviä ei ollut esteenä. Nopeus oli 15 m/s luokkaa.
Aamupäivällä pinnan lähellä muutaman sadan metrin korkeudella oli kaakkoisessa virtauksessa näkyvissä ohuita kaikukerroksia, jotka lienevät liittyneet turbulenssiin. Mutta myöhemmin kaikukerroksen paksunemisen myötä myös jonkin verran hyönteisiä saattoi lisätä kaikua. Päivällä virtaus kääntyi suurinpiirtein idästä tulevaksi ja kaiku näytti olevan peräisin lähinnä vain turbulenssista.
Klo 23 aikoihin lintuja lähti Suomen maa-alueella runsaasti luoteeseen 8-9 m/s nopeudella alle kilometrin korkeudella. Suomenlahden yli ei yöllä kuitenkaan tullut huomattavasti lintuja.

7.5.1999
Aamuyöllä lintuja näkyi jonkin verran edelleen pohjoiseenpäin matkalla ennen sateita. Aamulla lintujen määrä oli varsin vähäinen.
Päivällä kumpupilvien ja kuuropilvien kehittyessä näkyi myös rajakerroksessa ohuita aaltomaisia kaikukerroksia, jotka liittyivät luultavasti turbulenssiin voimakkaiden pystyvirtausten lähellä.

6.5.1999
Edellisen iltayön lintukaiku vahvistui aamuyöllä jonkin verran. Aamulla auringonnousun aikoihin lintuja alkoi olla huomattavasti enää vain Suomenlahden puolella, korkeimmillaan noin kahden kilometrin korkeudella. Suunta oli edelleen pohjoiseen ja nopeus 10 m/s tuntumassa.
Aamulla alkoi myös näkyä heikkoa muuta kaikua muutamien satojen metrien korkeudella nousten aamupäivän aikana ylemmäksi. Tämä kaiku liittyi ilmeisesti turbulenssiin rajakerroksen yläreunan paikkeilla ja virtaus oli etelään 8 m/s luokkaa. Iltapäivällä havaittiin vastaavasti heikkoa kaikua luoteisessa virtauksessa, jolloin kaiku nähtävästi aiheutui merkittävässä määrin myös pystyvirtausten mukaansa tempaamista hyönteisistä paikoitellen noin kilometrin korkeudella saakka. Myöhemmin kaiku alkoi myös näkyä rullapyörteiden tapaisesti. Illalla auringonlaskun vaiheilla Suomenlahden puolella rannikon tuntumaan näkyi hyönteisiä kertyneen ilmaan hieman runsaamminkin.
Iltayöllä varsin paljon lintuja näkyi muuttamassa koilliseen kymmenkunta metriä sekunnissa. Pääasiassa lentokorkeus oli alle kilometrin, mutta joitakin lintuja oli havaittavissa paljon korkeammallakin.

5.5.1999
Aamuyöllä oli sateiden jälkeen ja välissä runsaasti lintuja matkalla pohjoiseen 10-15 m/s nopeuksilla. Pääosin linnut olivat alle kahden kilometrin korkeuksilla ja merkittävin osa alle kilometrin. Aamulla lintuja myös oli edelleen jonkin verran näkyvissä.
Iltayöllä pohjoiseen suuntasi jälleen merkittävästi lintuja 1,5 km korkeudelle ulottuen nopeuden olleessa 10 m/s vaiheilla.

3.5.1999
Suomenlahden yli tuli aamulla huomattavasti lintuja kilometrin alapuolella pääasiassa. Aamupäivän aikana merellä lintujen määrä väheni varsin pieneksi, mutta Porkkalan ja Hyvinkään välillä näitä näkyi menevän keskittyneemmin pohjoiseen päin.

30.4.1999
Aamulla ja aamupäivällä jonkin verran lintuja oli näkyvissä. Suomenlahdella nämä myös näkyivät taivaltavan Suomeen päin. Toisaalla Porkkala-Hyvinkää, Lohja-Hyvinkää ja Sipoo-Hyvinkää linjoilla vaikutti olevan merkittävästikin lintuja kaikunauhaksi asti ennen lännestä tullutta sadealuetta.
Pinnan lähellä erottui myös ennen sadetta heikkoa kaikua lounaisvirtauksessa. Tämä kaiku liittyi ilmeisesti mereltä tulleen ilman aiheuttaman sisäisen rajakerroksen tuntumaan muodostuneisiin ilmakehän sisäisiin aaltoihin ja niiden synnyttämään turbulenssiin.

29.4.1999
Viikon verran erilaisten kokeilujen jälkeen tutkalla taas jotakin mitattiin. Iltapäivällä näkyi jonkin verran lintuja, jotka nekin kumminkin näkyivät paljolti ajautuneen tuulen mukana kaakkoon päin Suomen maa-alueella. Heikohkoa rullapyörteisiin liittyvää kaikua ilmeisesti hyönteisistä oli havaittavissa. Näistä mitattu virtaus oli luoteesta enimmillään 8 m/s noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Ylempänä hieman alle kahdessa kilometrissä näkyi ohueen kerrokseen liittyvää kaikua, joka liittyi pilvikerrokseen tai inversiokerroksen turbulenssiin.
Iltayöllä klo 22.30 aikoihin ilmaan nousi paljonkin lintuja, mutta Suomenlahden yli ei oikein merkittävästi uusia muuttajia näyttänyt tulevan.

23.4.1999
Aamulla sateiden jälkeen koilliseenpäin oli matkalla huomattavasti lintuja. Enin osa kulki 1-2 km korkeuksilla, osa matalammalla ja osa 4 km vaiheilla saakka. Suomenlahdella olleet sateet myös estivät joillakin kohden muuttoa niin, että lintuja kertyi sateen reunalle tavallista enemmän. Nopeus näkyisi olleen 25 m/s luokkaa.
Sään seljettyä lintujen muutto jatkui laajana edelleen päivällä. Lentokorkeus niin merellä kuin maallakin oli pääosin 1-2 km, mutta myös matalammalla oli suhteellisesti enemmän liikettä. Porkkalan ja Hyvinkään välillä alkoi näkyä varsin yhtenäistä muuttajajonoa iltapäivällä.

22.4.1999
Sateiden välissä aamulla näkyi myös jonkin verran lintuja. Lentokorkeus oli pääosin alle kilometrin.

21.4.1999
Aamuyöllä lintujen määrä näkyi kasvavan klo 3 tienoilla etenkin Suomen maa-alueella Helsingin luoteispuolella. Suunta oli pohjoiskoilliseen ja nopeus 20 m/s luokkaa. Aamulla ennen auringonnousua myös merialueen yllä lintuja oli vähän aikaa hieman runsaammin. Aamupäivällä lintuja näkyi jälleen keskittyneen Porkkalan ja Hyvinkään linjalle pohjoiseenpäin matkaamassa, vaikka näitä yleensä olikin suhteellisen vähän tutkassa näkyvissä. Toisaalta lähellä pintaa alkoi erottua hyvin heikkoa hyönteisiin tai turbulenssiin liittyvää kaikua. Kuitenkaan kaikua ei päivällä ollut merkittävästi.
Iltayöllä kohtalaisen paljon lintuja oli liikkeellä kahden kilometrin alapuolella ja yleensä samalla myös pilven alla.

20.4.1999
Tutkamittausten käynnistyttyä klo 11 jälkeen havaittavissa oli lintuja jonkin verran sekä ilmeisesti hyönteisiin liittyvää kaikua parinsadan metrin korkeudelle saakka. Lähinnä maa-alueen yllä jälkimmäinen kaiku myös voimistui, virtaus oli idästä 5-10 m/s.
Iltapäivällä yhtenäinen kaikukerros ulottui maa-alueen yllä enimmillään noin puolen kilometrin korkeudelle ja itäkaakkoinen virtaus oli 15 m/s luokkaa. Meren puolella heikompi kaiku alkoi myös ulottua merkittäviä saaria ulommaksi, mikä merkitsisi joidenkin hyönteisten saapumista myös kauempaa Suomenlahden yllä. Illemmalla virtaus oli enemmän kaakosta ja myös merenpuolella kaikua alkoi erottua maapuolen kaikuun verrattavissa määrin. Voimakkaimmillaan tämä ilmeisesti vaeltaviin hyönteisiin liittynyt kaiku oli klo 20 aikoihin parin sadan metrin korkeudella, kun kaikua oli kokonaisuudessaan puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa.
Hyönteiskaiussa oli vähän aikaa hieman heikompaa, kunnes klo 22 aikaan näkyi uusi voimistuminen (pystyleikkaus Suomenlahden yltä). Liike oli kaakosta ja suurimmillaan noin 15 m/s. Alkuyöstä lintuja oli myös runsaasti hyvin vaihtelevilla korkeuksilla, joitakin jopa neljän kilometrin vaiheilla. Suunta linnuilla oli pohjoiseen ja nopeus keskimäärin 25 m/s vaiheilla. Hyönteiskaiun lähes hävittyä klo 24 mennessä lintuja esiintyi edelleen suhteellisen runsaasti.

19.4.1999
Aamulla lintuja oli matkalla pohjoiseen jonkin verran. Huomattavastikin näitä näkyi Porkkalan ja Hyvinkään välillä. Samalla tavalla lintuliikenne oli keskittynyt myöhemminkin päivällä, minkä lisäksi huomattavia lintujen aiheuttamia kaikualueita esiintyi myös muualla kuten Sipoon paikkeilla.

18.4.1999
Aamuyöllä ja aamulla oli runsaasti lintuja liikkeellä. Voimakkaassa kaakonpuoleisessa virtauksessa näkyi päivällä merkittävästi myös hyönteisiä, joita näkyi tulevan Suomenlahden ylikin parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa pinnan lähellä. Suomen maa-alueella isompia hyönteisiä erottui puolen kilometrin korkeudella saakka, mutta osa kaiusta lienee tullut myös turbulenssista.
Iltayöllä sateiden jälkeen pohjoiseenpäin liikkui jälleen runsaasti lintuja enimmäkseen yli kilometrin korkeudella ja osa kolmen kilometrin korkeuden vaiheilla saakka.

16.4.1999
Ennen voimakasta sadetta aamulla tuli huomattavasti lintuja Suomenlahden yli. Merkittävä osa linnuista havaittiin kahden kilometrin korkeuden tienoilla ja näillä nopeus oli 35 m/s vaiheilla pohjoiseenpäin hyvän myötätuulen siivittämänä.

15.4.1999
Yöllä sateiden välissä klo 1-2 aikoihin näkyi lintujakin jonkin verran pohjoiseenpäin matkalla. Aamulla sateen sisällä oli myös lintuja vähän ollut havaittavissa. Iltapäivällä sateiden jälkeen hieman lintuja oli taas paremmin liikkeellä sekä Suomenlahdella että Suomen maa-alueen yllä. Maalla näkyi välillä jonomaista kaikua toisaalta Porkkala-Hyvinkää ja toisaalta Lohja-Hyvinkää linjoilla.
Yöllä oli voimakasta muuttoa etelästä ennen sateiden tuloa. Lintuja näkyi selvästi kahdessa kerroksessa Suomenlahden yllä. Alempana alle kilometrin korkeudessa olleet linnut etenivät hitaammin ja ylempänä tulleet näkyivät ylittäneen 30 m/s nopeuden ilmeisesti myötätuulen turvin.

14.4.1999
Pääasiassa 1-2 km korkeudella tuli aamulla runsaasti lintuja etelästä hieman yli 20 m/s nopeuksilla. Tämä nähdään myös tutkalla mitatusta pystyleikkauksesta. Päivällä liikkeellä oli huomattavasti vähemmän lintuja.

13.4.1999
Aamulla ennen sadetta lintuja tuli Suomenlahden yli toisaalta alle kilometrin korkeudella ja toisaalta kahden kilometrin korkeuden vaiheilla (Suomen rannikon tuntumassa). Suunta oli eteläkaakosta ja nopeus 20 m/s vaiheilla.

12.4.1999
Aamusta saakka Suomenlahden yli tuli jonkin verran lintuja. Pitkin päivää maa-alueella oli havaittavissa liikenteen keskittymistä Porkkalan ja Hyvinkään välille sekä toisaalta hieman Hangon Hyvinkään linjalle ja Sipoon itäpuolella. Nopeus näkyi olleen pohjoiseenpäin parikymmentä metriä sekunnissa. Tutkakuva päivän tilanteesta on myös tutkittavissa.
Alkuyöllä lintuja näkyi ilmassa myös varsin paljon. Nopeus näytti olleen pohjoiseen päin 10-15 m/s luokkaa ja Suomenlahden yli tuli hiukan vähemmän lintuja kuin mitä Suomen maa-alueen yllä oli liikkeellä.

9.4.1999
Yöllä lintujen muutto jatkui, vaikka heikkeni. Aamulla lintuja näkyi Suomenlahden yllä enemmän kuin pohjoisempana. Suunta oli etelälounaasta ja nopeus 10-15 m/s ja suurin osa linnuista oli kilometrin alapuolella, mutta joitakin parin kilometrin korkeudella saakka.
Päivällä Suomenlahdella lintuja tuli edelleen runsaasti, kunnes sateet hivenen näkyivät hillitsevän liikennettä. Lintujen korkeus oli pääosin alle kilometrin ja suunta etelälounaasta enimmillään 15 m/s luokkaa.

8.4.1999
Auringonnousun aikoihin varsinkin Suomen maa-alueella oli huomattavasti lintuja tutkan havaittavissakin. Viron puolelta liikkeelle lähtöä kumminkin näkyi hidastavan sadealue. Uusi muuttoaalto Suomenlahden yli näytti alkavan sateiden mentyä etelämmäksi klo 9 jälkeen.
Iltapäivällä linnuista näkyi muodostuneen jonomainen, joskin toki epäyhtenäinen kaikunauha Porkkalan-Hyvinkään linjalle. Kokonaisuutena lintuja oli kuitenkin tällöin jo varsin harvassa.
Alkuyöstä huomattavasti lintuja tuli Suomenlahden yli etelälounaasta 10-15 m/s enimmäkseen alle kilometrin korkeuksilla. Myös Suomen maa-alueen yllä muuttajia näkyi suurin piirtein saman verran.

7.4.1999
Sateiden jälkeen klo 10 eteenpäin alkoi ilmaantua jonkin verran lintuja pilvikerroksen alapuolelle eli alle kilometrin korkeuksille. Etenkin Suomenlahdella harvakseltaan lintuja erottui koko päivän ennen seuraavaa lounaasta tullutta sadealuetta.

5.-6.4.1999
Aamulla 5.4. kohtalaisen paljon lintuja näkyi tulevan Suomenlahden yli ja toisaalla jatkavan sisemmäksi Suomeen. Seuraavana yönä lintujen muuttoa oli myös merkittävästi alkuyöstä. Aamulla 6.4. lintujen muutto voimistui uudelleen. Suunta näkyi enimmäkseen olleen etelästä/etelälounaasta ja nopeus 15 m/s luokkaa. Linnut olivat pääosin kilometrin alapuolella.

1.4.1999
Lintuja oli aamulla melko vähän. Toisaalta muutamia lintuja näkyi parin kilometrin korkeudella, vaikka suuri osa olikin selvästi kilometrin ja alapilvikerroksen alapuolella.

31.3.1999
Varsin runsaasti lintuja tuli Suomenlahden yli klo 7 jälkeen ja myös Suomen puolella lennossa oli merkittävästi väkeä, joskin pääosin alempana. Merellä korkeus oli yleensä myös alle kilometrin ja nopeus etelästäpäin 15 m/s luokkaa.

30.3.1999
Aamulla lintuja tuli varsin runsaasti etelästä 15-20 m/s nopeudella. Meren yllä korkeus oli useimmiten kilometrin vaiheilla, mutta alempana ja noin kahden kilometrin korkeudella saakka näkyi myös lintuja.

29.3.1999
Tutkamittausten käynnistämisen jälkeen jonkin verran lintuja näkyi varsinkin aamupäivällä sekä Suomen maa-alueen yllä että Suomenlahdella.
Iltayöstä Suomenlahden yli näkyi olleen myös merkittävästi lintujen liikettä. Suunta oli pääasiassa etelälounaasta ja nopeus 15 m/s vaiheilla.

28.3.1999
Aamulla lintuja tuli hieman aiempaa runsaammin Suomenlahden ylitse. Suurin osa linnuista oli alle kilometrin korkeudella, mutta osa parin kilometrin korkeudessa saakka. Suunta näytti olleen etelästä ja nopeus enimmillään hiukan yli 20 m/s.

26.3.1999
Aamulla klo 6 maissa oli eniten lintuja havaittavissa lähinnä Helsingin luoteispuolella. Suomenlahden ylikin lintuja on harvakseltaan lentänyt.

24.3.1999
Lintuja näytti lähtevän merkittävästi pois Suomesta Suomenlahden yli aamulla.

22.3.1999
Aamulla pääasiassa klo 6-7 Suomenlahden yli näkyi tulleen ainakin Helsingin itäpuolelle varsin paljon lintuja.

17.3.1999
Aamulla oli joitakin lintuja liikkeellä ilmeisestikin Suomenlahden yli tullen. Osa oli kilometrin yläpuolella aika selvästi erillisessä kerroksessa.

16.3.1999
Edellisaamuja runsaammin lintuja tuli etenkin klo 6-7 Suomenlahden yli. Osa oli liikkeellä alle kilometrin korkeudella, mutta huomattava osa kilometrin ja kahden kilometrin korkeuksien välillä. Jälkimmäisten nopeus näytti olleen pohjoiseen päin hieman yli 20 m/s. Silti välimatka lintujen tai parvien välillä oli useimmiten kilometrin luokkaa.

15.3.1999
Aamulla Suomenlahden yli on tuli joitakin lintuja parikymmentä metriä sekunnissa nopeudella. Tosin edellisenä aamuna (14.3.) oli vielä hiukan enemmän.


Edellisten vuosien kertomuksia:

[touko-elokuu 1997] [syys-marraskuu 1997]
[huhti-kesäkuu 1998] [elo-joulukuu 1998]


Siirry

tuoreimmat tutkakaiut, vanhat tutkakaiut,
Matti Leskinen,