maalis-kesäkuussa 1999
24.1.2000 Matti Leskinen
29.6.1999
28.6.1999
27.6.1999
26.6.1999
25.6.1999
24.6.1999
23.6.1999
22.6.1999
21.6.1999
20.6.1999
19.6.1999
18.6.1999
17.6.1999
16.6.1999
15.6.1999
14.6.1999
12.-13.6.1999
11.6.1999
10.6.1999
9.6.1999
8.6.1999
7.6.1999
6.6.1999
5.6.1999
4.6.1999
3.6.1999
2.6.1999
1.6.1999
30.-31.5.1999
29.5.1999
28.5.1999
27.5.1999
26.5.1999
25.5.1999
24.5.1999
21.-23.5.1999
21.5.1999
20.5.1999
19.5.1999
18.5.1999
17.5.1999
15.-16.5.1999
14.5.1999
13.5.1999
12.5.1999
11.5.1999
10.5.1999
7.5.1999
6.5.1999
5.5.1999
3.5.1999
30.4.1999
29.4.1999
23.4.1999
22.4.1999
21.4.1999
20.4.1999
19.4.1999
18.4.1999
16.4.1999
15.4.1999
14.4.1999
13.4.1999
12.4.1999
9.4.1999
8.4.1999
7.4.1999
5.-6.4.1999
1.4.1999
31.3.1999
30.3.1999
29.3.1999
28.3.1999
26.3.1999
24.3.1999
22.3.1999
17.3.1999
16.3.1999
15.3.1999
30.6.1999
Yöllä 29.-30.6. hyönteisä näkyi liikkeellä alhaalla lounaasta, vähän ylempänä
luoteesta ja sitten taas lännestä ja enimmillään nopeus oli 12 m/s luokkaa
yhtenäisemmän kerroksen yläreunan tienoilla 1,2 km korkeudella. Ylempänä
kahden kilometrin korkeudelle näkyi myös kookkaita hyönteisiä. Aamuyöllä
nopein virtaus oli havaittavissa 400 m korkeudella luoteesta 12 m/s ja tällä
tasolla havaittiin myös voimakkain hyönteiskaiku. Ylempänä virtaus oli läntinen
5-8 m/s noin kilometrin korkeudelle saakka. Kookkaita hyönteisiä oli
edelleen ylempänä 1,6-1,9 km korkeudella tulossa länsilounaasta ja
2-3 km korkeudella etelälounaasta 10 m/s luokkaa olleella nopeudella.
Aamulla tilanne oli pääpiirteissään sama, vaikka ylempänä hyönteisiä olikin
vähemmän.
Päivän aikana hyönteisiä oli maa-alueen yllä lähes kahden kilometrin korkeudelle
ulottunut kerros, jossa virtaus oli luoteesta 7 m/s luokkaa. Tässä kerroksessa
suurehkojen hyönteisten osuus näkyi olleen merkittävä varsinkin yläosissa.
Lisäksi myöhään iltapäivällä suurehkoja hyönteisiä erottui tulossa eteläpuolelta
5 m/s luokkaa olleella nopeudella noin 1,9-2,3 km korkeudella. Alhaalla puolen
kilometrin korkeudelle ulottui rannikolla merituuli, jossa virtaus oli lounaasta
suurimmillaan illalla 13 m/s luokkaa.
Myös merituulirintama ja järjestäytynyt
pystyliike kauempana sisämaan luoteisvirtauksessa oli
hyvin havaittavissa tutkakaiussa.
Alkuyöllä noin kilometrin korkeudelle näkyi yöhyönteisten varsin tasainen
kerros, jossa läntistä virtausta oli ainakin rannikon tuntumassa havaittavissa noin
puolen kilometrin korkeudelle ja suurimmillaan virtaus oli 9 m/s luokkaa
300 m korkeudella. Ylempänä virtaus oli luoteesta ja noin kilometrin
korkeudella 8 m/s luokkaa. edelleen ylempänä kaikua ulottui noin puolentoista
kilometrin korkeudelle, jossa virtaus oli hitaampaa ja suunta pohjoisesta.
Aamuyöllä runsaasti hyönteisiä tuli etelästä Suomenlahden yli. Voimakkainta
kaiku oli Suomenlahden yllä pinnan lähellä parinsadan metrin korkeudella.
Toisaalta selvästi vahvempia kerroksia oli myös puolen kilometrin ja
kilometrin korkeudella, lähinnä suurehkoisat hyönteisistä johtuen. Näissä
kerroksissa virtaus oli pinnan lähellä kaakosta 7 m/s luokkaa ja ylempänä
etelästä 5 m/s enimmillään. Lisäksi ylempänä 1,5-3,5 km korkeudella
näkyi aika harvassa kookkaita hyönteisiä, joiden suunta oli etelästä ja
nopeus 10 m/s suurimmillaan. Tiheimmin näitä oli noin kahden kilometrin
korkeudella.
Aamulla noin puolentoista kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä näkyi
edelleen tulossa alhaalla kaakosta ja ylempänä etelästä. Aamupäivän aikana
kaiku voimistui Suomen maa-alueen yllä ja myös 1,6-2 km korkeudella
näkyi 6-7 m/s virtauksessa lounaasta suurehkoja hyönteisiä aika erillinen
kerros, jossa kuitenkin "kotimainen" aines lienee ollut suunnasta johtuen
vahvoilla. Myös 0,5-1,5 km tasoilla virtaus oli kääntynyt lounaiseksi, vaikka
alhaalla suunta oli edelleen kaakosta. Keskipäivän tienoilla kaiku
ulottui varsin yhtenäisesti hieman kahden kilometrin korkeuden yläpuolelle.
Alhaalla virtaus oli heikko kaakosta/etelästä 600-700 m korkeudelle asti ja
ylempänä lännestä 8 m/s luokkaa. Puolentoista kilometrin yläpuolella virtaus
kääntyi vähitellen lounaiseksi ja nopeus kasvoi 12 m/s tuntumaan.
Myöhemmin iltapäivällä puolentoista kilometrin yläpuolella erottui myös
etelälounaasta tulleita.
Alkuyöllä sateiden jälkeen virtaus oli länsilounaasta ja suurimmillaan puolen
kilometrin korkeudella 12 m/s vaiheilla. Ylempänä näkyi merkittävin
hyönteiskerros noin kilometrin korkeudella ja virtaus siellä oli
länsilounaasta 5 m/s luokkaa.
27.6. iltayöllä alkanut yöhyönteisten vaellus kääntyi myös pinnan lähellä
pohjoisesta tulevaksi ja alkuyön voimakkain kerros noin 400 m korkeudella
heikkeni suhteessa alempaan 100-200 m korkeudelle muodostuneeseen kerrokseen
nähden. Virtaus oli pohjoiskoillisesta ja 9 m/s luokkaa suurimmillaan ja
hyönteisiä oli aika yhtenäisessä kerroksessa noin kilometrin korkeudelle
loppuyöstä. Ylempänä oli suurehkoja hyönteisiä, joiden suunta näkyi olevan
idästä/itäkaakosta harvassa ja edelleen ylempänä hyvin harvassa kookkaita
hyönteisiä tulossa etelästä 1,5-3 km korkeuksilla 6 m/s vaiheilla olleilla
nopeuksilla.
Alkuyöllä näitä oli vähemmän ja sen sijaan lintuja erottui 2-3 km korkeudella
ja osa näistä oli eteläänpäin menossa 5-7 m/s nopeudella.
Aamulla kaikua oli heikommin, kunnes aamupäivän aikana hyönteisiä jälleen näkyi
kohonneen ilmaan runsaasti parin kilometrin paksuiseksi kerrokseksi. Ylempänä
virtaus oli pohjoisesta/koillisesta muutamia metrejä sekunnissa ja
rannikolla merituuli alkoi päivällä puhaltaa lounaasta. Illalla myös ylempänä
virtaus kääntyi lounaiseksi/eteläiseksi, mutta hyönteisiä oli pääasiassa
Suomen maa-alueen yllä alkuyöllä noin hieman yli kahden kilometrin korkeudelle
saakka sangen yhtenäisenä kerroksena. Selvästi vahvemmin hyönteisiä oli
toisaalta alhaalla puolen kilometrin korkeuden vaiheille ja ylempänä 1-1,5 km
korkeuksilla. Virtaus oli alhaalla kaakosta ja ylhäällä lounaasta 5-7 m/s.
Sadekuurojen sävyttämässä yössä oli aluksi myös hyönteisiä havaittavissa
alhaalla puolen kilometrin korkeudelle saakka luoteisessa parhaimmillaan
10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa.
Ylempänä näkyi harvemmassa suurehkoja hyönteisiä tulossa noin 8 m/s
kaakosta, 1,2-1,4 km ja toiisaalta 1,6-1,8 km vaiheilla näitä
näkyi merkittävimmin. Lisäksi ylempänä lähes kolmen kilometrin korkeudella
oli harvassa lintuja, joiden nopeus oli kaakkoon vain pari metriä sekunnissa
eli eivät liene olleet muuttomatkalaisia.
Myöhemmin yöllä sateiden välissä erottui myös hyönteisiä tai lintuja, mutta
määrät olivat luonnollisesti vähäisempiä.
Aamupäivällä sateiden mentyä pinnan lähellä virtaus oli luoteesta 8 m/s
luokkaa ja hyönteisiä oli yli puolen kilometrin korkeudelle pääosin
rullapyörteisiin keskittyneinä lintujen keralla.
Ylempänä 1,3-2,5 km korkeuksilla oli lisäksi kookkaita hyönteisiä hyvin
harvassa tulossa kaakosta 12-14 m/s nopeudella. Keskipäivällä alempana
virtaus oli luoteesta kääntyen läntiseksi noin 1,3 km korkeudelle ulottuneessa
varsin yhtenäisessä kaikukerroksessa. Nopeus oli 7 m/s luokkaa suurimmillaan.
Ylempänä parin kilometrin korkeudelle asti erottui harvassa suurehkoja
hyönteisiä varsinkin maa-alueen yllä länsilounaisessa noin 10 m/s virtauksessa.
Iltapäivällä rannikon tuntumassa merituuli puhlasi lounaasta aina 9 m/s
nopeudella ja merituulirintama eteni sisämaahan.
Iltayöllä rannikolla virtaus oli edelleen lännestä ja tässä osassa myös näkyi
voimakkain yöhyönteisten kerros noin 5 m/s virtauksessa. Ylempänä hyönteisiä
oli varsin tasainen kerros puolentoista kilometrin korkeudelle saakka ja täällä
virtaus oli pohjoisesta enimmillään 7 m/s luokkaa.
Alkuyöllä 25.-26.6. virtaus oli pinnan lähellä koillisesta ja voimistui
hieman ylempänä 300-400 m korkeuden maksimiin itäkoillisesta noin 18 m/s.
Yön aikana virtaus muuttui itätuuleksi tällä tasolla ja siinä oli
havaittavissa myös hyönteiskaiun voimakkain kerros.
Alkuyöllä pinnan lähellä meren puolella kaikua ei ollut havaittavissa kauempana
rannikosta ja myös ylempänä itäisessä noin 15 m/s virtauksessa Suomen
maa-alueen yllä hyönteisiä näkyi enemmän. Myöhemmin yöllä kaikua sen sijaan oli
varsin samassa mitassa myös Suomenlahden suunnalla ja yhtenäisempi kaiku
ulottui noin puolentoista kilometrin korkeudelle. Tämän yläpuolella näkyi
edelleen kookkaita hyönteisiä harvassa (parinsadan metrin välimatkoin)
lähes kolmen kilometrin korkeudella saakka. Ylhäällä virtaus oli enää 12 m/s
luokkaa ja suunta itäkaakosta.
Aamulla ja aamupäivällä välillä sateidenkin lomassa hyönteisiä tuli aika
yhtenäisesti noin yhden kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa alhaalla
itäkoillisesta ja ylhäällä kaakosta. Noin puolentoista kilometrin korkeudella
oli eriilinen kerros kaakosta 12 m/s nopeudella tulleita suurehkoja hyönteisiä
ja edelleen aina hieman yli kolmen kilometrin korkeudelle saakka kookkaita
hyönteisiä hyvin harvassa myös kaakosta tulossa. Päivän mittaan nämä ylimpänä
kulkeneet kookkaat hyönteiset hävisivät kuvasta, mutta puolentoista kilometrin
korkeudella ollut kerros jopa hiven voimistui välillä. Illalla sateiden välissä
näkyi vähän hyönteisiäkin, mutta määrät olivat vähäisiä ja lopulta virtaus myös
muuttui läntiseksi.
Suhteellisen paljon kookkaita hyönteisiä näkyi vaeltaneen etelästä
24.-25.6. yöllä 1-2,5 km korkeuksilla. Nopeus oli alemmilla tasoilla 10 m/s ja
ylhäällä 18 m/s luokkaa. Alhaalla noin puolen kilometrin korkeudelle saakka
virtaus oli pohjoisluoteesta 7 m/s vaiheilla ja myös tässä kerroksessa oli
merkittävästi hyönteisiä liikkeellä.
Aamulla hyönteisä oli hieman vähemmän, mutta edelleen 1-2,5 km korkeuksilla
kookkaita hyönteisiä oli liikkeellä etelästä alle 15 m/s nopeuksilla.
Aamupäivällä pinnan lähellä noin puolen kilometrin korkeudelle saakka
pohjoisluoteisessa virtauksessa oli kohtalaisen paljon hyönteisiä liikkeellä
ja merkittävä osa näkyi myös ajautuvan Suomen maa-alueelta Suomenlahdelle.
Ylempänä eteläkaakosta vaelsi 8 m/s luokkaa olleella nopeudella runsaasti
hyönteisiä 1-1,3 km korkeuksille keskittyneessä keroksessa. Lisäksi ylempänä
näkyi kookkaita hyönteisiä hyvin harvassa jopa yli kolmen kilometrin
korkeudella tulossa kaakosta 10 m/s vaiheilla olleella nopeudella. Näillä
hyönteisillä myös ruumiin suunta oli pääasiassa kaakko-luode-akselin mukainen.
Päivällä virtaus kääntyi pinnan lähellä koilliseksi ja yhtenäinen kaikukerros
ulottui maa-alueen yllä noin kahden kilometrin korkeudelle iltaan asti.
Meren puolella voimakkainta kaiku oli merituulikerroksen yläpuolella puolen
kilometrin ja kilometrin korkeuksien välillä, jossa virtaus Suomen maa-alueelta
toi myös tänne merkittävästi hyönteisiä. Ylemmissä kerroksissa virtaus oli
idästä ja itäkaakosta ja Suomenlahden suunnalla erottuneet suurehkot
hyönteiset yli kilometrin korkeudella saattoivat iltapäivällä olla peräisin
lähinnä Suomen rannikon saarista 8-10 m/s nopeuksilla liikkuessaan.
Illalla virtaus voimistui ja oli alkuyöllä 13 m/s enimmillään.
Pinnan lähellä suunta oli koillisesta ja ylhäällä puolentoista kilometrin
korkeudella kaakosta ja maa-alueen ylläkin hyönteiset olivat olennaisesti
1,6 km alapuolella.
Yöllä 23.-24.6. hyönteisiä oli runsaasti erityisesti pinnan lähellä parinsadan
metrin paksuisessa kerroksessa ja 800-900 m korkeuksilla. Näiden suunta oli
eteläkaakosta ja nopeus 15 m/s luokkaa. Ylempänä näkyi harvassa myös suuria
hyönteisiä, runsaimmin noin kahden kilometrin korkeudella, vaikka myös
sadepilviä oli näillä korkeuksilla myös huomattavasti. Virtaus ylemmillä
tasoilla oli myös eteläkaakosta ja nopeus 18 m/s vaiheilla.
Aamun sateiden jälkeen hyönteisiä oli vähänlaisesti liikkeellä ja pääasiassa
maa-alueen yllä rullapyörteisiin keskittyneinä.
Illalla erottui lisäksi 1,2-1,6 km korkeuksilla suurehkoja hyönteisiä
tulossa etelästä 18 m/s luokkaa olleella nopeudella. Alkuyöllä näitä oli
kumminkin vähemmän havaittavissa, mutta pinnan lähellä sen sijaan oli
huomattavasti hyönteisiä ilmassa noin puolen kilometrin korkeudelle asti
länsiluoteisessa 5 m/s virtauksessa.
Päivällä runsaasti hyönteisiä virtasi yhtenäisenä noin kilometrin paksuisena
kerroksena Suomenlahden yli. Suunta oli alhaalla itäkaakosta ja kääntyi
ylemmäksi mentäessä vähitellen eteläkaakkoiseksi. Nopeus oli 12-16 m/s.
Ylempänä parin kilometrin korkeudelle saakka oli suurehkoja hyönteisiä
harvassa tulossa eteläkaakosta 15 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla ja
jossakin määrin pariin suositumpaan kerrokseen keskittyneenä. Iltapäivällä
pinnan lähellä muutaman sadan metrin korkeudelle saakka oli voimakkain
kaikukerros, jossa virtaus oli kaakosta ja enimmillään 13 m/s vaiheilla.
Ylempänä vahvat kerrokset olivat toisaalta noin yhden ja toisaalta noin kahden
kilometrin korkeudella. Näissä kerroksissa kyse näytti olevan suurehkoista
hyönteisistä. Alemmalla tasolla suunta oli eteläkaakosta ja ylempänä etelästä
sekä nopeus 15 m/s luokkaa.
Illalla hyönteisiä oli vähemmän, mutta virtaus Suomenlahden yli
kaakosta/eteläkaakosta jatkui muuten ennallaan ulottuen pääasiassa 1,5 km
korkeudelle.
Sateiden jälkeen yöllä 21.-22.6. pinnan lähellä virtaus oli lännestä 7 m/s
luokkaa suurimmillaan ja huomattavasti yöhyönteisiä näytti myös olevan
noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa liikkeellä. Ylempänä 1-2 km
korkeudella pohjoiskoilliseen 12-14 m/s nopeuksilla näkyi liikkuvan harvassa
isoja hyönteisiä. Näitä näkyi vielä aamupäivälläkin, mutta 2-4 km
korkeuksilla ja hieman harvemmassa, lisäksi suurehkoja hyönteisiä kulki
alempana 0,5-1,5 km tasolla luoteisvirtauksessa.
Pinnan lähellä virtaus oli päivällä
heikkoa ja merituuli käänsi virtauksen luoteisesta kaakkoiseksi. Tällöin
myös merituulirintama näkyi voimakkaasti. Iltapäivällä
virtaus merituulialueen yllä oli itäkoillisesta noin kilometrin korkeudelle
ulottuneessa hyönteiskerroksessa ja nopeus oli 5 m/s vaiheilla. Ylempänä oli
edelleen harvassa suurehkoja hyönteisiä noin puolentoista kilometrin
korkeudelle saakka. Illalta ja yöltä ei sitten tutkahavaintoja olekaan.
Yöhyönteisiä oli liikkeellä lounaasta erityisesti noin puolen kilometrin
paksuisessa kerroksessa pinnan lähellä etelälounaasta 9 m/s vaiheilla olleella
nopeudella. Yleensä noin kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä oli
lähes yhtenäisen kaikukerroksen muodostamassa. Tämän yllä oli suurehkoja
hyönteisiä harvemmassa eli sadan metrin luokkaa ollein välimatkoin
keskittyen noin puolentoista kilometrin korkeudelle ja
edelleen isoja hyönteisiä muutaman sadan metrin välein
2-3 km korkeuksilla.
Ylemmissä kerroksissa suunta oli lounaasta ja nopeus
15-18 m/s. Hyönteisten määrä väheni aamuun tultaessa, mutta vielä
aamupäivälläkin parin kilometrin korkeuksilla näkyi edelleen harvassa
isoja hyönteisiä ja osalla näistä korkeus oli lähellä neljää kilometriä.
Päivän aikana virtaus kääntyi eteläiseksi 10-12 m/s ja Suomenlahden yli
näkyi tulleen suurehkoja hyönteisiä aika harvassa (sadan, parinsadan metrein
välein) aina kahden kilometrin korkeudella saakka. Illemmalla sateiden
välissä näkyi myös hyönteisiä tulevan edelleen etelästä kuten myös alkuyöllä.
Yöllä kaikua oli koko ajan, vaikka huomattavasti niukemmin kuin 19.6.
iltayöllä. Aamulla klo 6 jälkeen suuria hyönteisiä näkyi harvassa
3-3,5 km korkeuksilla etenemässä koilliseen 18 m/s luokkaa olleilla
noipeuksilla. Alempana oli varsin yhtenäisesti hyönteisiä puolentoista
kilometrin korkeudelle asti ja myös matkalla koilliseen, mutta hieman
alhaisemmalla 12-15 m/s nopeudella. Aamupäivällä yläkerroksen suuria
hyönteisiä ei enää näkynyt, mutta alempana kaikua oli noin kahden kilometrin
korkeudelle saakka. Hyönteisiä oli kuitenkin lähinnä kolmessa kerroksessa:
pinnan lähellä parinsadan metrin paksuisena kerroksena etelälounaasta 10 m/s,
puolentoista kilometrin vaiheilla runsaasti suurehkoja hyönteisiä lounaasta
16 m/s ja lähellä kahden kilometrin korkeutta harvemmassa suurehkoja hyönteisiä
18 m/s.
Päivällä sateiden välissä hyönteisiä edelleen näkyi tulevan lounaasta, mutta
toki aikaisempaa harvemmin. Pinnan lähellä hyönteisiä oli toisaalta
saarista alavirtaan ja maa-alueen yllä, jossa myös kaiku keskittyi
ryllapyörteisiin huomattavien lintumäärien korostamana.
Illalla klo 19 aikoihin hyönteisiä oli varsin vähän, mutta Suomenlahden yllä
suurehkoja hyönteisiä näkyi edelleen harvakseltaan tulossa noin 1,3 ja 2 km
korkeudella olleissa kerroksissa, joissa virtaus oli lounaasta ja 13-15 m/s.
Alkuyöllä hyönteisiä oli runsaasti ilmassa Suomen manneralueen ja saariston
ylle nousseina lounaisvirtauksessa pääosin noin puolen kilometrin paksuisena
kerroksena. Lisäksi hieman yli kilometrin korkeudella saakka erottui
harvemmassa suurehkoja hyönteisiä ja näitä myös Suomenlahden yllä.
Alhaalla virtaus oli lounaasta 13 m/s ja ylempänä 1,2 km korkeudessa
18 m/s luokkaa.
18.6.-19.6. yön kuluessa virtaus pinnan lähellä kääntyi vähitellen pohjoisesta
itäiseksi. Nopeus oli aluksi enimmillään noin 10 m/s ja heikkeni 5 m/s luokkaan.
Hyönteisiä näkyi pääasiassa hieman vajaan kilometrin korkeuksilla
ja kaiku oli vahvaa 200-300 m korkeudella olleessa kerroksessa. Lisäksi klo 3
saakka yöllä erottui harvassa kookkaita hyönteisiä 1-2 km korkeuksilla
matkalla lännestä/länsilounaasta noin 10 m/s vaiheilla olleella nopeudella.
Aamulla tuuli oli idästä jonkin aikaa ennen kuin muuttui hyvin heikoksi ja
ainakin rannikon tuntumassa eteläiseksi. Hyönteisiä näkyi edelleen vahvasti
erityisesti parinsadan metrin korkeudella, mutta kaikukerros ei ulottunut
enää puolen kilometrin yläpuolelle.
Aamupäivällä hyönteiskerros kasvoi lähelle kahta kilometriä varsin joutuisasti.
Virtaus oli alhaalla heikkoa etelänpuoleista ja ylempänä lännestä ja osaksi
pohjoisestakin heikkoa alle 1,5 km tasoilla. Ylempänä virtaus oli yhtenäisemmin
lännestä ja 5 m/s luokkaa. Keskipäivällä hyönteisiä oli runsaasti hieman yli
kilometrin paksuisessa kerroksessa ja vahvemmin meren puolella
Helsinkiä. Alimman parinsadan metrin kerroksessa tulijoista osa saattoi tulla
Suomenlahden ylikin, mutta ylempänä läntisen virtauksen myötä lähtijät olivat
Suomen rannikolta tai saarista peräisin.
Iltapäivällä alhaalla virtaus oli etelälounaasta
5 m/s paikkeilla ja ylhäällä länsilounaasta 10 m/s.
Tällöin etenkin meripuolella hyönteisiä erottui vahvimmin kolmessa
erillisessä kerroksessa: pinnan läheltä puolen kilometrin korkeudelle,
1-1,5 km sekä 1,6-2 km korkeuksilla. Alakerroksissa hyönteisiä oli aiempaa
niukemmin ja sisämaassa oli havaittavissa
kaikujonoja virtauksen suunnassa ja näissä lintujen
osuus kaiuissa oli merkittävä. Pitkin päivää maa-alueen yllä yli kahden
kilometrin korkeuksilla näkyi myös ilmeisesti varsin paikallaan pysytteleviä
lintuparvia edellisten päivien tapaan
(esim. 11.6.1999).
Illalla virtaus alhaalla oli lounaasta ja hyönteiskerroksen yläosissa
lännestä. Kaiku heikkeni aluksi, mutta uusi voimistuminen oli
auringonlaskun tienoilla.
Hyönteisiä vaelsi 17.-18.6. yön aikana kaakosta ja myöhemmin yöllä
myös etelästä Suomenlahden yli. Pinnan lähellä pienempien hyönteisten
osuus oli alkuyöstä merkittävä, mutta myöhemmin suurehkot hyönteiset olivat
pääosassa myös alempana. Etelästä tullut vaellus loppuyöllä oli keskittynyt
noin puolen kilometrin korkeudelle ja nopeus oli 12 m/s luokkaa, mutta
hyönteisiä oli alkuyötä vähemmän liikkeellä.
Lintuja näkyi 1-3 km korkeuksilla matkalla
etelään 6-8 m/s nopeuksilla, ilmeisestikin vastaiseen tuuleen.
Toisaalta
aamuyöllä
ennen sadekuuroja 1,5-3 km korkeuksilla näkyi suuria
hyönteisiä muutaman sadan metrin välein. Nämä tulivat etelästä noin 10 m/s
nopeuksilla.
Aamulla klo 5 aikoihin hyönteiskaikua oli hajanaisten sadekuurojen jäljessä
runsaammin etelästä liikeellä suhteellisen yhtenäisenä puolentoista kilometrin
paksuisena kerroksena. Nopeus oli suurimmillaan 12 m/s noin 800 m korkeudella,
jolla myös hyönteisiä oli eniten pinnan läheistä kerrosta lukuunottamatta.
Tämän yläpuolella aina kolmen kilometrin korkeuden tuntumaan saakka
erottui edelleen harvassa kookkaita hyönteisiä,
joiden suunta oli etelälounaasta 10 m/s. Myöhemmin kaiku heikkeni ja myös
hyönteiskerroksen virtau muuttui heikommaksi ja kääntyi luoteiseksi.
Aamupäivällä kaiku uudelleen voimistui lähinnä Suomen maa-alueen yllä ja
voimakkaita suurehkojen hyönteisten kerroksia muodostui 700-800 m ja 1-1,5 km
korkeuksille. Virtaus oli luoteesta 5 m/s tuntumassa.
Lisäksi 1,5-2 km välillä alkoi erottua hyönteisiä, joiden
liike oli lähes lännestä ja nopeus 9 m/s vaiheilla.
Päivällä merituuli alkoi rannikolla ja tuuli kääntyi lounaiseksi yleensä noin
puolen kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa. Merituulirintama
näkyi etenevän sisämaahan ja sen tuntumassa merellinen virtaus ulottui jopa
kilometrin korkeudelle saakka. Noin kahden kilometrin korkeudella rannikon
lähellä oli havaittavissa myös heikkoa kaikua rajakerroksen yläreunan
tienoilla, todennäköisesti taitekertoimen turbulenssista.
Hyönteiskerros ulottui sisämaassa myös noin kahden kilometrin korkeuteen
varsin yhtenäisenä luoteisvirtauksessa. Illan lähestyessä merituuli katosi ja
luoteisvirtauksessa kaikua alkoi näkyä pinnan lähellä niukemmin ja pääasiassa
rullapyörteisiin keskittyneenä. Näissä myös lintujen
osuus oli keskeinen. Kuitenkin hyönteisiä oli edelleen sangen runsaasti
kaikuja aiheuttamassa.
Illalla klo 20 jälkeen hyönteisiä tulvehti pariksi tunniksi runsaasti pääosin
alle kilometrin korkeuksille, mutta 1,3 km korkeudelle ulottuen. Virtaus
kääntyi luoteisesta pohjoiseksi ja oli enimmillään 10 m/s luokkaa noin 400
metrin korkeudella.
Lintuja näkyi harvakseltaan muuttaneen 17.6. pikkutunneilla noin 10 m/s
nopeuksilla etelään 1-3 km korkeuksilla ja tutkan perusteella arvioiden
olivat aika yksittäin liikkeellä. Yöllä hyönteiskaikua oli myös varsin paljon
toisaalta alle puolen kilometrin korkeuksilla ja toisaalta noin kilometrin
korkeuden tuntumassa. Näiden pääkerrosten välissä ja ylempänä noin 1,5 km
korkeudelle saakka näkyi harvassa suurehkoja hyönteisiä. Virtaus oli
muutamia m/s ja kääntyi alakerrosten kaakkoisesta yläkerrosten lounaiseksi.
Aamupäivällä 500-700 m korkeuksilla kahdessa kerroksessa hyönteisiä oli
runsaasti matkalla länsilounaasta 10 m/s. Alempana ja ylempänä kaikua oli
vähemmän, joskin maa-alueen yllä silti huomattavan paljon. Alhaalla virtaus
oli lounaasta ja ylhäällä noin 1,2 km korkeudella olleessa vahvemmassa
hyönteiskerroksessa idästä noin 5 m/s. Harvemmassa hyönteisiä erottui vielä
kahden kilometrin korkeudelle saakka ja yleensä puolen kilometrin yläpuolella
kaiussa suurehkojen hyönteisten osuus oli merkittävä. Aikaisempien päivien
tapaan 2-3 km korkeuksilla erottui maa-alueen yllä muutaman kilometrin
välimatkoin suhteellisen hyvin paikoillaan pysytteleviä
"lintuparvia".
Päivän aikana noin puolen kilometrin korkeudella säilyi vahvin kaikukerros
lounaisvirtauksessa. Ylemmässä merkittävässä hyönteistihentymässä 1-1,2 km
korkeuksilla vaellus jatkui myös edelleen, mutta suunta oli kaakosta ja
nopeus 10 m/s luokkaa. Meren puolella tämän kerroksen yllä näkyi puolen
kilometrin välein erillisä suurehkoja hyönteisiä myös kaakosta tulossa.
Maa-alueen yllä näissä ylemmissä korkeuksissa oli hieman tiheämmin hyönteisiä
osaksi varmaan pystyvirtausten nostamina noin kahden kilometrin korkeudelle
saakka.
Myöhemmin iltapäivällä kaiku heikkeni ja klo 18 pinnan lähellä hyönteisiä näkyi
varsin vaatimattomasti. Ilmeisesti näitä kumminkin keskittyi ns.
rullapyörteisiin, jotka tulivat voimakkaina
esiin lintujen kerääntymisen kautta. Virtaus oli pinnan lähellä eteläkaakosta
ja meren puolella kauempana kaikua ei ollut juuri ollenkaan. Ylempänä maa-alueen
yllä näkyi edelleen varsin paljon suurehkoja hyönteisiä 600-900 m korkeuksilla,
jossa virtaus oli lounaasta 7-9 m/s.
Ylempänä kahden kilometrin korkeudelle saakka hyönteisiä oli harvemmassa ja
runsaimmin kaikua aiheuttamassa 1,2 km korkeuden tienoilla myös
Suomenlahden yllä. Ylempänä lentäneet hyönteiset olivat tosin selvästi
pienempiä ja kaiku oli tämän vuoksi heikompaa.
Virtaus oli kilometrin yläpuolella etelälounaasta/etelästä 10-13 m/s.
Auringonlaskun vaiheilla kaiku voimistui nopeasti etenkin pinnan lähellä noin
puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli alhaalla itäkaakosta
5 m/s ja puolen kilometrin yläpuolella kaakosta 10 m/s. Meren puolelta tuli
myös voimakkaampi aaltomainen häiriö ja sen jälkipuolella näkyi hyönteisvaellus
keskittyneen 400-600 m korkeudella olleeseen kerrokseen, jossa kaakkoistuulessa
oli maksimi 13 m/s.
Virtaus kääntyi yöllä 15.-16.6. läntisestä länsiluoteiseksi/luoteiseksi.
Sateiden välissä ja jälkeen näkyi myös muita kaikuja.
Hyönteisiä oli noin 1,2 km korkeudelle saakka varsin yhtenäisenä
kerroksena. Harvassa tämän kerroksen yllä aina kahden kilometrin korkeudella
saakka erottui kookkaita hyönteisiä. Jonkin verran lintujakin oli havaittavissa
parin kilometrin korkeudella, mutta nämä eivät näyttäneet oikeastaan olevan
menossa minnekään.
Aamulla kaikua oli jälleen heikommin, kunnes aamupäivän aikana hyönteiskerros
alkoi ulottua kahden kilometrin korkeudelle saakka sangen yhtenäisenä.
Virtaus oli länsiluoteesta, alhaalla 5 ja ylhäällä 10 m/s luokkaa.
Päivän mittaan virtaus hieman heikkeni ja myös tuulensuuntaisia
kaikujonoja alkoi selvästi näkyä sisämaassa.
Rannikon lähellä tuuli kääntyi merituuleksi alakerroksessa ja tämän
myötä merituulirintama tuli esiin Suomenlahden
rannikon suuntaisena nauhamaisena kaikualueena.
Aamupäivän aikana myös näkyi suhteellisen paikallaan olleita, lintuparviksi
arveltuja kohteita harvassa parin kilometrin korkeudella kuten edellisinä
päivinäkin
(katso esim. tilanne 11.6.1999).
Iltapäivällä pohjoiskoillisesta tullut kaarimainen kapea kaikunauha eteni
hiljalleen etelämmäksi. Tämä liittyi epäilemättä johonkin mielenkiintoiseen
meteorologiseen ilmiöön, koska samalla virtauksen suunta muuttui pohjoiseksi.
Nopeus oli 9 m/s tuntumassa merituulirintaman pohjoispuolella. Merituulialueella
virtaus säilyi muutaman sadan metrin korkeudelle ulottuneena lounaasta ja oli
12 m/s suurimmillaan. Myöhemmin vastaavia kapeita kaarimaisia voimakkaamman
kaiun alueita tuli lisää koillisen suunnalta, mutta toisaalta pohjoinen
virtaus hieman heikkeni ja merituuli sekä merituulirintama vahvistuivat.
Tällöin merituulialue ulottui yleensä puolen kilometrin ja
merituulirintaman kohdalla lähes kilometrin korkeuteen.
Illalla merituulirintama tai sen jonkinlainen jäänne eteni nopeasti sisämaahan
ja virtaus sen jälkipuolella oli eteläkaakosta 6-7 m/s. Rannikon lähellä
kuitenkin lounainen virtaus säilyi. Kaikukerroksen paksuus oli 1,5 km luokkaa.
Hyönteisiä alkoi myös näkyä merellä lounaisvirtauksessa 14.-15.6. yöllä.
Nämä olivat ilmeisesti Viron puolelta auringonlaskun vaiheilla liikkeelle
lähteneitä. Aamuyöllä harvassa olleita kookkaita hyönteisiä ilmaantui myös
yli kahden kilometrin korkeuksille. Osaksi näitä oli jopa yli kolmessa
kilometrissä ja merkittävästi parin tunnin ajan. Virtaus oli lounaasta ja
pääasiallisessa puolentoista kilometrin korkeudelle ulottuneessa
kerroksessa nopeus oli 10-13 m/s. Ylemmät kookkaat hyönteiset etenivät myös
koilliseen ja niiden nopeus oli 15 m/s vaiheilla.
Aamulla kaiku oli jonkin aikaa heikompaa, mutta aamupäivällä hyönteisiä alkoi
taas näkyä enemmän aika yhtenäisesti puolentoista kilometrin korkeudella
saakka. Yleensä suurehkojen hyönteisten osuus näytti olevan merkittävä
pinnan läheistä muutaman sadan metrin paksuista kerrosta lukuunottamatta.
Myös harvassa olleita kookkaita hyönteisiä ilmestyi uudelleen
noin kolmen kilometrin korkeudelle parin tunnin ajaksi klo 8 vaiheilla.
Virtaus oli alhaalla länsilounaasta 8-10 m/s ja ylhäällä lounaasta 15 m/s
luokkaa.
Päivällä suurehkojen hyönteisten merkitys kaiussa korostui edelleen. Erityisesti
Suomenlahden suunnalla oli havaittavissa myös suosituimpien kerrosten
muodostuneen noin 500, 800 ja 1200 m korkeudelle. Virtauksen suunnasta
johtuen tämä kuvasti ilmeisesti Suomen rannikolta tai saaristosta nousseiden
pitemmälle vaeltavien hyönteisten erilaisia sopivimpia lentokorkeuksia.
Sekä aamun että keskipäivän tilanteesta on kerrottu myös
tutkakuvien yhteydessä.
Joitakin aika harvassa matkanneita suurehkoja hyönteisiä näkyi myös aina hieman
yli kahden kilometrin korkeudella saakka.
Illalla kaiku heikkeni ja sateitakin vähän näkyi. Alkuyöllä havaittiin
voimistumista. Tällöin erikoisen vahva kerros oli noin 400-500 m korkeuksilla
ja hyönteiset yleensä olivat olennaisesti kilometrin alapuolella. Virtaus
oli lännestä ja enimmillään 10 m/s luokkaa.
Yöllä 13.-14.6. hyönteisiä vaelsi runsaasti noin puolentoista kilometrin
korkeudella saakka. Virtaus oli etelästä ja pinnan lähellä muutaman sadan
metrin korkeudella nopeus oli suurimmillaan ja 15 m/s luokkaa. Tässä
alakerroksessa näkyi myös olleen voimakkain kaiku merialueen yllä. Ylempänä
oli myös joitakin suositumpia kerroksia, mutta hyönteisiä oli harvemmassa ja
tämän vuoksikin ne voitiin todeta suhteellisen kookkaiksi. Varsinkin 2,5-3,5
km korkeudella näkyi pohjoiskoilliseen matkalla kookkaita hyönteisiä, joiden
välimatka oli tavallisesti kilometrin luokkaa ja nopeus noin 12 m/s.
Lintuja oli keskiyöllä myös liikkeellä jonkin verran 2-3 km korkeuksilla
kaakkoon päin vain 5 m/s luokkaa olleilla nopeuksilla, mahdollisesti
vastatuuli vähän hiljensi vauhtia.
Aamulla hyönteisiä oli edelleen runsaasti etelänpuolelta tulleessa
virtauksessa.
Pääasiallinen kaikukerros ulottui 1,5 km korkeudelle. Alhaalla virtaus oli
etelästä, mutta muuten pääasiassa lounaasta ja ylimmillä tasoilla noin 14 m/s.
Aamupäivän aikana myös noin kahden kilometrin korkeudella näkyi harvakseltaan
suurehkoja hyönteisiä jonkin aikaa. Ylhäällä, muutamia satoja metrejä
korkeammalla, tiheimmässä suurehkoja hyönteisiä oli noin 1,5 km korkeudelle
sijoittuneessa kerroksessa.
Päivän kuluessa virtaus ylempänä kääntyi aavistuksen verran
läntisemmäksi ja merialueen yllä alkoi olla selvästi vähemmän hyönteisiä
havaittavissa kuin Suomen maa-alueen päällä. Pinnan lähellä sen sijaan
virtaus oli iltapäivällä itäkaakosta, mutta hyönteiset näyttivät olevan
peräisin Suomen rannikon saarilta. Illalla kaikua oli hiukan vähemmän ja
vain Suomen maa-alueen päällä hyönteisiä oli jonkin verran yli kilometrin
korkeudella. Auringonlaskun vaiheilla kaiku voimistui ja silloin myös Suomen
maa-alueella. Klo 23 jälkeen myös lintuja näkyi jonkin verran liikeellä
parin kilometrin korkeuksilla ja nämä olivat menossa kaakkoon 12 m/s luokkaa
olleilla nopeuksilla.
Yön aikana 12.6. aamuun tultaessa virtaus kääntyi vähitellen itäiseksi noin
puolentoista kilometrin paksuisessa suurehkoja hyönteisiä sisältäneessä
kaikukerroksessa. Aamulla kaikukerros oli hieman matalampi, mutta päivän
mittaan hyönteisiä näkyi jälleen kohoiavan parin kilometrin korkeudelle
saakka. Alakerroksessa rannikon tuntumassa virtaus muuttui merituuleksi ja
vastaavasti iltapäivällä ylempi virtaus oli suurinpiirtein pohjoisesta.
Kaikualueessa esiintyi myös rullapyörteitä.
Alkuyöllä 12.-13.6. virtaus oli koillisesta. Hyönteiset olivat ehkä hivenen
isompia kuin päivällä, mutta kerroksen paksuus oli suurinpiirtein ennallaan.
Yön kuluessa virtaus kääntyi vähitellen itäiseksi ja nopeus oli koko ajan
hieman vajaa 10 m/s. Lintuja näkyi yöllä jonkin verran ja niiden liike oli
keskimäärin etelään 13 m/s tienoilla olleella nopeudella pääasiassa yli
kilometrin korkeudella Suomenlahden ylitse.
Päivällä 13.6. hyönteisiä oli merialueen yllä aluksi selvästi vähemmän kuin
maa-alueen yllä ja ilmeisesti nämä olivat lähinnä Suomen rannikon saaristosta
lähtöisin virtauksen ollessa suurinpiirtein idästä 8-10 m/s. Päivän kuluessa
virtaus ylempänä 1-2 km korkeuksilla kääntyi itäkaakosta hyönteisiä tuovaksi
ja samalla myös meren puolella korkeammalla alkoi erottua lähinnä yksittäisiä
suurehkoja hyönteisiä harvassa. Iltapäivällä (klo 16) oli havaittavissa merellä
toisaalta parinsadan metrin korkeudella ilmeisesti pienehköjä hyönteisiä
ja toisaalta puolentoista kilometrin korkeudella kaakosta noin 10 m/s nopeudella
suurehkoja hyönteisiä selvästi voimakkaammissa kerroksissa. Lisäksi noin kahden
kilometrin korkeuden paikkeilla oli havaittavissa myös kaakosta tulevia
suurehkoja hyönteisiä.
Myöhemmin hyönteisiä oli selvästi harvemmassa. Noin kilometrin
yläpuolella näkyi edelleen suurehkojen hyönteisten tullutta
vaellusta, mutta suunta oli etelästä.
Alemmilla tasoilla virtaus oli enimmillään 14 m/s vaiheilla idästä.
Illan mittaan virtaus myös alempana kääntyi enemmän eteläiseksi.
Hyönteisiä näytti vaeltavan yöllä 10.-11.6. runsaasti etelään alle kilometrin
korkeuksilla. Pinnan lähellä parinsadan metrin korkeudella virtaus oli 8 m/s
luokkaa luoteesta ja ylempänä noin 5 m/s. Lintuja näkyi myös liikkeellä jonkin
verran 1-3 km korkeuksilla. Näiden keskimääräinen suunta oli etelään ja nopeus
vain 8-10 m/s maanpintaan nähden.
Auringonnousun tienoilla hyönteiskaiku voimistui huomattavasti liittyen
virtauksen kääntymiseen pohjoiseen. Tällöin voimakkaimmat kerrokset olivat
noin kilometrin korkeudella ja toisaalta parinsadan metrin korkeudella.
Aamulla kaiku joksikin aikaa heikkeni, kunnes sitten alkoi jälleen voimistua.
Aamupäivällä hyönteisiä näkyi varsin yhtenäisessä kerroksessa yli
kilometrin korkeudelle saakka. Varsinkin ylempänä suurehkojen hyönteisten
osuus oli tutkakaiun perusteella merkittävä.
Tämän kerroksen yläpuolella oli vielä harvassa yksittäisiä suurehkoja
hyönteisiä. Virtaus oli alhaalla luoteesta ja kääntyi ylempänä vähitellen
koilliseksi. Nopeus oli 5 m/s luokkaa. Päivällä kaiku maa-alueen yllä muodosti
järjestäytyneeseen pystyliikkeeseen liittyvää, lähinnä kennomaista rakennetta.
Tällöin hyönteisiä näkyi nousevan varsin tasaisesti puolentoista kilometrin
korkeuteen. Noin kahden kilometrin korkeudessa näkyi erillinen ohut kaikukerros,
joka liittyi luultavasti turbulenssiin tai kumpupilviin rajakerroksen
yläreunan tasolla. Tämän alapuolella erottui lisäksi harvassa yksittäisiä
suurehkoja hyönteisiä. Rannikon tuntumassa myös merituuli pyrki syntymään
ja virtaus alhaalla kääntymään lounaiseksi.
Ylempänä maa-alueen yllä 1,5-3 km korkeuksilla oli havaittavissa lisäksi
kaikupisteitä, jotka pysyivät suurinpiirtein paikoillaan jopa tuntikausia.
Näitä on epäilty tervapääskyiksi ja myös tutkakaiun tarkemmat tarkastelut
ovat viitanneet pienehköjen lintujen parviin, joissa yksittäiset nopeudet
tutkaan nähden vaihtelevat jatkuvasti keskinopeuden säilyessä lähellä nollaa.
Selvästi erillisten kaikukohteiden välimatkat olivat muutamien kilometrien
luokkaa. Aamulla nämä ilmestyivät näkyviin Suomenlahden rannikkoseudulla ja
myöhemmin päivällä yleisemmin maa-alueella, kunnes pinnan lämmetessä
pystyvirtaukset ulottuivat näille korkeuksille ja kohteiden määrä väheni
olennaisesti.
Iltapäivällä merituulialue pysyi rannikon tuntumassa. Ylempi virtaus
oli pohjoiskoillisesta. Nopeudet jäivät 4-6 m/s tuntumaan.
Kaikualueen yksityiskohdista klo 16 aikaan kertovat myös
tutkakuvat. Illalla kaiku jatkui noin
puolentoista kilometrin korkeudelle ulottuvassa kerroksessa koillisvirtauksessa
aina yöhön asti. Yöllä hyönteisiä oli kuitenkin vähemmän ja nämä puolestaan
olivat suhteellisen suuria. Myös lintuja oli jonkin verran muutaman kilometrin
korkeudelle asti.
Yöaikaan 9.-10.6. hyönteisiä oli liikkeellä noin puolen kilometrin korkeudelle
keskittyen läntisessä 13 m/s luokkaa olleessa virtauksessa. Edelliseen
yöhön verrattuna määrät olivat kuitenkin vaatimattomia, vaikka auringonnousun
tienoilla kaiku hivenen voimistuikin täyttämään 700-800 m paksuisen
kerroksen. Tällöin suurehkoja hyönteisiä oli vielä ylempänä 1,5 km korkeudella
saakka.
Ylempänä näkyi jonkin verran lintuja. Näistä osa oli muuttamassa
koilliseen 3 km korkeudella saakka 15 m/s vaiheilla olleella nopeudella.
Aamulla hyönteisiä oli hyvin vähän. Aamupäivällä kaikua alkoi jälleen
esiintyä enemmän läntisessä 10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa, etenkin
Suomen maa-alueen yllä. Suurehkojen hyönteisten osuus oli suuri puolen
kilometrin korkeuden yläpuolella.
Virtaus kääntyi rannikon läheisyydessä länsilounaiseksi eli likimain
Suomenlahden rannikon suuntaiseksi. Sisämaassa alkoi myös muodostua
tuulensuuntaisia kaikujonoja.
Iltapäivällä hyönteisiä oli yhtenäisemmin noin 1,2 km korkeudelle asti.
Joitakin suurehkoja hyönteisiä näkyi kahden kilometrin korkeuden
tuntumassa. Ylempänä virtaus oli länsiluoteesta ja nopeus myös 10 m/s luokkaa.
Illalla virtaus myös pinnan lähellä kääntyi vähitellen luoteiseksi ja nopeus
hiljeni 8 m/s vaiheille maksimissaankin, kunnes voimistui 9 m/s tuntumaan
yöllä.
8.-9.6. välisenä yönä hyönteisiä kulki runsaasti itäisessä virtauksessa
eniten toisaalta noin 700 m ja toisaalta pinnan lähellä parinsadan metrin
korkeudella. Voimakkimmillaan kaiku oli auringonnousun aikoihin ja sen
jälkeen jonkin aikaa kaiku heikkeni. Lintuja oli myös suhteellisen paljon
havaittavissa ja näiden liike 1-3 km korkeuksilla näytti olevan pääasiassa
kaakkoon enimmillään 13 m/s luokkaa.
Aamun aikana hyönteisiä oli ensin selvästi voimakkaammin maa-alueen yllä, mutta
myöhemmin tasaisemmin noin kilometrin paksuisessa kerroksessa. Ylempänä kulki
lisäksi suurehkoja hyönteisiä puolentoista kilometrin korkeudella saakka.
Virtaus oli alempana lähes idästä ja enimmillään 15 m/s luokkaa 300-500 m
korkeudella. Ylempänä olleet harvemmassa lennelleet suurehkot hyönteiset tulivat
itäkaakosta hieman alle 10 m/s nopeudella.
Aamupäivän aikana rannikon yllä erottui myös lintuja pääosin 1,5-2,5 km
korkeuksilla ja nämä näyttivät ajelehtivan virtaukseen nähden hitaasti länteen
päin.
Etelästä päin tulleiden sateiden välissäkin päivällä erottui runsaasti
hyönteisiä. Pinnan lähellä virtaus jatkui itäisenä ja oli 15-17 m/s. Tässä
kerroksessa runsaimmin hyönteisiä oli parinsadan metrin korkeudella ja myös
Suomenlahden suunnalla hyönteisiä näkyi kulkevan vahvasti eli vaellusta oli
ilmeisen kaukaa ja hyvällä nopeulla. Myöhemmin toinen vahva kerros asettui
700-800 m korkeudelle.
Noin kahden kilometrin korkeudella oli myös vahva kerros suurehkoja hyönteisiä
ja nämä tulivat etelästä myös 15 m/s luokkaa olleella
nopeudella.
Myöhemmin iltapäivällä klo 17 aikoihin alimman kerroksen itätuuli
oli voimistunut 18-19 m/s ja siinä näkyi hyvin paljon hyönteisiä, mutta
ilmeisesti etenkin Suomen maa-alueen ja saariston ylle nousseita. Noin 800 m
korkeudella oli seuraava voimakas kaikukerros, jossa virtaus oli kaakosta
13 m/s vaiheilla. Ylin kerros oli 1,5 km korkeudella ja siellä virtaus oli
etelästä myös 13 m/s tuntumassa. Myöhemmin yksittäisiä hyönteisiä erottui
harvassa noin 2,5 km korkeuden vaiheilla myös etelästä tulossa.
Sadekuurojen tultua lounaasta
puuskarintaman
kohdille kasautui myös melkoisesti hyönteisiä klo 19
aikoihin. Sateiden välissä oli havaittavissa edelleen suurehkoja hyönteisiä
etelästä harvassa ja yöhön tultaessa hyönteisiä alkoi jälleen nousta
pinnalta ylemmäs, mutta virtaus oli tällöin jo läntinen ja hyönteiset näin
ollen peräisin Suomen rannikolta ja saaristosta.
Hyönteisiä oli yöllä 7.-8.6. sateiden välissä ensin lounaisessa ja myöhemmin
läntisessä virtauksessa hieman alle kilometrin paksuisessa kerroksessa.
Ylempänä oli lisäksi harvemmassa suurehkoja hyönteisiä. Yön kuluessa myös
alempana suuremmat hyönteiset alkoivat olla kaiussa erotettavissa, koska
luultavasti pienempien hyönteisten määrä väheni huomattavasti.
Lintuja, jotka yllättäen etenivät itäänpäin paljon koilliseen vienyttä
virtausta hitaammin, esiintyi 1-3 km korkeuksilla harvakseltaan.
Olisivatko sitten olleet tervapääskyjä? Myös muita lintuja erottui jonkin
verran loppuyöllä. Hyönteiskaiku alkoi uudelleen vahvistua auringonnousun
lähellä, jolloin yhtenäisempi kaikukerros ulottui noin 900 m korkeuteen ja
virtaus oli länsiluoteesta 7 m/s luokkaa.
Aamulla kaiku oli jälleen heikompaa, kunnes päivän edetessä alkoi jälleen
voimistua. Niinpä klo 11 aikoihin hyönteiskaikua oli noin kilometrin
korkeudelle saakka varsin vahvasti. Sen yläpuolella näkyi rajakerroksen
yläreunaan liittyvän turbulenssin tai kumpupilvien aiheuttama ohuehko
aaltoileva kaikukerros ja edelleen 1-1,5 km korkeuksilla harvassa suurehkoja
hyönteisiä. Virtaus oli luoteesta 5 m/s luokkaa ja myös
kaikujonoja
esintyi tuulen suunnassa maa-alueen yllä. Toisaalta rannikolla virtaus oli
kääntymässä jo merituuleksi.
Päivällä merituulialueen reunaan alkoi muodostua
merituulirintamaa. Samalla ylemmäksi noin puolentoista
kilometrin korkeuden paikkeille ilmaantui 10 m/s länsiluoteesta tulevia
suurehkoja hyönteisiä suhteellisen tiheäksi kerrokseksi eli välimatkat olivat
vajaan sadan metrin luokkaa. Sisämaassa vielä ylempänä näkyi myös muutamia
maanpinnan (eli tutkan) suhteen varsin paikallaan pysyviä lintuja -
ja ilmeisesti myös purjelentokoneita Räyskälän tienoilla...
Iltapäivällä rannikon tuntumassa virtaus oli lounaasta ja tämä toi esiin
Helsingin edustan saarista nousseet hyönteiset huomattavan voimakkaana
kaikuna "alavirran" puolella. Kyseessä voisi olla saarissa meren äärellä
myöhäisemmin kehittyneiden koivukirvojen aiheuttama kaiku.
Illan mittaan ylempi virtaus kääntyi pohjoistuulen kautta vähitellen itäiseksi
alkuyöllä. Hyönteisiä näkyi varsin tasaisesti virtausmuutoksista huolimatta
1,2-1,3 km korkeudella saakka.
Yöllä 6.-7.6. hyönteisten määrä väheni pikku hiljaa, varsinkin alemmassa noin
puolen kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa. Ylempi suurehkojen
hyönteisten kerros ei juuri muuttunut muuten kuin alkuyön Suomen maa-alueen
ylle keskittynyt kerros vaihtui yhtenäisemmäksi, kun Suomenlahden yli alkoi
myös virrata hyönteisiä.
Lisäksi lintuja oli liikkeellä varsin paljon ilmeisen vaihtelevilla
nopeuksilla.
Loppuyöstä klo 2 jälkeen alempi hyönteiskerros alkoi uudelleen voimistua ja
samalla virtauksen suunta oli muuttunut eteläkaakkoiseksi nopeuden ollessa
10 m/s luokkaa. Myös lintuja näytti tulevan etelästä enemmän.
Klo 5 mennessä sateen edellä tämä alempi kerros oli jo melkoisen voimakas
ulottuen noin 600 m korkeuteen. Virtaus oli kaakosta 13 m/s vaiheilla. Tämän
lisäksi oli ilmestynyt myös voimakas suurehkojen hyönteisten hallitsema
1,5 km korkeudelle ulottunut ylempi kerros, jossa virtaus oli eteläkaakosta
15-20 m/s luokkaa.
Aamun sateiden jälkeen hyönteiskaiku oli entistä voimakkaampaa. Alhaalla virtaus
oli ensin idästä ja kääntyi kaakkoiseksi. Ylempänä suurehkoja hyönteisiä oli
hiukan erillisenoloisissa kerroksissa 1-2 km korkeuksilla. Näiden suunta oli
lounaasta ja nopeus 20 m/s luokkaa.
Tutkakuvat kaiun voimakkuudesta
näyttänevät, miten tasaisesti suurehkoja hyönteisiä
loppujen lopuksi oli ylempänä havaittavissa.
Myöhemmin varsinkin Suomenlahden yllä
tämä kerros keskittyi noin puolentoista kilometrin korkeudelle varsin
yhtenäistä kaikua aiheuttavaksi. Ylemmässä hyönteiskerroksessa oli selvästi
havaittavissa myös hyönteisten yhtenäistä suuntautuneisuutta lounas-koillinen
akselin mukaisesti.
Iltapäivällä hyönteiset selvästi vähenivät, vaikka niitä edelleenkin kulki aika
runsaasti. Pinnan lähelläkin virtaus kääntyi vähitellen lounaiseksi.
Illalla sateiden jälkeen ja välissä sekä alkuyöllä
hyönteisiä oli noin 700 m paksuisessa kerroksessa aika yhtenäisesti ja
ilmeisesti myös pienempiä hyönteisiä oli kosolti tässä mukana. Virtaus oli
länsilounaasta ja suurimmillaan 10 m/s luokkaa. Ylempänä oli harvemmassa
suurehkoja hyönteisiä, joiden suunta oli etelälounaasta ja korkeudet ulottuivat
pariin kilometriin.
Yöllä klo 1 aikoihin näkyi merkittävästi hyönteisiä tulossa Suomenlahden
yli etelälounaasta noin 10 m/s nopeudella 300-600 m korkeudella olleessa
kerroksessa. Lintuja oli myös huomattavasti pääosin yli kilometrin
korkeudella ja liike oli likimain pohjoiskoilliseen yli 25 m/s nopeuksilla.
Aamulla klo 4 aikaan sateen edellä pinnan lähellä alle puolen kilometrin
korkeudella näkyi Suomenlahden yli tulleen yhtenäisenoloista hyönteismassaa
8 m/s luokkaa olleella nopeudella. Lisäksi ylempänä 700-1000 m korkeuksilla
erottui harvassa lentäviä suurehkoja hyönteisiä eteläkaakosta 15 m/s
vaiheilla olleessa virtauksessa. Nämä hyönteiset vaikuttivat olleen myös
itse suuntautuneina SSE-NNW-akselin mukaisesti.
Sateiden välissä klo 7 maissa hyönteisiä oli runsaasti toisaalta alle 600 m
korkeudella ja toisaalta suurehkoja hyönteisiä hieman erillään ylempänä aina
puolentoista kilometrin korkeudelle saakka. Virtaus oli etelälounaasta ja
nopeus 15 m/s tuntumassa ja alhaalla oli nopeudessa maksimi 300-400 m
korkeudella, jossa virtaus oli 18 m/s luokkaa. Myöhemmin päivällä hyönteisiä
näkyi vähemmän sateiden jälkeen, mutta lounaisvirtauksessa useassa eri
kerroksessa näkyi tulleen harvassa kookkaita hyönteisiä jopa yli kolmen
kilometrin korkeudella. Ylimmän kerroksen hyönteiset lensivät ilmeisesti
pääasiasiassa pilvikerroksen yläpuolella. Lopulta iltapäivällä meren puolella
ei enää erottunut merkittävästi mitään hyönteisiä, mutta sisämaassa ilmaan
näkyi nousseen runsaasti hyönteisiä ja ne toivat myös esiin lounaistuulen
rullapyörteitä.
Illalla läntisessä n. 10 m/s virtauksessa hyönteisiä oli tasaisesti 700 m
paksuisessa kerroksessa. Ylempänä etenkin puolentoista kilometrin korkeuden
vaiheilla oli lisäksi joitakin yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä, joiden
suunta oli etelälounaasta ja nopeus 20 m/s vaiheilla.
Alkuyöllä ilmaan nousi ilmeisesti yöhyönteisiä tasaiseksi noin 800 m
paksuiseksi kerrokseksi, jossa virtaus oli länsilounaasta 10 m/s luokkaa.
Suomen maa-alueella erottui myös ylempänä lentävien suurehkojen hyönteisten
määrän kasvu aina 1,5 km korkeuksille saakka. Ylempänä virtaus oli
etelälounaasta ja 15-20 m/s.
Hyönteiset vähenivät 4.6. illalla yön alettua harvaksi, joskin ilmeisesti
kookkaampia hyönteisiä suhteellisesti enemmän sisältäväksi noin puolen
kilometrin paksuisessa kerroksessa. Virtaus oli lounaasta ja nopeus 10-13 m/s.
Lintuja esiintyi huomattavasti yöllä parin kilometrin korkeudelle saakka varsin
tasaisesti. Suunta oli keskimäärin koilliseen ja nopeus enimmillään 20 m/s
vaiheilla. Aamuyöllä hyönteisiä ilmaantui jälleen enemmän näkyviin ja
Suomenlahden ylitse lounaisessa virtauksessa näytti tulevan merkittävästi
vaeltajia.
Aamulla niin lintuja kuin hyönteisiä oli vähäisesti. Päivän kuluessa
lounaisvirtauksessa alkoi sitten näkyä jälleen runsaammin hyönteisiä.
Suurehkoja hyönteisiä näkyi myös erottuvan erillisenä kerroksena yli kilometrin
korkeudella. Nopeus oli 10-16 m/s yli puolen kilometrin korkeudelle
noustaessa ja ylempänä vielä muutama m/s lisää. Iltapäivällä maa-alueen yllä
erottui tuulensuuntaisiin jonoihin keskittynyttä
kaikua, jossa myös lintujen osuus oli merkittävä. Suurehkoja hyönteisiä
lenteli harvakseltaan kilometrin ja puolentoista kilometrin korkeuden välillä,
mutta näiden suunta oli enemmän lännestä ja lienevät olleet peräisin Suomen
maaperältä.
Illalla lounaisvirtaus jatkui ja alkuyöllä kaiku painottui selvästi maa-alueen
puolelle yöhyönteisten noustessa taivaalle. Kaikukerros ulottui noin
kilometrin korkeuteen.
Yöllä 3.-4.6. ennen sadealuetta hyönteisiä tuli varsin runsaasti Suomenlahden
yli suurinpiirtein etelästä 8 m/s pinnan lähellä ja etelälounaasta 5 m/s
luokkaa olleella nopeudella 300-900 m korkeuksilla hieman erillisissä
kerroksissa. Huomattava osa hyönteisistä oli myös suurehkoja.
Myös lintuja näkyi suhteellisen tiheässä klo 0-3 aikoihin noin
kilometrin korkeudelle painottuneessa kerroksessa matkalla pohjoiseen
20 m/s tienoilla olleella nopeudella. Muutenkin lintuja toki oli jonkin
verran yöllä muuttamassa.
Sateen jälkeen aamupäivällä alhaalla itäkaakosta ja ylempänä eteläkaakosta
tulevassa 12-15 m/s virtauksessa oli hyönteisiä liikkeellä runsaasti
noin kilometrin paksuisena kerroksena. Myöhemmin päivällä virtaus heikkeni
ja kääntyi enemmän eteläiseksi. Samalla myös hyönteisten määrä pieneni niin
Suomenlahden kuin maa-alueenkin yllä. Toisaalta virtauksen suuntaisiin
kaikujonoihin kertyi selvästi paljon lintuja,
epäilemättä suureksi osaksi tervapääskyjä hyönteisiä saalistamaan.
Iltapäivällä virtaus muuttui edelleen läntiseksi ja näin ollen hyönteiset
joita tutkalla havaittiin olivat peräisin Suomesta. Näistä suurin osa
liikkui alle kilometrin korkeudella ja aika erillinen kerros oli havaittavissa
kilometrin ja puolentoista kilometrin välissä. Illalla ja alkuyöstä
virtaus oli lounaasta ja voimistui alle 10 m/s nopeudesta hieman yli 10 m/s.
Hyönteisiä kulki lähinnä noin puolen kilometrin korkeudella saakka.
2.-3.6. yöllä ennen sadetta näkyi hyönteisiä pääosin noin puolen kilometrin
ja kilometrin korkeuksien välillä. Virtaus oli länsilounaasta 15 m/s luokkaa
enimmillään.
Myös lintuja erottui merkittävästi liikeellä pohjoiseen/koilliseen. Näitä
oli toisaalta suhteellisen lähellä pintaa ja toisaalta kahden kilometrin
korkeuden tuntumassa eniten. Nopeus oli parhaimmillaan noin 15 m/s.
Aamupäivän aikana hyönteiskaiku voimistui yli puolen kilometrin paksuiseksi
kerrokseksi ja virtaus oli koillisesta 3-5 m/s.
Kaikujonoja näkyi sisämaassa, mutta merellä kaiku
näkyi rajoittuvan saariston tuntumaan. Tähän vaikutti kehittynyt merituuli,
joka muutti virtauksen kaakkoiseksi rannikolla.
Iltapäivällä merituulialueella alimpien satojen metrien korkeuksilla virtaus
oli etelästä 5 m/s luokkaa suurimmillaan. Tämän yllä noin kilometrin
korkeudelle saakka virtaus oli pohjoisenpuolelta hieman heikompaa.
Merituulirintama eteni sisämaahan ja sen kohdalla
myös lintuja näkyi merkittävästi, ilmeisestikin paljolti hyönteisiä
napsimassa.
Ylempänä suurehkoja hyönteisiä kulki länsilounaasta/lännestä jopa kahden
kilometrin korkeudella saakka ja virtaus oli suurimmillaan 15 m/s luokkaa.
Iltaa kohden välissä ollut pohjoisenpuoleisen virtauksen kerros katosi ja
merituulialueella tuuli oli eteläkaakosta ja ylempänä lounaasta. Joitakin
kookkaita hyönteisiä näkyi edelleen parin kilometrin korkeudella saakka
Suomen maa-alueen yllä, mutta pääosin suurehkot hyönteiset erottuivat tutkalla
aika yksittäisinä noin kilometrin korkeudella. Yleensä Suomenlahden suunnalla
hyönteisiä oli huomattavasti vähemmän. Näin oli varsinkin alemmissa kerroksissa.
Merituulikerroksessa meren puolella hyönteisiä näkyikin lähinnä vain suurten
saarien takana tuulen suunnasta katsoen.
Illalla kaiku hieman hiipui, mutta voimistui uudelleen alkuyöllä, jolloin
virtaus toi etelälounaasta runsaammin hyönteisiä.
Hyönteisiä näkyi kulkevan itäänpäin koko yön, suurimmaksi osaksi noin puolen
kilometrin korkeudelle keskittyneinä ja nopeus oli 15 m/s luokkaa.
Alkuyöllä myös lintuja oli liikkeellä huomattavasti kulkien koilliseenpäin
myös noin 15 m/s nopeudella maanpintaan nähden.
Aamupäivällä kaiku voimistui etenkin maa-alueen yllä noin puolen kilometrin
vahvuiseksi kerrokseksi. Tämän yläpuolella oli kuitenkin havaittavissa
yksittäisiä suurehkoja hyönteisiä puolentoista kilometrin korkeudella saakka.
Virtaus oli länsilounaasta ja nopeus alempana 15 ja ylempänä 20 m/s luokkaa.
Iltapäivällä sisämaassa oli havaittavissa tuulen suuntaisia
kaikujonoja ja näiden voimakkuudessa esiintyi suuria
eroja illemmalla. Ylempänä yli kilometrin korkeuksilla virtaus kääntyi
enemmän läntiseksi ja luultavasti tähän liittyen myös kauemmaksi merelle
ajautui suurehkoja hyönteisiä Suomen rannikon tuntumasta. Tosin yli puolen
kilometrin ja kilometrin korkeuksien välillä olleessa kerroksessa kauempana
merellä havaitut kookkaat hyönteiset olivat ilmeisesti peräisin kauempaa
lounaasta.
Osa hyönteisistä oli havaittavissa Helsingin pohjoispuolella noin kahden
kilometrin korkeudella, vaikka selvin ylempi kerros olikin noin 1,5 km
korkeudella ja alle kilometrin korkeudella oli suurin osa hyönteisistä.
Illan tullen kaiku hieman heikkeni, mutta enemmän hyönteisiä nousi taas ilmaan
auringonlaskun vaiheilla.
Yöllä 31.5.-1.6. yöhyönteisiä näkyi jonkin verran jatkavan itäkaakkoon
muutaman sadan metrin korkeuksilla. Huomattavasti lintuja näkyi toisaalta
matkaavan luodetta kohden noin 10 m/s nopeuksilla yli kilometrin korkeudella.
Aamulla kaikuja oli vähän, mutta iltapäivällä hyönteisiä näkyi jälleen
merkittävästi sadepilvien jälkeen läntisessä/länsilounaisessa virtauksessa.
Alempana yli puolen kilometrin paksuisen yhtenäisemmän kaiun yläpuolella
kilometrin korkeuden vaiheilla erottui suurehkoja yksittäisiä hyönteisiä.
Ylemmissä kerroksissa nopeus itäkoilliseen oli 20 m/s luokkaa ja meren
puolellakin kaikua oli maapuoleen verrattavalla tavalla. Alempana sen sijaan
kaikua oli maa-alueen yllä olennaisesti vahvemmin, mutta ylemmän kerroksen
hyönteiset erottuivat tutkalla vain reilun kymmenen kilometrin päästä, jolloin
nämäkin olivat luultavasti Helsingin länsipuolen niemistä ja saaristosta
peräisin. Myös kaikujonoja oli selvästi havaittavissa
maa-alueen yllä ja näiden kohdalla yhtenäisempi kaiku ulottui noin 1,5 km
korkeuteen saakka.
Pohjoisenpuoleisissa virtauksissa päivisin erottui
kaikujonoja luoteistuulen suunnassa.
31.5. illalla kaiku jatkui yöhön saakka suhteellisen voimakkaana, joten
ilmeisesti yöhyönteisiäkin matkasi kaakkoon 10 m/s luokkaa olleella
nopeudella Suomenlahden ylikin.
Näiden päivien osuutta ehkä tulee joskus täydennettyäkin.
Yöllä 28.-29.5. hyönteisiä näkyi huomattavasti alkuyöstä kulkemassa
virtauksen mukana etelään 8 m/s luokkaa olleella nopeudella 800 m
korkeudella saakka.
Samalla lintuja oli myös runsaasti puolen yön aikaan menossa.
Suomenlahden ylittäjiä oli toisaalta selvästi alle kilometrin korkeuksilla ja
toisaalta puolentoista kilometrin korkeuden vaiheilla aika erillinen kerros.
Suunta oli kohti luodetta alempana pohjoiseen ylempänä 10-12 m/s luokkaa
olleilla nopeuksilla.
Aamupäivällä hyönteisiä kertyi uudelleen merkittävästi ja etenkin voimakasta
kaikua havaittiin ennen sadealueisiin liittyviä kaikuja juuri ennen klo 12.
Tällöin lounaisessa, enimmillään 10 m/s luokkaa olleessa virtauksessa
maa-alueen yllä hyönteisiä oli yhtenäisenä kerroksena noin kilometrin
korkeudelle saakka. Suomenlahden yli tulevat hyönteiset olivat noin 800 m
paksuisessa kerroksessa. Lisäksi ylempänä 1-2 km korkeuksilla oli
havaittavissa suurehkoja yksinäisiä hyönteisiä myös matkalla koilliseen.
Iltapäivällä sateiden jälkeen virtaus kääntyi länsilounaiseksi, mutta
hyönteisiä näytti olevan valtavasti liikkeellä. Ylempänä vaikutti liikkuvan
suurehkoja hyönteisiä erillisissä kerroksissa, esim. noin kahden kilometrin
korkeudella. Nopeudet olivat alhaalla hieman yli 10 m/s ja ylimmissä
kerroksissa yli 25 m/s. Illan sateita ennen ylempänä ollut kaiku väheni, mutta
alhaalla läntisessä virtauksessa kulki edelleen huomattavasti hyönteisiä.
Sadealueen jälkeen näkyi puolestaan ilmeisesti kookkaampia yöhyönteisiä
matkalla itään 15 m/s luokkaa olleella nopeudella. Ylempänä oli jonkin verran
lintuja, jotka puolestaan näkyivät muuttavan rannikon mukaisesti koilliseen
päin noin 20 m/s nopeuksilla.
27.-28.5. yön alkupuolella erottui suhteellisen paljon hyönteisiä
läntisessä noin 13 m/s virtauksessa puolen kilometrin korkeudelle saakka.
Myös jonkin verran lintuja näkyi lentelemässä. Muuttosuunta vaikutti olleen
viistosti pohjoiseenpäin Suomen rannikkoa noudatellen.
Aamulla klo 4 aikaan noin 400 m korkeudella asti oli havaittavissa varsin
tasaisesti uudelleen hyönteisiä, joskin kaiku jäi suhteellisen heikoksi.
Virtaus oli luoteesta 12 m/s luokkaa.
Aamupäivällä hyönteiskaiku alkoi vahvistua ja sen yllä vaikutti olleen
lisäksi turbulenssista aiheutunutta kaikua pystyvirtausten osuttua
rajakerroksen yläreunaan. Samalla myös näkyi hyvin selviä
kaikujonoja luoteistuulen suuntaisesti. Nopeus oli
alhaalla 5 ja ylhäällä noin kilometrin korkeudella 13 m/s luokkaa.
Myöhemmin päivällä kaiku voimistui varsin vahvaksi kaikujonojen kohdalla ja
hyönteisiä näytti näiden kohtien hyvissä nostoissa nousevan 1,5 km korkeuteen
asti. Iltapäivällä rannikon tuntumassa alkoi merituuli yrittää tunkeutua
sisämaahan, mikä entisestään voimisti kaikua rannikkoalueella ja tervapääskyt
kuulostivatkin ilmeisen tyytyväisiltä.
Illemmalla rannikolla merituulirintamaan liittynyt
voimakkaan kaiun alue lähti varsin yhtenäisenä nauhana eteläänpäin ylittämään
Suomenlahtea, jolloin ilmeisesti myös kosolti hyönteisiä vaelsi Suomenlahden
yli. Tähän liittyen tuuli muuttui länsituulesta luoteiseksi.
Hyönteisten aiheuttama kaiku oli heikentynyt lähes olemattomiin klo 1
mennessä, mutta lintuja oli runsaasti liikkeellä. Näiden suunta oli
pohjoiseen ja nopeus enimmillään 14 m/s paikkeilla. Suurin osa linnuista
oli alle kilometrin korkeudella, mutta merkittävä osa lenteli yhden ja kahden
kilometrin korkeuksien välillä ja jokunen ylempänäkin.
Aikaisin aamulla esiintyi ilmeisestikin hyönteisistä koostuneen
leveähkön kaikunauhan eteneminen lännestä itäänpäin klo 6 aikoihin.
Voimakkain kaiku oli keskittynyt 200-300 m korkeudella olleeseen kerrokseen.
Virtaus oli länsilounaasta 8 m/s luokkaa.
Tämä liittyi luultavasti johonkin virtauskentän erityisilmiöön. Myöhemmin
aamupäivällä hyönteiskaikua näkyi jonkin verran puolen kilometrin
paksuisessa kerroksessa ennen sateita.
Iltapäivällä sateiden jälkeen hyönteisiä alkoi esiintyä jälleen runsaammin
noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Auringonlaskun vaiheilla
hyönteisiä oli runsaimmin läntisessä 13 m/s luokkaa olleessa virtauksessa.
Lintuja muutti 25.-26.5. yöllä ennen sateita varsin runsaasti.
Enin osa näistä oli alle kilometrin korkeuksilla, mutta suuri osa näkyi
välillä kahden kilometrin korkeuden tuntumassa erillisenä kerroksena.
Ylimmillä linnuilla nopeus oli lähellä 25 m/s pohjoiskoilliseen.
Alempana nopeudet olivat 15-20 m/s luokkaa.
Päivällä sisämaahan kehittyi kaikujonoja
lounaisessa 5 m/s luokkaa olleen virtauksen suuntaisesti. Tällä
alueella hyönteisiä nousi vajaan kilometrin korkeuteen. Ylempänä alkoi
näkyä myös suurehkoja hyönteisiä, joiden nopeus oli 10 m/s vaiheilla ja
suunta länsilounaasta. Iltapäivällä rullapyörteiden kohdalla kaiku ulottui
maa-alueella paikoin 1,5 km korkeuteen. Ylempänä olleiden suurehkojen
hyönteisten määrä puolestaan väheni. Virtaus oli länsilounainen ja nopeus
10 m/s luokkaa.
Auringonlaskun aikoihin hyönteisiä nousi ilmaan jälleen enemmän ja klo 23
jälkeen rannikon yllä kaiku ulottui noin puolen kilometrin korkeudelle
varsin tasaisena kerroksena ja muutama sata metriä ylemmäksi hieman
hajanaisempana. Merellä kaikua oli vaimeammin ja hyönteiset lienevät olleet
lähtöisin Suomen mantereelta tai saaristosta, kun virtaus jatkui
länsilounaisena noin 10 m/s nopeudella.
24.5. illalla näkyviin tullut voimakkaampi hyönteiskaiku jatkui hiljalleen
heikentyen auringonnousun tietämiin. Virtaus oli itäkoilliseen 10-13 m/s ja
kaiku oli puolen kilometrin alapuolella, välillä keskittyen selvästi
erilliseen kerrokseen noin 300 m korkeuteen maa-alueen yllä.
Lintuja näkyi yöllä varsin paljon. Pääasiassa nämä olivat alle kilometrin
tasolla ja muuttivat kohti koillista hieman 18 m/s luokkaa olevilla nopeuksilla,
mutta osa Suomenlahdella havaituista isommista parvista kulki
itäkoilliseen/koilliseen 25-35 m/s nopeudella.
Aamulla hyönteiskaiku oli kutakuinkin hävinnyt ja alkoi uudelleen voimistua
aamupäivällä 700-800 m korkeudelle saakka.
Tällöin syntyneisiin tuulensuuntaisiin
kaikujonoihin etsiytyi myös runsaasti lintuja.
Virtaus oli lounaasta ja nopeus 11-14 m/s. Päivällä joitakin yksittäisiä
hyönteisiä (siis myös suurehkoja) nousi ylemmäksi, jotkin jopa lähelle
kahta kilometriä, niin että niistä muodostui muutaman sadan metrin välein
havaittavien kaikupisteiden kerros. Nopeus koilliseen oli enimmillään noin
puolentoista kilometrin korkeudella 20 m/s luokkaa, mutta yhtenäisemmän
kaiun alueella noin 800 m korkeutta alempana 10-15 m/s.
Merialueella kaiku rajoittui ilmeisesti Suomen maa-alueelta lähtöisin
olleiden hyönteisten vyöhykkeeksi lähelle rannikkoa.
Iltayöllä näkyi lisäksi noin puolen kilometrin korkeudelle rajoittunut
laaja kaikualue Suomenlahdella muutaman kymmenen kilometrin etäisyydelle
saakka rannikosta. Tämä vaikutti hyönteisten aiheuttamalta, mutta tällöin
lähinnä pienehköt otukset olisivat olleet kyseessä.
Yöllä lintuja muutti runsaasti pohjoiskoilliseen ja nopeus oli 15-20 m/s.
Iltapäivällä alkoi erottua hyönteisiin, osin kookkaisiin, liittyvää kaikua
lähinnä Suomen maa-alueen yllä ulottuen yli puolen kilometrin korkeudelle.
Virtauksen suunta oli lounaasta ja nopeus enimmillään 15 m/s luokkaa.
Tähän myös kehittyi kaikujonoja, joissa kuitenkin
linnut - luultavasti etenkin tervapääskyt - näkyivät voimakkaimpina. Samalla
ylempänä yli kilometrin korkeudella ja varsinkin noin 1,3 km tasolla oli
havaittavissa harvassa, satojen metrien välein, kookkaita hyönteisiä (eli
yksittäisinä tutkalla noin 10 km päästä havaittavissa). Näiden liike oli myös
koilliseen ja nopeus 20 m/s vaiheilla. Koska niitä ei näkynyt kuin maa-alueen
yllä, ne saattoivat olla voimakkaiden pystyvirtausten satunnaisesti korkealle
nostamia, vaikka aivan sattumalta tuskin tuonne olivat joutuneetkaan.
Iltayöllä hyönteiskaikua näkyi voimakkaampana noin puolen kilometrin paksuisena
kerroksena. Virtaus oli länsilounaasta 10-13 m/s ja kaikua näkyi toisaalta
Suomen maa-alueen yllä ja toisaalta merellä Porkkalan niemestä ja saaristosta
alavirtaan.
21.-22.5. välisenä yönä näytti tulevan runsaasti hyönteisiä sekä hieman yli
kilometrin paksuisena yhtenäisenä kerroksena että erillisenä ylempänä
kerroksena noin 1,7 km korkeudella olleita kookkaita hyönteisiä.
Suunta oli kaakosta/etelälounaasta ja nopeus 10-15 m/s. Lintujakin oli
huomattavasti liikkeellä, pääosin alle kilometrin korkeuksilla.
Aamulla ja aamupäivällä 22.5.virtaus oli lounainen hieman yli 10 m/s ja
hyönteisiä näytti edelleen kulkevan noin kilometrin paksuisessa kerroksessa
yhtenäisen kaikualueen muodostaen. Päivällä tuuli kääntyi eteläiseksi,
mutta hyönteisten tulo näkyi jatkuvan ja voimistuvan iltapäivällä noin
1,2 km pakasuisessa yhtenäisessä kaikukerroksessa.
Illan 22.5. sateiden jälkeen hyönteisiä näkyi tulleen noin puolentoista
kilometrin paksuisessa kerroksessa runsaasti seuraavana yönä etelästä
10-13 m/s nopeuksilla. Etenkin ylimmissä kerroksissa kookaiden hyönteisten
osuus oli huomattavissa.
Aamuyöllä hyönteisiä oli vähemmän ja lintuja puolestaan
jonkin verran, kun virtaus oli kääntynyt lounaiseksi/länsilounaiseksi
ja nopeus hieman heikentynyt.
Päivällä 23.5. tuuli muuttui läntiseksi ja hyönteiskaiku väheni lopulta
aika merkityksettömäksi, joskin maa-alueella tuli näkyviin
jonomaista tuulensuuntaista rakennetta iltapäivällä.
Illalla klo 18 jälkeen oli havaittavissa kaiketi
lintuihin liittyvä kaikujono Suomenlahdella noin 30 km Helsingistä,
länsilounas-itäkoillinen linjalla. Tämä nauhamainen kaikualue voimistui
illan edetessä ja mitatut lintuparvien suunnat olivat itäkoilliseen ja nopeudet
vaihtelivat aika paljon 26-38 m/s.
Auringonlaskun aikoihin myös hyönteiskaiku Suomen rannikolla voimistui joksikin
aikaa noin puolen kilometrin vahvuisessa kerroksessa. Virtaus oli länsilounaasta
11-14 m/s.
Tämän mukaan lintujen ilmanopeus olisi Suomenlahdella ollut 15-25 m/s alueella.
Myöhemmin yöllä pienempiä muuttolintuja ilmestyi runsaasti enimmäkseen nekin
puolen kilometrin alapuolelle. Näiden suunta oli pohjoiskoilliseen ja nopeudet
15-20 m/s. Samalla Suomenlahdella parvet häipyivät erottumattomiin.
Yöllä 20.-21.5. lintuja muutti jopa 4 km korkeudella havaittuina. Pääosin
linnut olivat kuitenkin kilometrin alapuolella ja huomattava osa kilometrin
ja kahden kilometrin korkeuksien välillä, kokonaisuudessaan runsaasti.
Nopeus oli 15 m/s luokkaa, alempana kohti pohjoista ja ylempänä suunta kääntyi
vähitellen kohti luodetta. Aamulla lintuja oli vähemmän, mutta niiden
nopeus oli pohjoiseen 20 m/s luokkaa ja kaiun voimakkuus eli lintujen tai
linturyhmien koko oli suurempi.
Aamupäivällä myös hyönteisiin liittyvää kaikua alkoi tulla esiin Suomen
rannikolla muutaman sadan metrin korkeuksilla. Virtaus oli etelästä 5-7 m/s.
Päivällä hyönteisiä nousi hieman korkeammalle 800 m vaiheille lähinnä
jonomaisissa tuulensuuntaisissa vyöhykkeissä.
Illalla kaakosta näkyi tulevan parinsadan metrin korkeudella hyönteisiä
10 m/s tienoilla olleella nopeudella.
Lintuja muutti yöllä runsaasti pohjoiseen ja nopeudet olivat 10-15 m/s.
Suomenlahden päällä lintuja oli eniten alle kilometrin korkeuksilla, mutta
muissa suunnissa aika tasaisesti kahden kilometrin korkeudelle saakka.
Huomattavasti lintuja näkyi ylempänä, mutta lähes aina alle kolmen kilometrin
korkeuksilla.
Auringonnousun tienoilla esiintyi lyhytaikaisesti noin puolen kilometrin
vahvuisessa kerroksessa hyönteisiä virtaamassa lounaaseen päin. Myöhemmin
aamupäivän aikana hyönteisiä alkoi nousta pystyvirtausten mukana laajemmin
ilmaan.
Myös merituulirintama alkoi erottua
voimakkaana koillisen puoleisen sisämaan virtauksen ja kaakosta puhaltavan
merituulen välisellä alueella, mikä myös voidaan nähdä
tutkakuvasta.
Päivän kuluessa merituulirintama eteni hyvää vauhtia sisämaahan ja sen
jälkipuolella alkoi esiintyä lähes kilometrin korkeudelle ulottuvia
kaikujonoja noin 8 m/s kaakkoistuulen suuntaisina.
Iltaan mennessä hyönteisiin liittyvä kaiku säilyi suhteellisen vähäisenä
mereltä tulleessa virtauksessa. Yön alkaessa sen sijaan lintuja oli jälleen
runsaasti muuttamassa pohjoiseen.
Aamuyöllä lintuja oli vähän liikkeellä. Suunta näkyi olleen pääosin
Suomenlahden rannikon suuntainen itäänpäin ja alkuyöhön verrattuna
lintuja oli vähemmän ja näistä merkittävin osa Suomenlahden puolella.
Aamupäivän aikana esiin tuli luoteisen virtauksen suuntaisia
kaikujonoja, joissa hyönteisiä nousi kilometrin
korkeudelle saakka ja liikkui kaakkoon 6-8 m/s nopeuksilla. Myöhemmin
päivällä aivan rannikon läheisyydessä tuuli myös kääntyi mereltä puhaltavaksi
ja jonkinlaista merituulirintamaa muodostui. Ylempänä
virtaus kääntyi vähitellen pohjoisluoteiseksi.
Iltapäivällä erottui myös Porthanian katolta merelle päin voimakas kangastus,
joka liittyi lämpimän ilman virtaamisesta Suomenlahden yläpuolisen viileän
ilman ylle.
Illalla hyönteisiä näkyi olleen ilmassa aika tasaisesti tunnin verran
auringonlaskun yli, jolloin virtaus alle kilometrin korkeuksilla oli
kääntynyt koilliseksi. Samalla lintuja nousi huomattavasti ilmaan merkiten
yömuuton alkamista.
Runsaasti lintuja muutti pohjoiseen 10-13 m/s nopeuksilla keskiyön vaiheilla.
Korkeus oli merenpuolella pääosin selvästi alle kilometrin, mutta
maa-alueen yllä huomattava osa linnuista oli ylempänäkin.
Aamulla länsiluoteisessa virtauksessa alkoi erottua heikkoa muuta kaikua, joka
liittyi toisaalta turbulenssiin aaltomaisissa vyöhykkeissä ja toisaalta
vähäisiin määriin hyönteisiä, joita kerääntyi tuulensuuntaisiin
jonoihin. Nopeus oli 8-9 m/s.
Iltapäivällä hyönteiskaikua alkoi olla enemmän, vaikkakin edelleen ylempänä
voimakkaimpien pystyvirtausten kohdalle kerääntyneinä. Osa hyönteisistä
näytti olevan suurehkoja, tutkalla yksittäisinä havaittavissa olevia.
Pystyvirtaukset nostivat hyönteisiä kilometrin korkeudelle saakka erityisesti
merituulirintaman paikkeilla. Tällöin myös tuuli
rannikon lähellä oli kääntynyt länsiluoteisesta lounaiseksi alimman noin
puolen kilometrin korkeudella.
Illalla auringonlaskun aikaan ilmaan pölähti merkittävästi lisää hyönteisiä,
joita virtaus vei kaakkoon noin 10 m/s nopeudella puolen kilometrin
paksuisessa kerroksessa. Tämä oli havaittavissa tunnin verran ja sitten myös
huomattavasti lintuja näkyi liikkeellä ensi sijassa alimman puolen kilometrin
sisällä, mutta osaksi kahden kilometrin korkeudella saakka. Lintujen liike
näytti kuitenkin olleen enimmäkseen rannikon suuntaista.
Aamuyöllä lintuja muutti edelleen runsaasti pohjoiseen. Korkeus oli enimmäkseen
0,5-1 km ja nopeus 15 m/s luokkaa enimmillään.
Päivän mittaan heikohkoa hyönteisiin liittyvää kaiku alkoi näkyä ja tässä
kaakkoisessa virtauksessa erottui myös
jonomaista rakennetta tuulen suunnassa.
Yöhön tultaessa lintujen muutto käynnistyi taas voimakkaana. Suunta oli
pohjoiseen ja nopeus 13 m/s tuntumassa.
Viikonloppuna oli öisin runsaasti lintuja suurinpiirtein pohjoiseen menossa
12-15 m/s nopeuksilla. Suuri osa linnuista oli yli puolen ja alle kahden
kilometrin korkeuksilla. Osa matkasi myös lähempänä pintaa.
16.5. iltapäivällä oli hetken aikaa näkyvissä myös
merituulirintama, jonka
kohdalla hyönteisiin liittynyt kaiku oli huomattavan voimakasta ja
ulottui lähes kilometrin korkeudelle. Muuten hyönteiskaiku oli suhteellisen
vaimeaa, vaikkakin 16.5. selvästi voimakkaampaa kuin aiemmin.
Yöllä lintuja oli runsaasti muuttamassa etelälounaasta 13 m/s luokkaa olleella
nopeudella. Alkuyöhön verrattuna myös Suomenlahdella oli paljon lintuja ja
korkeus oli alle kilometrin. Aamuun mennessä lintujen määrä väheni, mutta
joitakin tuli edelleen Suomenlahden yli aamupäivälläkin.
Päivällä alkoi erottua heikkoa muutakin kirkaan ilman kaikua, joka liittyi
etupäässä turbulenssiin heikossa kaakonpuoleisessa virtauksessa ja ulottui
muutamien satojen metrien korkeudelle.
Aamulla paljon lintuja oli matkalla koilliseen enimmillään 15 m/s nopeudella
ja alle kilometrin korkeudella. Iltapäivällä myös muuta kirkkaan ilman
kaikua erottui rannikon tuntumassa heikossa kaakkoisvirtauksessa. Suuri osa
tästä kaiusta vaikutti liittyvän turbulenssiin, mutta osa oli peräisin
hyönteisistä. Joka tapauksessa kaiku oli heikkoa ja yleensä keskittyneenä
jonomaisiin tuulen suuntaisiin alueisiin.
Iltayöllä lintuja alkoi jälleen olla paljon ilmassa Suomen maa-alueen yllä.
Korkeus oli 0,5-1,5 km ja suunta pohjoiskoilliseen 15 m/s luokkaa enimmillään.
Aamuyöllä kohtalaisen paljon lintuja muutti pohjoiseen 13 m/s vaiheille
nousseilla nopeuksilla. Korkeudet olivat tavallisesti alle puoli kilometriä.
Auringonnousun ajoista alkaen lintujen määrä pieneni varsin vähäiseksi.
Päivällä parinsadan metrin paksuisessa kerroksessa alkoi erottua heikkoa
kaikua, joka osaksi näytti liittyvän hyönteisiin heikossa
etelänpuoleisessa virtauksessa. Iltapäivällä virtaus oli
etelälounaasta/lounaasta 5 m/s luokkaa.
Merituulirintaman eteneminen sisämaahan alkoi
erottua, koska tähän liittyi jonkinasteista kaiun voimistumista hyönteisten
ja lintujen keskittymisen johdosta.
Yleensä muita kuin sadekuuroihin tai pilviin liittyviä kaikuja oli vähän.
Joitakin lintuja toki aina havaitaan. Iltayöllä lintuja oli varsin paljon
sentään muuttamassa enimmäkseen muutaman sadan metrin korkeuksilla.
Suunta oli koilliseen ja nopeus enimmillään 13 m/s luokkaa.
Lintuja oli runsaasti matkalla pohjoiseen aamuyöllä. Suurin osa linnuista oli
alle kilometrin korkeudella, mutta toinen ryhmä ylempänä parin kilometrin
korkeudella saakka sikäli kuin pilviä ei ollut esteenä. Nopeus oli 15 m/s
luokkaa.
Aamupäivällä pinnan lähellä muutaman sadan metrin korkeudella oli
kaakkoisessa virtauksessa näkyvissä ohuita kaikukerroksia, jotka
lienevät liittyneet turbulenssiin. Mutta myöhemmin kaikukerroksen
paksunemisen myötä myös jonkin verran hyönteisiä saattoi lisätä kaikua.
Päivällä virtaus kääntyi suurinpiirtein idästä tulevaksi ja kaiku näytti
olevan peräisin lähinnä vain turbulenssista.
Klo 23 aikoihin lintuja lähti Suomen maa-alueella runsaasti luoteeseen
8-9 m/s nopeudella alle kilometrin korkeudella. Suomenlahden yli ei yöllä
kuitenkaan tullut huomattavasti lintuja.
Aamuyöllä lintuja näkyi jonkin verran edelleen pohjoiseenpäin matkalla ennen
sateita. Aamulla lintujen määrä oli varsin vähäinen.
Päivällä kumpupilvien ja kuuropilvien kehittyessä näkyi myös rajakerroksessa
ohuita aaltomaisia kaikukerroksia, jotka liittyivät luultavasti turbulenssiin
voimakkaiden pystyvirtausten lähellä.
Edellisen iltayön lintukaiku vahvistui aamuyöllä jonkin verran. Aamulla
auringonnousun aikoihin lintuja alkoi olla huomattavasti enää vain Suomenlahden
puolella, korkeimmillaan noin kahden kilometrin korkeudella. Suunta oli
edelleen pohjoiseen ja nopeus 10 m/s tuntumassa.
Aamulla alkoi myös näkyä heikkoa muuta kaikua muutamien satojen metrien
korkeudella nousten aamupäivän aikana ylemmäksi. Tämä kaiku liittyi
ilmeisesti turbulenssiin rajakerroksen yläreunan paikkeilla ja virtaus oli
etelään 8 m/s luokkaa. Iltapäivällä havaittiin vastaavasti heikkoa kaikua
luoteisessa virtauksessa, jolloin kaiku nähtävästi aiheutui merkittävässä
määrin myös pystyvirtausten mukaansa tempaamista hyönteisistä paikoitellen
noin kilometrin korkeudella saakka. Myöhemmin kaiku alkoi myös näkyä
rullapyörteiden tapaisesti. Illalla auringonlaskun
vaiheilla Suomenlahden puolella rannikon tuntumaan näkyi hyönteisiä kertyneen
ilmaan hieman runsaamminkin.
Iltayöllä varsin paljon lintuja näkyi muuttamassa koilliseen kymmenkunta metriä
sekunnissa. Pääasiassa lentokorkeus oli alle kilometrin, mutta joitakin
lintuja oli havaittavissa paljon korkeammallakin.
Aamuyöllä oli sateiden jälkeen ja välissä runsaasti lintuja matkalla
pohjoiseen 10-15 m/s nopeuksilla. Pääosin linnut olivat alle kahden kilometrin
korkeuksilla ja merkittävin osa alle kilometrin. Aamulla lintuja myös oli
edelleen jonkin verran näkyvissä.
Iltayöllä pohjoiseen suuntasi jälleen merkittävästi lintuja 1,5 km korkeudelle
ulottuen nopeuden olleessa 10 m/s vaiheilla.
Suomenlahden yli tuli aamulla huomattavasti lintuja kilometrin alapuolella
pääasiassa. Aamupäivän aikana merellä lintujen määrä väheni varsin pieneksi,
mutta Porkkalan ja Hyvinkään välillä näitä näkyi menevän keskittyneemmin
pohjoiseen päin.
Aamulla ja aamupäivällä jonkin verran lintuja oli näkyvissä.
Suomenlahdella nämä myös näkyivät taivaltavan Suomeen päin.
Toisaalla Porkkala-Hyvinkää, Lohja-Hyvinkää ja Sipoo-Hyvinkää linjoilla
vaikutti olevan merkittävästikin lintuja kaikunauhaksi asti ennen
lännestä tullutta sadealuetta.
Pinnan lähellä erottui myös ennen sadetta heikkoa kaikua lounaisvirtauksessa.
Tämä kaiku liittyi ilmeisesti mereltä tulleen ilman aiheuttaman sisäisen
rajakerroksen tuntumaan muodostuneisiin ilmakehän sisäisiin aaltoihin ja
niiden synnyttämään turbulenssiin.
Viikon verran erilaisten kokeilujen jälkeen tutkalla taas jotakin mitattiin.
Iltapäivällä näkyi jonkin verran lintuja, jotka nekin kumminkin näkyivät
paljolti ajautuneen tuulen mukana kaakkoon päin Suomen maa-alueella.
Heikohkoa
rullapyörteisiin liittyvää kaikua ilmeisesti
hyönteisistä oli havaittavissa. Näistä mitattu virtaus oli luoteesta
enimmillään 8 m/s noin puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa. Ylempänä
hieman alle kahdessa kilometrissä näkyi ohueen kerrokseen liittyvää kaikua,
joka liittyi pilvikerrokseen tai inversiokerroksen turbulenssiin.
Iltayöllä klo 22.30 aikoihin ilmaan nousi paljonkin lintuja, mutta Suomenlahden
yli ei oikein merkittävästi uusia muuttajia näyttänyt tulevan.
Aamulla sateiden jälkeen koilliseenpäin oli matkalla huomattavasti lintuja.
Enin osa kulki 1-2 km korkeuksilla, osa matalammalla ja osa 4 km vaiheilla
saakka. Suomenlahdella olleet sateet myös estivät joillakin kohden muuttoa
niin, että lintuja kertyi sateen reunalle tavallista enemmän.
Nopeus näkyisi olleen 25 m/s luokkaa.
Sään seljettyä lintujen muutto jatkui laajana edelleen päivällä.
Lentokorkeus niin merellä kuin maallakin oli pääosin 1-2 km, mutta myös
matalammalla oli suhteellisesti enemmän liikettä. Porkkalan ja
Hyvinkään välillä alkoi näkyä varsin yhtenäistä muuttajajonoa iltapäivällä.
Sateiden välissä aamulla näkyi myös jonkin verran lintuja. Lentokorkeus oli
pääosin alle kilometrin.
Aamuyöllä lintujen määrä näkyi kasvavan klo 3 tienoilla etenkin Suomen
maa-alueella Helsingin luoteispuolella. Suunta oli pohjoiskoilliseen ja
nopeus 20 m/s luokkaa.
Aamulla ennen auringonnousua myös merialueen yllä lintuja oli vähän aikaa
hieman runsaammin.
Aamupäivällä lintuja näkyi jälleen keskittyneen Porkkalan ja Hyvinkään
linjalle pohjoiseenpäin matkaamassa, vaikka näitä yleensä olikin suhteellisen
vähän tutkassa näkyvissä. Toisaalta lähellä pintaa alkoi erottua hyvin heikkoa
hyönteisiin tai turbulenssiin liittyvää kaikua.
Kuitenkaan kaikua ei päivällä ollut merkittävästi.
Iltayöllä kohtalaisen paljon lintuja oli liikkeellä kahden kilometrin
alapuolella ja yleensä samalla myös pilven alla.
Tutkamittausten käynnistyttyä klo 11 jälkeen havaittavissa oli lintuja
jonkin verran sekä ilmeisesti hyönteisiin liittyvää kaikua parinsadan
metrin korkeudelle saakka. Lähinnä maa-alueen yllä jälkimmäinen kaiku
myös voimistui, virtaus oli idästä 5-10 m/s.
Iltapäivällä yhtenäinen kaikukerros ulottui maa-alueen yllä enimmillään noin
puolen kilometrin korkeudelle ja itäkaakkoinen virtaus oli 15 m/s luokkaa.
Meren puolella heikompi kaiku alkoi myös ulottua merkittäviä saaria ulommaksi,
mikä merkitsisi joidenkin hyönteisten saapumista myös kauempaa Suomenlahden
yllä. Illemmalla virtaus oli enemmän kaakosta ja myös merenpuolella kaikua
alkoi erottua maapuolen kaikuun verrattavissa määrin. Voimakkaimmillaan
tämä ilmeisesti vaeltaviin hyönteisiin liittynyt kaiku oli klo 20 aikoihin
parin sadan metrin korkeudella, kun kaikua oli kokonaisuudessaan
puolen kilometrin paksuisessa kerroksessa.
Hyönteiskaiussa oli vähän aikaa hieman heikompaa, kunnes klo 22 aikaan näkyi
uusi voimistuminen
(pystyleikkaus Suomenlahden yltä).
Liike oli kaakosta ja suurimmillaan noin 15 m/s.
Alkuyöstä lintuja oli myös runsaasti hyvin vaihtelevilla korkeuksilla, joitakin
jopa neljän kilometrin vaiheilla. Suunta linnuilla oli pohjoiseen ja nopeus
keskimäärin 25 m/s vaiheilla.
Hyönteiskaiun lähes hävittyä klo 24 mennessä lintuja esiintyi edelleen
suhteellisen runsaasti.
Aamulla lintuja oli matkalla pohjoiseen jonkin verran. Huomattavastikin
näitä näkyi Porkkalan ja Hyvinkään välillä. Samalla tavalla lintuliikenne
oli keskittynyt myöhemminkin päivällä, minkä lisäksi huomattavia
lintujen aiheuttamia kaikualueita esiintyi myös muualla kuten Sipoon paikkeilla.
Aamuyöllä ja aamulla oli runsaasti lintuja liikkeellä. Voimakkaassa
kaakonpuoleisessa virtauksessa näkyi päivällä merkittävästi myös hyönteisiä,
joita näkyi tulevan Suomenlahden ylikin parinsadan metrin paksuisessa
kerroksessa pinnan lähellä. Suomen maa-alueella isompia hyönteisiä erottui
puolen kilometrin korkeudella saakka, mutta osa kaiusta lienee tullut myös
turbulenssista.
Iltayöllä sateiden jälkeen pohjoiseenpäin liikkui jälleen runsaasti lintuja
enimmäkseen yli kilometrin korkeudella ja osa kolmen kilometrin korkeuden
vaiheilla saakka.
Ennen voimakasta sadetta aamulla tuli huomattavasti lintuja Suomenlahden yli.
Merkittävä osa linnuista havaittiin kahden kilometrin korkeuden tienoilla ja
näillä nopeus oli 35 m/s vaiheilla pohjoiseenpäin hyvän myötätuulen
siivittämänä.
Yöllä sateiden välissä klo 1-2 aikoihin näkyi lintujakin jonkin verran
pohjoiseenpäin matkalla. Aamulla sateen sisällä oli myös lintuja vähän
ollut havaittavissa. Iltapäivällä sateiden jälkeen hieman lintuja oli taas
paremmin liikkeellä sekä Suomenlahdella että Suomen maa-alueen yllä. Maalla
näkyi välillä jonomaista kaikua toisaalta Porkkala-Hyvinkää ja toisaalta
Lohja-Hyvinkää linjoilla.
Yöllä oli voimakasta muuttoa etelästä ennen sateiden tuloa. Lintuja näkyi
selvästi kahdessa kerroksessa Suomenlahden yllä. Alempana alle kilometrin
korkeudessa olleet linnut etenivät hitaammin ja ylempänä tulleet näkyivät
ylittäneen 30 m/s nopeuden ilmeisesti myötätuulen turvin.
Pääasiassa 1-2 km korkeudella tuli aamulla runsaasti lintuja etelästä
hieman yli 20 m/s nopeuksilla. Tämä nähdään myös tutkalla mitatusta
pystyleikkauksesta.
Päivällä liikkeellä oli huomattavasti vähemmän lintuja.
Aamulla ennen sadetta lintuja tuli Suomenlahden yli toisaalta alle kilometrin
korkeudella ja toisaalta kahden kilometrin korkeuden vaiheilla (Suomen rannikon
tuntumassa).
Suunta oli eteläkaakosta ja nopeus 20 m/s vaiheilla.
Aamusta saakka Suomenlahden yli tuli jonkin verran lintuja. Pitkin päivää
maa-alueella oli havaittavissa liikenteen keskittymistä Porkkalan
ja Hyvinkään välille sekä toisaalta hieman Hangon Hyvinkään linjalle ja
Sipoon itäpuolella. Nopeus näkyi olleen pohjoiseenpäin parikymmentä metriä
sekunnissa.
Tutkakuva
päivän tilanteesta on myös tutkittavissa.
Alkuyöllä lintuja näkyi ilmassa myös varsin paljon. Nopeus näytti olleen
pohjoiseen päin 10-15 m/s luokkaa ja Suomenlahden yli tuli hiukan vähemmän
lintuja kuin mitä Suomen maa-alueen yllä oli liikkeellä.
Yöllä lintujen muutto jatkui, vaikka heikkeni. Aamulla lintuja näkyi
Suomenlahden yllä enemmän kuin pohjoisempana. Suunta oli etelälounaasta
ja nopeus 10-15 m/s ja suurin osa linnuista oli kilometrin alapuolella,
mutta joitakin parin kilometrin korkeudella saakka.
Päivällä Suomenlahdella lintuja tuli edelleen runsaasti, kunnes sateet hivenen
näkyivät hillitsevän liikennettä. Lintujen korkeus oli pääosin alle
kilometrin ja suunta etelälounaasta enimmillään 15 m/s luokkaa.
Auringonnousun aikoihin varsinkin Suomen maa-alueella oli huomattavasti
lintuja tutkan havaittavissakin. Viron puolelta liikkeelle lähtöä
kumminkin näkyi hidastavan sadealue. Uusi muuttoaalto Suomenlahden yli
näytti alkavan sateiden mentyä etelämmäksi klo 9 jälkeen.
Iltapäivällä linnuista näkyi muodostuneen jonomainen, joskin toki epäyhtenäinen
kaikunauha Porkkalan-Hyvinkään linjalle. Kokonaisuutena lintuja oli kuitenkin
tällöin jo varsin harvassa.
Alkuyöstä huomattavasti lintuja tuli Suomenlahden yli etelälounaasta 10-15 m/s
enimmäkseen alle kilometrin korkeuksilla. Myös Suomen maa-alueen yllä
muuttajia näkyi suurin piirtein saman verran.
Sateiden jälkeen klo 10 eteenpäin alkoi ilmaantua jonkin verran lintuja
pilvikerroksen alapuolelle eli alle kilometrin korkeuksille. Etenkin
Suomenlahdella harvakseltaan lintuja erottui koko päivän ennen seuraavaa
lounaasta tullutta sadealuetta.
Aamulla 5.4. kohtalaisen paljon lintuja näkyi tulevan Suomenlahden yli ja
toisaalla jatkavan sisemmäksi Suomeen. Seuraavana yönä lintujen muuttoa oli
myös merkittävästi alkuyöstä. Aamulla 6.4. lintujen muutto voimistui
uudelleen. Suunta näkyi enimmäkseen olleen etelästä/etelälounaasta ja
nopeus 15 m/s luokkaa. Linnut olivat pääosin kilometrin alapuolella.
Lintuja oli aamulla melko vähän. Toisaalta muutamia lintuja näkyi parin
kilometrin korkeudella, vaikka suuri osa olikin selvästi kilometrin ja
alapilvikerroksen alapuolella.
Varsin runsaasti lintuja tuli Suomenlahden yli klo 7 jälkeen ja myös Suomen
puolella lennossa oli merkittävästi väkeä, joskin pääosin alempana.
Merellä korkeus oli yleensä myös alle kilometrin ja nopeus etelästäpäin
15 m/s luokkaa.
Aamulla lintuja tuli varsin runsaasti etelästä 15-20 m/s nopeudella. Meren
yllä korkeus oli useimmiten kilometrin vaiheilla, mutta alempana ja noin
kahden kilometrin korkeudella saakka näkyi myös lintuja.
Tutkamittausten käynnistämisen jälkeen jonkin verran lintuja näkyi
varsinkin aamupäivällä sekä Suomen maa-alueen yllä että Suomenlahdella.
Iltayöstä Suomenlahden yli näkyi olleen myös merkittävästi lintujen liikettä.
Suunta oli pääasiassa etelälounaasta ja nopeus 15 m/s vaiheilla.
Aamulla lintuja tuli hieman aiempaa runsaammin Suomenlahden ylitse. Suurin
osa linnuista oli alle kilometrin korkeudella, mutta osa parin kilometrin
korkeudessa saakka. Suunta näytti olleen etelästä ja nopeus enimmillään
hiukan yli 20 m/s.
Aamulla klo 6 maissa oli eniten lintuja havaittavissa lähinnä Helsingin
luoteispuolella. Suomenlahden ylikin lintuja on harvakseltaan lentänyt.
Lintuja näytti lähtevän merkittävästi pois Suomesta Suomenlahden yli
aamulla.
Aamulla pääasiassa klo 6-7 Suomenlahden yli näkyi tulleen ainakin Helsingin
itäpuolelle varsin paljon lintuja.
Aamulla oli joitakin lintuja liikkeellä ilmeisestikin Suomenlahden yli tullen.
Osa oli kilometrin yläpuolella aika selvästi erillisessä kerroksessa.
Edellisaamuja runsaammin lintuja tuli etenkin klo 6-7 Suomenlahden yli.
Osa oli liikkeellä alle kilometrin korkeudella, mutta huomattava osa kilometrin
ja kahden kilometrin korkeuksien välillä. Jälkimmäisten nopeus näytti olleen
pohjoiseen päin hieman yli 20 m/s. Silti välimatka lintujen tai parvien
välillä oli useimmiten kilometrin luokkaa.
Aamulla Suomenlahden yli on tuli joitakin lintuja parikymmentä metriä
sekunnissa nopeudella. Tosin edellisenä aamuna (14.3.) oli vielä hiukan
enemmän.