Säätutkalla tutkitaan mikroaaltojen avulla ensi sijassa sadetta. Kirkkaan ilman kaiuilla tarkoitetaan muista kuin hydrometeoreista peräisin olevia tutkakaikuja. Tällaista kaikua aiheuttavat etupäässä kaasumaisen ilman taitekertoimen vaihtelu sekä ilmassa lentävät eliöt ja hiukkaset, joista hyönteiset ja linnut ovat merkittävimpiä.
Kirkkaan ilman kaikujen avulla on mahdollista tehostaa säätutkien käyttöä meteorologisten suureiden ja ilmiöiden kaukokartoituksessa. Etenkin dopplersäätutkilla kyetään selvittämään alatroposfäärin virtauskenttää myös selkeällä säällä. Merkittäviä kirkkaan ilman kaiut ovat myös niiden paljastamien meteorologisesti kiinnostavien ilmiöiden vuoksi. Näitä ovat mm. merituuli- ja puuskarintamat, vaakasuorat rullapyörteet sekä ilmakehän sisäiset aallot. Kaiut ovat kuitenkin yleensä suhteellisen heikkoja sadekaikuihin nähden ja tutkan ominaisuudet ovat siten ratkaisevia kirkkaan ilman kaikujen käytön kannalta. Erityisiä ongelmia aiheutuu lisäksi siroajina olevien hyönteisten ja lintujen omasta liikehdinnästä, joka monimutkaistaa mittausten tulkintaa.
Helsingin yliopiston dopplersäätutkalla on havaittu erilaista kirkkaan ilman kaikuja. Joitakin tarkasteluja näiden kaikujen liittymisestä meteorologisiin tekijöihin on tehty ja toisaalta myös kaikujen aiheuttajia on pyritty selvittämään. Tässä työssä esitellään tutkan ja havaittujen kirkkaan ilman katkujen ominaisuuksia. Kirkkaan ilman kaikujen havainnot ovat osoittaneet, että säätutkalla on mahdollista saada niistä sekä meteorologiassa että biologiassa hyödyllistä tietoa, jota muulla tavoin et voida saada.
S I S Ä L L Y S L U E T T E L 0