|
Kun NUKKUMINEN olisi ollut viisaampaa
Eli Differentiaali -ja integraalilaskennan kourissa syksyllä 1996.
Luennot ryhmitellään seuraavasti:
1) Ryydyttävät luennot (20 % kaikista luennoista)
2) Puuduttavat luennot (20%)
3) Sietämättömät luennot (20%)
4) Käsittämättömät luennot (20%)
5) Luennot (20%)
Vuonna 1866 Pohjois-Dakotassa huhutaan pidetyn muuan hauska, kiinnostava,
innostava ja opettavainen luento. Luennoitsija ilmoittautukoon heti
minulle. ;)
Allaoleva kuvaus matematiikanluennosta osuu ryhmään neljä (4).
Differentiaali- ja integraalilaskenta I.1.
Ensimmäinen matematiikanluentoni. Katselin hölmistyneenä, kun se mies
piirteli kuvioita taululle. Yritin parhaani mukaan piirtää perässä. Samalla
se puhui jotain. En tiedä kenelle. Ei minulla ollut piirtämiseltäni
aikaa seurata. Merkillistä.
Myöhemmin... totuus paljastuu
Mitähh!! Pitikö minun muka ymmärtääkin jotain tuosta kuvasta?! Luulin,
että se on taidetta. Vihreää ja valkoista. Sekavaa ja käsittämätöntä.
Saimme valkoisia monisteita, jossa oli lisää kuvioita. Erotin joukosta
kysymyssanan. Pitikö minun VASTATA siihen?
Todistelua
Tulkitsin hieroglyfejä suurennuslasin avulla. "Todista, että 1>0."
Todista? Että MINUN pitää selittää maisterille ykkösen olevan suurempi
kuin nolla! Huoh... perheettömän on yritettävä: "Jos nolla olisi suurempi
kuin yksi, lehmät lentäisivät. Mikä Oli Todistettava." Ei... jompi kumpi on
nyt ymmärtänyt tehtävän väärin: luennoitsija vai harjoitusteni tarkistaja?
Huomisen uhka, ensiviikon välikoe
Huomenna on taas SE luento. Iik. Kylmä hiki virtaa pitkin selkärankaani,
häätöuhkauksen saaneet viisaudenhampaani kolisevat toisiaan vasten. Sitä
ei pääse karkuun, se on kaikkialla: matematiikka! Puolustautukaa, ennen
kuin on liian myöhäistä...
15.11.1997 LePo http://www.helsinki.fi/~leponiem/anun/anuluen.htm
|