Hisseistä

Saapuessani ensimmäistä kertaa Helsingin yliopiston
tietojenkäsittelytieteen laitokselle syksyllä 1996 olin höyryisen
epämääräisesti ajatteleva humanisti. Olin matkalla ilmoittautumaan
ja tiesin, että minun tuli mennä neljänteen kerrokseen. Kävelin siis
muitta mutkitta hissiin, jota minä ja monet muut humanistit olimme
oppineet käyttämään jo Kouvolan kääntäjänkoulutuslaitoksellakin.


Tervetuloa
Ilmoittautumisen jälkeen etsin käsiini tietokoneluokan, jossa selailin
hetken tietojenkäsittelytieteestä kertovaa opinto-opasta. "Tulet oppimaan
asioita, joita et ole todennäköisesti koskaan aiemmin edes erehtynyt
miettimään. Opiskelun sivutuotteena opit myös aivan uuden tavan
ajatella..." Hah, mietin. Jos tietokoneet opettava minulle uuden tavan
ajatella, lienee ehkä parempi jatkaa entiseen malliin eli välttää kaikkea
ajtteluun liittyvää toimintaa. Olen sekaisin, hyvä on, mutta eihän
ihmiselle sovi ajattelutapa, joka koostuu ehtolauseista, silmukoista ja
aliohjelmista. Näin ajateltuani poistuin rakennuksesta hissillä päättäen
vankasti, että ensi kerralla kävelisin portaat.


Ensimmäinen algoritmi
Aloittaessani toisen vuoden laitoksella suhteeni hissiin oli
muuttunut. Hissi ei ollut minulle enää pelkkä matalien talojen suurin
vitsaus sitten istuttavien lattianvahausmopojen. Joka kerralla
odotellessani vapaata hissiä ajatukseni hiipivät miettimään, miksi juuri
se tietty hissi saapui paikalle ensimmäisenä. Ennen kuin huomasinkaan,
olin sovitellut tilanteeseen jo useampia vaihtoehtoisia 
algoritminpoikasia. Koskaan en jaksanut jatkaa ajatusta loppuun asti
selkeäksi kaavaksi, mutta joka ikinen kerta sama syndrooma alkoi riivata
väsynyttä ajatuskalustoani.


Ammattiauttajat
Joskus otin asian puheeksi jonkun väsyneen tietojenkäsittelijän kanssa.
Vastauksena oli aina sama hitusen huvittunut hymähdys. Eikö kukaan 
pystynyt kertomaan kiirastulessa rypevälle humanistiparalle ratkaisua
tähän visaiseen ongelmaan?


Takaisin hissiin
Kello tulee jo sen verran, että lienee paras lähteä syömään. Otanpa hissin
viidenteen kerrokseen. Outoa  muuten, että hissin odottelu kolmannessa
kerroksessa kestää aina niin paljon kauemmin kuin ensimmäisessä
kerroksessa. Meneehän jokainen hissi kuitenkin matkallaan kolmannen
kerroksen ohi.

Ja jotenkin tuntuu, että toinen kerros on kuitenkin yhtä
nopea kuin kolmas, vaikka kukaan ei juuri koskaan käy hissillä toisessa
kerroksessa.

Entäpä mitä tapahtuu, jos joku päättää mennä hissillä
kuudennesta ensimmäiseen kerrokseen samaan aikaan, kun joku muu matkustaa
kuudennesta neljänteen? Kumpi hissi silloin pysähtyy noukkimaan kyytiin
viidennestä kerroksesta palaavan ruokailijan?

Entä jos hissejä on vapaana, käytetäänkö ne ennen kuin pysäytetään jokin
matkalla oleva hissi? Tämä viimeinenhän on jo filosofinen ongelma.
Arvostaako OTIS enemmän asiakkaiden palvelua vai säästetäänkö käyttämällä
vain osaa hisseistä?

Ehkäpä valitsen tänään portaat. 

12.02.1998 LePo http://www.helsinki.fi/~leponiem/anun/anuhis.htm