Riimukirjoitus, futhark, on germaanisten kansojen keskuudessa vanhin kirjainkirjoitus, jota on käytetty jo 200-luvulla. Riimujen alkuperää ei ole selvitetty, mutta niissä on luultavasti latinalaisesta kirjaimistosta lainattuja symboleita. Viikingit itse uskoivat Odin-jumalan varastaneen ne, mutta keneltä? Se on jäänyt arvoitukseksi.
Riimukirjoituksesta on useita tyyppejä, ja niiden merkkimäärä on vaihdellut 16 merkistä 24:ään.
Kirjaimiston lisäksi riimuja on käytetty myös taikakaluina ja ne on yleisesti liitetty noituuteen. Riimu, runa, tarkoittaakin salaisuutta. Riimujen uskottiin tuovan onnea ja retkellelähtijälle annettiin neuvo: "Piirrä voitonriimuja, jos haluat voittaa ja piirrä ne miekan kahvaan."
Riimuja käytettiin myös loitsuihin, kirouksiin, lemmenasioissa ja esim. soljessa suojana pahalta.
Riimujen tulkinnat ovat tuottaneet vaikeuksia ehkä siksi, että yksi kirjain saattaa vastata kahta eri äännettä ja yhdellä kirjaimella saattaa olla monta eri merkitystä. Eräässäkin soljessa olevasta tekstistä on esitetty kahta eri tulkintaa: "Tämä koru huojentaa synnyttäjän tuskia.". Toisen tulkinnan mukaan sama kuuluu näin: "Tämä koru suojelee käveleviltä kalmoilta."
Riimut jaetaan kolmeen ryhmään eli perheeseen. Jokaisessa ryhmässä on kahdeksan eri riimua. Esittelen tässä aikapulan vuoksi ainoastaan yhden jokaisesta ryhmästä.