Kimmo Vehkalahti, tilastotieteilijä / datataiteilija

Valtiotieteiden tohtoriksi

Kymmenvuotisen opiskelu-urani kohokohdan saavutin syksyllä 2000, kun väittelin valtiotieteiden tohtoriksi tilastotieteestä. Väitöskirjatutkimukseni käsittelee mittaamista ja sen laadun, erityisesti reliabiliteetin arviointia.

Pian sen jälkeen kun opinnäytetöideni aihe oli alkanut hahmottua, halusin tietää, mistä kaikki joskus oli alkanut. Gradua tehdessäni vuonna 1995 kaivauduin tieteellisten lähdeviitteiden kiehtovaan maailmaan. Kävin jopa Jyväskylässä selaamassa vanhoja psykologian ja kasvatustieteen lehtien vuosikertoja löytääkseni alkuperäiset mietteet, oppikirjojen vuosikymmeniä toistamien fraasien lisäksi. Kokoelma lainauksia ja luonnehdintoja kertoo mitä 1900-luvulla oikein tapahtui.

Väittelylupa ja väitöstilaisuus

Sain käsikirjoituksen valmiiksi keväällä 2000. Siihen tutustuivat kesän ajan esitarkastajat professori Göte Nyman (psykologian laitos) ja professori Hannu Niemi (tilastotieteen laitos). Alkusyksystä tein heidän lausuntojensa perusteella eräitä korjauksia; mm. kirjoitin kahdeksannen luvun kokonaan uudelleen.

Lokakuussa tiedekunta myönsi väittelyluvan, jolloin lopulliset valmistelut pääsivät alkamaan. Työni oli tavan mukaisesti julkisesti esillä eli roikkumassa 10 päivää ennen väitöstilaisuutta yliopiston päärakennuksen ilmoitustaululla.

Väitöstilaisuus pidettiin yliopiston pienessä juhlasalissa lauantaina 25.11.2000 klo 10-13. Vastaväittäjinäni toimivat dosentti, FT Simo Puntanen (Tampereen yliopiston matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos) ja FT Markku Verkasalo (Helsingin yliopiston psykologian laitos).

Tilaisuuden päähenkilöt yliopiston päärakennuksen lehtisalin ovella.
Vas. Markku Verkasalo, Simo Puntanen, Hannu Niemi ja KV.

Kustoksena toimi valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani, tilastotieteen laitoksen esimies, professori Hannu Niemi. Työni ohjauksesta piti huolen professori Seppo Mustonen.

Pienessä juhlasalissa

Väitöstilaisuuden alkajaisiksi väittelijä pitää lyhyen johdatuksen väitöskirjansa aihepiiriin. Tätä esitelmää kutsutaan nimellä lectio praecursoria. Myös vastaväittäjät esittävät yleisluontoisen katsauksen, minkä jälkeen seuraa varsinainen tarkastus. Parhaimmillaan se on yleisöä viihdyttävää akateemista keskustelua, kuten tälläkin kertaa. Etukäteen lehtisalissa kaavailtu parin tunnin ajankäyttö ylittyi reilusti, mutta ilahduttavan runsaslukuinen yleisö jaksoi istua paikoillaan - olivathan kakkukahvitkin luvassa loppulausuntojen jälkeen.

Tilaisuuden päähenkilöt yliopiston pienen juhlasalin korokkeella.
Vas. Markku Verkasalo, Simo Puntanen, Hannu Niemi ja KV.

Olin valinnut pienen juhlasalin juuri sen takia, että voisin näyttää kannettavalla koneellani ja datatykillä sekä väitöskirjani tekstiä että Survolla tekemiäni simulointikokeita valkokankaalla. Tekniikka toimikin loistavasti, mikä ei aina ollut niin sanottu vielä noihin aikoihin.

Kohti komeaa karonkkaa

Käsikirjoitus K.Vehkalahti, ohjaus S.Mustonen -- jatkoksi kolmen tunnin intensiiviselle istunnolle sopikin mainiosti arvoisien vastaväittäjien kunniaksi samana iltana järjestetty väitöskaronkka. Sen lavasti baariguru Kalle Alajoki ja kirkasti valovelho Vsa Ellilä.

Päähenkilöt kohottavat maljan Eläinmuseon aulassa.
Vas. Seppo Mustonen, KV, Simo Puntanen, Markku Verkasalo ja Hannu Niemi.

Näyttämönä toimi Eläinmuseon ravintola. Lavalla esiintyivät mm. loistavat laulajat Kaarina Valovirta ja Mia Sauranen. Illan huikeimmasta ja yllätyksellisimmästä performanssista vastasi kuitenkin oheisessa kuvassa esiintyvä viulutaiteilija.

Väitöskirja verkossa

Suomen Tilastoseura julkaisi väitöskirjani sarjassa Tilastotieteellisiä tutkimuksia (Statistical Research Reports). Kyseisen sarjan julkaisujen luettelosta selviää, että työni on hyvässä seurassa.

Työni julkaistiin myös Helsingin yliopiston elektronisessa eThesis-palvelussa. Ehdin jo työstövaiheessa kokeilla, miten saan materiaalia lopulliseen painoasuun ja verkkoon. Käytin koekappaleena lähdeluetteloni tuolloista versiota ja laadin pienen jutun siitä, miten julkaiseminen eri muodoissa sujuu Survolla.

PDF (Portable Document Format) sopii tämänkaltaiseen verkkojulkaisuun hyvin. Sen pohjana ovat Survon PRINT-operaation tuottamat PostScript-tiedostot, joista PDF syntyy käden käänteessä joko Adoben Distillerillä tai Ghostscriptilla. Samoista PostScript-tiedostoista vantaalainen Tummavuoren Kirjapaino ammattitaitoisesti valmisti painetun version digitaalisella painotekniikalla. Suosittelen lämpimästi, sillä palvelu oli erinomaista ja hintakin edullisempi kuin esimerkiksi Yliopistopainon.