Suomen kielen tutkimusta esittelevä aikakauslehti Virittäjä julkaisi numerossa 3/2006 kirjoitukseni Havaintoja kertaa-komparatiivista. Kirjoitus on saatavilla verkossa osoitteessa http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_409.pdf. Seuraavassa on tiivistelmä sen pääkohdista.
Kotikielen Seura myönsi 12.2.2007 kirjoituksesta E. A. Saarimaan rahaston palkinnon. Kiitän lämpimästi tästä tunnustuksesta.
Viitetiedot:
Kohonen, Jukka 2006. Havaintoja kertaa-komparatiivista. Virittäjä 110: 409–416.
Kirjoituksen aiheena ovat vertailuilmaukset tyyppiä kaksi kertaa suurempi, kaksi kertaa halvempi, viisi kertaa nopeammin jne. — yleisesti: (lukusana) kertaa (komparatiivi). Rakenteella ei ole vakiintunutta nimeä, mutta nimitän sitä kertaa-komparatiiviksi.
Tutkimuksessani selvitin tämän vertailurakenteen historiaa ja nykyistä käyttöä erilaisissa kielimuodoissa ja kouluopetuksessa. Tutkimus perustuu konkreettiseen kirjalliseen havaintoaineistoon.
(1) Vanhaa perua. Kertaa-komparatiivia löytyy kirjallisista lähteistä 1600-luvulta saakka.
(2) Esiintyy täsmällisessä kielessä. Kertaa-komparatiivin käyttö ei rajoitu arkikieleen, vaan se on laajalti käytössä tieteellisessä, myös matemaattisessa, luonnontieteellisessä ja teknillisessä kielessä.
(3) Yhtenäinen merkitys. Sikäli kuin kirjallisista aineistoista on pääteltävissä, kertaa-komparatiivia ja sen vieraskielisiä vastineita käytetään systemaattisesti samassa merkityksessä kaikissa tutkituissa kielimuodoissa: yleiskielessä (sanomalehdet), opinnäytteissä (väitöskirjat), populaaritieteessä, lakikielessä, yliopisto-opetuksessa ja tieteellisissä tutkimusjulkaisuissa.
(4) Merkityksen matemaattinen rakenne. Käytössä oleva merkitys on kuvattavissa seuraavasti:
(5) Löytyy sanakirjoista. Tämä merkitys on myös suomen kielen sanakirjoissa kuvattu.
(6) Kouluopetuksen oikkuja. Koululaskuopeissa kertaa-komparatiivin opetus muuttui radikaalisti 1950-luvun paikkeilla. Siihen asti käytettiin kertaa-komparatiivia laskuopeissakin edellä kuvattuun tapaan. Mutta sitten niissä alettiin selittää, että vertailuaste suurempi tarkoittaisikin yhteenlaskua ja pienempi vähennyslaskua. Näin saataisiin kokonaan toinen, "additiivinen" merkitys. Opetuksella yritettiin siis muuttaa kielen vakiintunutta rakennetta.
(7) Opetusmuutos epäonnistui. Koululaskuopeissa konstruoitu "additiivinen" merkitys ei koskaan tullut todella käytäntöön edes tieteellisessä kielenkäytössä, eikä sitä löydy suomen kielen sanakirjoista. Sen vaikutus näkyy lähinnä siten, että kertaa-komparatiivista kiistellään toistuvasti mm. yleisönosastoissa, ja vakiintunut merkitys (4) selitetään viime aikoina arkikieleen pesiytyneeksi, toisinaan sattuvaksi kömmähdykseksi. Selitys on pahassa ristiriidassa havaintojen (1)–(5) kanssa.
(8) Kouluopetus johtaa harhaan. Jos laskuopeissa konstruoitua "additiivista" tulkintaa yrittäisi tosissaan soveltaa, joutuisi jatkuviin väärinymmärryksiin niin yleiskielessä kuin tieteellisissä yhteyksissä.
Lehtikirjoituksessa ei oteta kantaa mahdollisiin toimenpiteisiin, esimerkiksi siihen, tulisiko kouluopetus palauttaa tässä asiassa entiselleen. Esitän vain lähdeaineistosta verifioitavissa olevat havainnot. Lukijat voivat tehdä niistä omat johtopäätöksensä.
Toivon että viet asiaa vielä eteenpäin eli matematiikan
opetuksesta vastaavien tietoon.
Marjatta Virrankoski, matemaattisten aineiden didaktiikan lehtori
emerita, Turun opettajankoulutuslaitos
Työsi tuntuu niin kattavalta, että se pitäisi nyt "virallistaa" ja
lähettää matematiikan opettajille kouluihin. He ovat aivan selvästi tämän
kiistan yksi lähde.
Timo Paukku, tiedetoimittaja, Helsingin Sanomat
Juttusi on ilahduttavan neutraali ja mallikelpoisen empiirinen,
mutta tarjoaa ratkaisun erääseen kielenkäytön (tekemällä tehtyyn)
"ongelmaan".
Matti Larjavaara, professori, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos, Helsingin yliopisto
Se on perusteellinen ja selkeä, ja esitystapa on minusta sillä lailla
neutraalia kuin tuollaiselta asiatekstiltä on tottunut odottamaan.
Sampo Smolander, FT, tutkija, fysikaalisten tieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Harvoin näkee yhtä tyylikkään totaalisesti tyrmättävän yritykset
muuttaa kielen vakiintuneita rakenteita oman "paremman tietämyksen"
mukaiseksi. Ja niitä yrityksiä kyllä riittää.
Mauri Levomäki, päätoimittaja ja entinen kielenhuoltaja
Kirjoittaja on koulutukseltaan FM (sovellettu matematiikka) ja työskentelee Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksessa tutkijana.
Matematiikan ja tilastotieteen laitos ei ole ottanut asiaan virallista kantaa.