Ernst Mielck

Viipuri 24.10.1877 - Locarno 22.10.1899

kirjoittanut Seija Lappalainen

Nuorena kuollut Ernsk Mielck oli säveltäjänä suuri lupaus. Hän peri musikaalisuuden sekä isänsä että äitinsä suvulta. Sukujuuret isän puolelta olivat Saksassa. Mielckin isoisä Friedrich Wilhelm Mielck muutti Lyypekistä Viipuriin, jonne hän perusti kauppaliikkeen. Mielckin isä Theodor jatkoi yhdessä valjensä kanssa liiketoimintaa Viipurissa, mutta molemmat harrastivat aktiivisesti musiikkia. Säveltäjän äiti Irene oli lahjakasta Fabritiusten sukua, ja monet eri taiteenlajit kiinnostivat häntä. Hän oli harjoittanut lauluopintoja ja pitänyt jopa konsertinkin. Ammattimuusikkona uransa aloittanut Ernst Fabritius oli Irene Mielckin veli. Ilmari Krohn kuului Irene Mielckin sukuun ja oli Ernst Mielckin pikkuserkku. Mielckien varakas koti Mathildenhof Papulan kaupunginosassa toimi lukuisten laulajien ja muusikkojen kohtauspaikkana. Ernst Mielckin lapsuutta leimasi kuitenkin sairaalloisuus. Hän oli luultavasti sairastanut aivokalvontulehduksen ja riisitaudin.

Sairautensa takia Ernst Mielck saattoi aloittaa järjestelmälliset piano-opinnot vasta kymmenvuotiaana Viipurissa Albert Tietzen johdolla. Vuosina 1891-94 hän jatkoi opintojaan Berliinissä Sternin konservatoriossa, jossa H. Ehrlich opetti hänelle pianonsoittoa, R. Radecke teoriaa, L. Bussler kontrapunktia ja A. Kleffel sävellystä ja partituurinsoittoa. Palattuaan kotimaahan Mielck alkoi toimia konsertoivana pianistina ja säveltelikin jo välillä. Hän esiintyi 17-vuotiaana 1894 Viipurin Musiikinystävien musiikki-illassa Mendelssohnin g-molli-pianokonserton solistina ja eräässä kamarimusiikki-illassa hän soitti Tshaikovskin pianotrion piano-osuuden. Pian häntä kuultiin myös Turussa. Lisäksi Mielck toimi säestäjänä mm. Aino Acktén Viipurin-konsertissa.

Vuosina 1895-96 ja 1897-98 Mielck täydensi musiikkiopintojaan Berliinissä. Hän sai ensin mainitulla kaudella yksityistunteja pianonsoitossa edelleen H. Ehrlichiltä ja tämän suosituksesta sävellyksessä itseltään Max Bruchilta, joka piti Mielckiä siihenastisista oppilaistaan yhtenä kaikkein ahkerimmista ja älykkäimmistä. Jälkimmäisellä kaudella hän opiskeli yksinomaan sävellystä Bruchin johdolla. Mielck konsertoi sekä pianistina että säveltäjänä Helsingissä, Turussa, Viipurissa, Tampereella ja 1898 Berliinissä, jossa hän piti peräti sävellyskonsertin. Berliinin filharmonikkoja johti Josef Rebicek. Konsertissa esitettiin Mielckin sinfonia (1897), Dramaattinen alkusoitto (1898) sekä Konserttikappale (1898) pianolle ja orkesterille. Hän sai myönteistä huomiota, mutta toisaalta esitettiin kritiikkiä vanhahatavan sävelkielen, muodon ja raskasmielisen tunnelman takia. Päivälehtien arvostelijat pitivät alkusoittoa parhaimpana esitetyistä teoksista. Useimmat Mielckin teoksista julkaistiinkin Saksassa. Kotimaassaan nuori säveltäjä herätti suurta innostusta. Esimerkiksi Karl Flodin piti häntä loistavana säveltäjälahjakkuutena. Mielckin sinfonia kilpaili Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian kanssa paikasta Filharmonisen seuran orkesterin Pariisin-matkan ohjelmistossa 1900.

Mielckin tuotanto, joka pääosin koostuu suurimuotoisista teoksista, syntyi neljän vuoden kuluessa. Sävellystekniikan varma hallinta osoittaa perusteellisia opintoja. Tyyliltään teokset pitäytyvät kuitenkin perinteisessä klassis-romanttisessa sävelkielessä. Lähimpiä esikuvia ovat Beethoven, Schubert, Schumann, Liszt ja Brahms. Mielckin teokset kaipaisivat lähinnä omaperäistä tematiikkaa. Muodon hajanaisuus esimerkiksi Konserttikappaleessa pianolle on ajalle ominainen tyylipiirre. Dramaattinen alkusoitto on kuitenkin varsin ehjä teos ja puolustaa edelleen paikkaansa ohjelmistoissa. Ajankohtaiset kansallisromanttiset pyrkimykset heijastuvat suomalaista kansanmusiikkia joko suoranaisina teemalainoina tai tyylillisinä vaikutteina käyttävissä teoksissa, kuten sävellyksissä Kolme fantasiakappaletta suomalaisista polska-aiheista pianolle (1895), Konserttikappale pianolle ja orkesterille (mm. sävelmä Det gingo två flickor i rosenlund) ja Suomalainen sarja orkesterille (1899). Verrattuna Sibeliuksen suomalaiseen tyyliin Mielck vaikuttaa kuitenkin huomattavasti pinnallisemmalta ratkaisuissaan. Viimeisenä elinvuonnaan Ernst Mielck suunnitteli matkaa eri puolille Suomea oppiakseen "tuntemaan paremmin kansaa, sen tapoja ja kanteletta". Hänen aikomuksenaan oli säveltää suuri kansallinen Kalevala-teos. Nämä suunnitelmat jäivät toteutumatta tuberkuloosin aiheuttaman varhaisen kuoleman takia.

Sävellyksiä

1) Orkesterille: Macbeth-alkusoitto f-molli op. 2 (1895-96), sinfonia f-molli op. 4 (Satusinfonia, 1896-97), Dramaattinen alkusoitto d-molli op. 6 (1898), Suomalainen sarja d-molli op. 10 (1899). - 2) Soolosoittimelle ja orkesterille: pianokonsertto c-molli op. 2 (1895, keskeneräinen), Konserttikappale viululle ja orkesterille D-duuri op. 8 (1898), Konserttikappale pianolle ja orkesterille e-molli op. 9 (1898). - 3) Kuorolle ja orkesterille: Altböhmisches Weihnachtslied op. 5 (1898), Altgermanisches Julfest op. 7 (1898, H. Allmers). - 4) Kamarimusiikkia: pianotrio (1892), Romanssi sellolle ja pianolle (1894), jousikvartetto g-molli op. 1 (1895), jousikvintetto F-duuri (1896-97). - 5) Pianolle: sarja [1895], Kolme fantasiakappaletta suomalaisista polska-aiheista [1895], Novelle (1895), Reminiscens (1895), Juhlamarssi Viipurin polkupyöräkerholle (Festmarsch för Wiborgs Velocipedklubb, 1898). Intermezzo (1898), Sarabande [1899], kaksi impromptua [1899], kaksi osaa Suomalaisesta sarjasta (Lento, Adagio). - 6) Mieskuorolle: En blomma (1897, V. Rydberg), Morgenlied (1897), Stjärnorna (1897), Wanderlied (1897). - 7) Yksinlauluja: Auf der Wanderschaft [1897], Heimath (1898, Th. Fontane), Das Fischermädchen (1898, Th. Fontane), Letzter Wunsch (1898, J. Sturm), Frage (1898, J. Wolff), Vallkullans sång ([1899], F. Hedberg).

Kirjallisuutta

K. Flodin, Finska musiker (1900); sama tekijä, Två kantater af E. M. (Euterpe 4/1901); W. Mauke, E. M. (Leipzig 1901); J. Rosas, E. M. (1952, sis. teosluettelon); E. Marvia (toim.), Suomen säveltäjiä I (1965); K. Maasalo, Suomalaisia sävellyksiä II (1969).

© Seija Lappalainen 1994; julkaistu aiemmin teoksessa: E. Salmenhaara (toim.), Suomalaisia säveltäjiä (1994)

URN-tunnus:

[Last updated 1998-08-05]