RISTEILIJÄT "AURORA" JA "DIANA"

Jari Eerola, Helsinki jari.eerola@helsinki.fi Etusivulle

Panssarikantisen 1. lk. risteilijän "Aurora" rakennustyöt alkoivat 23.5./ 4.6.1897, kun sen köli laskettiin Uuden amiraaliteetin telakalla Pietarissa. Samana päivänä laskettiin myös sen sisaraluksen "Dianan" köli viereisellä Amiraaliteetin telakalla. Alukset tilattiin osana vuoden 1895 laivanrakennusohjelmaa ja ne pohjautuivat Bubnovin - Koromaldin suunnitelmiin. "Auroran" rakennustöitä johti insinööri Konstantin Tokarevski.

Risteilijä "Diana" laskettiin veteen 30.9./ 12.10.1899 ja otettiin käyttöön 10.12./ 23.12.1901. Risteilijä "Aurora" laskettiin veteen 28.4./ 11.5.1900 ja otettiin käyttöön 16.7./ 29.7.1903.

Sarjaan kuului myös 1897 - 1901 Putilovin telakalla Pietarissa rakennettu risteilijä "Pallada", joka upposi Venäjän - Japanin sodan aikana Port Arthurin edustalla. Japanilaiset nostivat aluksen myöhemmin, liittivät sen laivastoonsa "Isugaru" (vrt. "Tsugaru") nimisenä, mutta romuttivat sen jo 1923.

Myös "Aurora" ja "Diana" osallistuivat Venäjän - Japanin sotaan, Diana 1. Tyynenmeren ja "Aurora" 2. Tyynenmeren eskaaderissa. "Diana" purjehti Keltaisen meren taistelun 28.7./ 10.8.1904 jälkeen Saigoniin, jossa ranskalaiset sotilasviranomaiset internoivat sen. Risteilijä "Aurora" oli mukana Tsusiman meritaistelussa toukokuussa 1905. Taistelussa kaatui 15 ja haavoittui 45 miestä. Surmansa sai myös aluksen päällikkö 1. lk. kapteeni Jegorov. "Aurora" vaurioitui pahoin kymmenkunnasta 3" - 8" tykin osumasta. Taistelun jälkeen "Auroran" oli tarkoitus purjehtia kotisatamaan Vladivostokiin, mutta polttoaineen riittämättömyyden vuoksi se suuntasi kurssinsa Manilaan, jossa alus internoitiin sodan loppuajaksi.

Risteilijä Diana
Tyynenmeren eskaaderin 1. lk. risteilijä "Diana",
Riiassa 7.5.1904 leimattu postikortti

Manilassa "Auroran" miehistö metelöi sille ravinnoksi tarjotun ja pitkäaikaisesta säilytyksestä sekä lämmöstä pilaantuneen suolalihan vuoksi. Miehistö esitti vaatimuksia aluksen päällikön 2. lk. kapteeni Nebolsinin heittämisestä mereen. Miehistön vaatimuksia pidettiin ilmeisesti oikeutettuina, koska aterioita täydennettiin pian hedelmillä ja vaalealla leivällä. Toisen kerran miehistö metelöi, kun sille selvisi, että aluksen päällikkö oli polttanut miehistölle kotoa tulleita kirjeitä.

Aluksen päälliköksi, Nebolsinin tilalle, vaihdettiin 1. lk. kapteeni Barshtsh. Miehistö pysyi edelleen levottomana ja kotimatkalla Barshtshin oli sähkötettävä esikuntaan: "Ranskan etsivältä poliisilta saatu tietoja: venäläisten sota-alusten miehistöt ostaneet suuren määrän revolvereja Algier`ssa ja Cherbourg`ssa. Koska etsintä aluksella ei tuottanut tulosta, on toivottavaa, että miehistön tavarat tarkastetaan varoittamatta, ennen miehistön liittämistä ekipaashiin Libaussa. No. 9 Barshtsh".

Libaussa osa miehistöstä kotiutettiin ja osa siirrettiin muille aluksille. "Auroran" runko ja laitteet korjattiin 1906 - 1908 Ranskalais-venäläisellä sekä Itämeren telakalla Pietarissa. Etumaston taistelumärssy poistettiin, tulenjohtotorni uusittiin sekä poistettiin torpedoputket ja niiden tilalle asetettiin miinakiskot. Lisäksi neljän 152 mm:n tykin tilalle asetettiin neljä 75 mm:n tykkiä.

Töiden valmistuttua "Aurora" toimi koulualuksena ensimmäisen maailmansodan alkuun asti. Purjehdukset Välimerelle, Atlantille ja Intian valtamerelle kouluttivat kadetit käytännön merimies- ja upseeritaitoihin. Vuonna 1911 "Aurora" purjehti Messinaan Italiaan, jossa aluksen edustajille luovutettin mitali, kiitokseksi Itämeren laivaston osallistumisesta maanjäristyksen jälkeisiin pelastustöihin Messinassa 1908.

Vuonna 1914 "Aurora" liitettiin Itämeren laivaston 2. risteilijäprikaatiin, toimien sodan ajan vartioaluksena. Loppusyksyllä 1916 useisiin operaatioihin osallistunut "Aurora" määrättiin Riian lahdelta kattila- ja asekorjauksiin Pietariin. Tarkoitus oli vaihtaa 75 mm:n tykit, lisätyn korotuskulman omaavin 152 mm:n tykkeihin. Lähdön kynnyksellä laivan päälliköksi määrättiin 1. lk kapteeni Nikolski, joka uuden vanhemman upseerinsa, luutnantti Ogranovitshin kanssa yritti tiukentaa miehistön heikentynyttä kuria.

"Diana" liitettiin Itämeren alusluetteloon jälleen 1906. Vuosina 1912 - 1913 alus peruskorjattiin Kronstadtissa. Siihen vaihdettiin mm. uudet kattilat sekä tykit muutettiin 130 mm:ksi. Aiemmin kaartin meriekipaashiin laskettu "Diana" kuului maailmansodan aikana "Auroran" tavoin 2. risteilijäprikaatiin, toimien Itämerellä vartioaluksena. "Diana" osallistui 1916 Riianlahden taisteluun ja syys-lokakuun vaihteessa 1917 Muhunsalmen operaatioon, jonka aikana saksalaiset valtasivat Muhunsalmen ja Saarenmaan sekä tuhosivat venäläisten rannikkopatterit. Taistelussa linjalaiva "Slava" vaurioitui pahoin ja venäläiset upottivat aluksen lopulta itse. Vuosien 1906 - 1917 välillä useita "Auroran" ja "Dianan" matruuseja tuomittiin vankeusrangaistuksiin ja karkotuksiin osallisuudestaan maanalaiseen poliittiseen toimintaan.

Ranskalais-venäläisellä telakalla Pietarissa olleen "Auroran" miehistö joutui kosketuksiin telakan sosialistivallankumouksellisten työläisten kanssa. Aluksen päällikkö kutsui miehensä pois telakalta 22.2./ 7.3.1917 työväestön levottomuuden vuoksi. Muutamia päiviä myöhemmin 27.2./ 12.3. telakkaa vartioiva Käkisalmen rykmentti pidätti kaksi sotilasta ja yhden työläisen, jotka yrittivät taivuttaa telakan työläisiä ja "Auroran" matruuseja yhtymään Pietarissa julistettuun lakkoon. Pidätetyt otettiin "Auroran" karsseriin huolimatta eräiden nuorempien upseerien vastustuksesta. Myös miehistö vastusti pidätettyjen pitämistä laivalla ja vaati heidän välitöntä vapauttamistaan.

Vartioston saattaessa pidätetyt maihin "Auroran" miehistö tervehti heitä huudoilla ja syytti Käkisalmen rykmenttiä "petturuudesta". Laivan päällikkö Nikolski ja luutnantti Ogranovitsh avasivat tulen matruuseja kohti palauttaakseen järjestyksen. Tulituksessa kuoli matruusi Osipenko ja haavoittui kaksi muuta matruusia. Välikohtauksesta tiedotettiin laivaston esikuntaan, joka oli valmis lähettämään paikalle kasakkasotnian, mutta "Auroran" upseerit uskoivat aluksen kuitenkin pysyvän uskollisena hallitukselle. Itämeren laivaston komentajalta saatiin ohje toimia "palvelusvelvollisuuden mukaisesti". Myöhemmin Nepenin lähetti sähkeen, jossa hän piti Nikolskin toimia oikeina, mutta kehoitti häntä välttämään aseiden käyttöä ja sen sijaan selittämään miehistölle "asioiden tilan ja laivaston velvollisuuden".

"Auroran" miehistö päätti yöllisessä kokouksessaan miehittää laivan sillalle asetetut konekiväärit. Telakan työläisten painostamana Käkisalmen rykmentti kieltäytyi vartiotehtävistään. Työläisiä liikkui myös "Auroran" ympärillä ja 28.2./ 13.3. noin kello 9.00 aamulla aluksen miehistö murtautui laivan asevarastoon. Toisen tiedon mukaan aluksen luokse saapui aamulla aseistautuneita telakan työläisiä, joihin matruusit yhtyivät lyhyen neuvottelun jälkeen. Matruusit jakoivat kaikki aluksessa olleet aseet, mm. kaksi konekivääriä, työläisille. Upseerit riisuttiin aseista ja vastarintaa tehnyt laivan päällikkö surmattiin rannalla.

Yhteenotossa haavoittuivat luutnantti Ogranovitsh ja erikoismestari Ordin. Erään tiedon mukaan Ogranovitshille pidettiin oikeudenkäynti, jonka jälkeen hän sai iskun japanilaisesta miekasta ja hänen uskottiin kuolleen. Riisuttuaan muut upseerit aseista, matruusit pitivät kokouksen, ja sen jälkeen he ottivat telakan tallista kaksi autoa ja asensivat niihin "Auroralta" konekiväärit. Päivän kuluessa miehistö osallistui junkkarikoulun ja erään vankilan valtauksiin sekä duuman väliaikaista komiteaa vastustavien upseerioppilaiden, poliisien, santarmien sekä tarkka-ampujien aseistariisumiseen. Saadut aseet jaettiin työläisille.

"Auroran" laivakomitea muodostettiin 1.3./ 14.3. Pietarin neuvoston käskyn no. 1 mukaisesti. Samana päivänä aluksen päälliköksi valittiin yliluutnantti Nikonov ja vanhemmaksi upseeriksi luutnantti Erikson, josta syyskuussa 1917 tuli aluksen päällikkö.

"Auroran" 1. laivakomitea maalis-toukokuussa 1917
NimiArvo/ tehtävä
Babin, Sergei Kuprijanovitsh1. lk. konemies
Bahmurtsev, Dmitri Jegorivitshvanhempi aliupseeri
Golubev, Aleksei Ivanovitshvääpeli
Kezlja, Mitrofan Jakovlevitshvanhempi tykkimies
Kulakov, Arhip Aleksandrovitshlämmittäjä
Maksimov, Jevsei Pavlovitshmiina- ja tykkialiupseeri
Rodimtsev, Fedor Harlampijevitshsähkömies
Trapeznikov, Aleksandr Vasiljevitshtalousmies
Fedjanin, Jakov Vasiljevitshtykkialiupseeri, komitean pj.

Muutamia päiviä myöhemmin Helmikuun vallankumous oli levinnyt jo Helsinkiin. Täällä olleella "Dianalla" riisuttiin 3.3./ 16.3. upseerit aseista ja heidät lukittiin messiin. Seuraavana päivänä, kun "Dianan" 2. lk. kapteeni Rybkiniä ja luutnantti Ljubimovia oltiin kuljettamassa vartioituina päävartioon, heidät kohtasi jäällä autolla liikkunut joukko aseistautuneita miehiä, jotka ampuivat upseereita kohden. Molemmat upseerit kaatuivat jäälle, Rybkin kuolleena. Haavoittunut Ljubimov löydettiin loppukeväästä Pietarista.

Dianan lääkintämies Malkov ja konekoulun matruusi Zheleznjakov
Risteilijä "Dianan" vanhempi lääkintämies Pavel Malkov ja
Kronstadtin konekoulun matruusi Anatoli Zheleznjakov"

Kevään ja kesän aikana "Auroran" ja "Dianan" matruusit osallistuivat kesäkuun ja heinäkuun mielenosoituksiin sekä poliittiseen toimintaan komiteoissa ja neuvostoissa. "Diana" jatkoi vartiotehtäviään Itämerellä "Auroran" ollessa telakalla Pietarissa.

Aamuyöllä 25.10./ 7.11. "Aurora" ankkuroitui Nikolain sillan luo lähelle Talvipalatsia Pietarin neuvoston sotilaallisen vallankumouskomitean käskystä. Kaupunki oli lähes kokonaan väliaikaista hallitusta vastustavien kapinallisten hallussa lukuunottamatta Palatsi- ja Iisakinaukion seutuja. Illalla klo 21.45 "Auroran" 6" keulatykistä ammuttiin tyhjälaukaus merkiksi Palatsiaukiolle kootuille joukoille rynnäkön aloittamisesta Talvipalatsiin. Talvipalatsi antautui yöllä klo 2.10. Kerenski pakeni Pihkovaan.

Marraskuun 28./ joulukuun 11. päivänä "Aurora" purjehti Helsinkiin, mutta palasi takaisin Pietariin jo joulukuun lopulla, kiinnyttyen talveksi Englannin rantaan. "Auroran" matruusit osallistuivat kaupungissa mm. vartiotehtäviin. Tammikuussa 1918 aluksen matruusit Nevolin, Solovjev ja Marushkin osallistuivat muiden ohella perustuslakia säätävän kokouksen hajoittamiseen - katkaisijasta valot sammuttamalla. Keväällä suurin osa aluksen miehistöstä kotiutettiin ja toukokuussa oli jäljellä enää 127 miestä.

Auroran kansirakennelmia Auroran kansirakennelmia
Risteilijä "Auroran" kansirakennelmia

Heinäkuun 29. päivä 1918 "Aurora" siirrettiin Kronstadtiin "pitkäaikaiseen säilytykseen" ja sen tykit luovutettiin varikolle, pohjoiselle rintamalle ja Volgan sotalaivastoon. "Diana" purjehti loppuvuodesta 1917 Kronstadtiin. Toukokuussa 1918 myös se siirrettiin "pitkäaikaiseen säilytykseen" ja sen tykit sekä niihin liittyvät tekniset laitteet luovutettiin Astrakanin - Kaspian jokilaivastoon. "Diana" myytiin 1.7.1922 metallina saksalais-venäläiselle yhteisyritykselle "Derumetall" ja alus romutettiin ilmeisesti 1923 Saksassa. Lopullisesti "Diana" poistettiin 21.11.1925 Työläis-talonpoikaisen punaisen laivaston luetteloista.

"Aurora" peruskorjattiin marraskuun 1922 ja helmikuun 1923 välillä. Mm. sen 6" tykit vaihdettiin 130 mm:ksi. 1920-luvulla "Aurora" vieraili Norjassa, Ruotsissa Tanskassa ja Saksassa. Vuosina 1922 - 1928 aluksen päällikkönä toimi Polenov. Ensimmäisenä Neuvosto-Venäjän sotalaivaston aluksista "Aurora" sai 1927 oikeuden käyttää lipussaan "Punaisen lipun kunniamerkkiä".

Risteilijä Aurora 1970-luvulla
Risteilijä "Aurora" pysyvällä ankkuripaikallaan Nevalla
1970-luvun alussa

Toisen maailmansodan alussa 1941 yhdeksän "Auroran" 130 mm:n tykeistä siirrettiin maarintamalle Duderhofiin (vrt. Tuutari Tsarskoje Selon länsipuolella) ja yksi asennettiin panssarijunaan "Baltijets". Kolme 76,2 mm:n ja kuusi 45 mm:n ilmatorjuntatykkiä K-21 lähetettiin Tshudin sotalaivueseen (vrt. Peipsijärvi). Alus toimi Oranienbaumin edustalla sukellusvenemiehistöjen tukikohtana. Alus upposi 30.9.1941 vihollisen tykistön kranaateista.

"Aurora" nostettiin 20.7.1944. Seuraavana vuonna alus hinattiin Leningradiin peruskorjaukseen ja se asetettiin 17.11.1948 Lokakuun vallankumouksen pysyväksi muistomerkiksi nykyiselle paikalleen Nevalle, vastapäätä Nahimovin merisotaoppilaitosta. Alus pyrittiin entisöimään mahdollisimman lähelle vuoden 1917 asua, mutta esimerkiksi kivihiilikäyttöiset koneet ovat vaihtuneet öljykäyttöisiin ja pohjaan on lisätty 450 tonnin rautabetonisuojaus korroosiota vastaan. "Aurora" toimii nykyisin museona.

Risteilijä Aurora kesällä 2000
Risteilijä "Aurora" kesällä 2000 jälleen
kaksiankkurisena Andreaksen lipun alla


Alkuun Etusivulle Itämeren laivaston aluksiin Kotisivulle