Tämän sivun alasivuilta löydät tarinat kahdesta minulle puolentoista vuoden sisään sattuneesta polvivammasta. Vaikka loukkaantumiset sattuivat aika erilaisissa tilanteissa, vamma oli sama: eturistiside katkesi, ensin vasemmasta, sitten oikeasta polvesta.
Aluksi kuitenkin johdannoksi pieni teksti, joka osoittaa, että urheilu ei kohdallani ole aina ollut vaarallista:
Vammattomat vuodet
Ensimmäinen tarkasti dokumentoitu tieto suunnistusharrastuksestani on vuoden 1980 piirinmestaruuskilpailujen kartta. Kisat olivat Halujärvellä, sarja N12, matka 2.5 km ja aika 53.20. Olen tietenkin käynyt kuntorasteilla ja oravapolkukoulussa jonkin aikaa ennen ensimmäisiin kilpailuihin osallistumista, joten harrastuksen alkamisen voi ajoittaa vuoteen 1978 tai 1979. Kerran astuin ampiaispesään ja sain pakaraan lukuisia pistoksia ilman mainittavampia jälkiseurauksia. Nilkkani olen venäyttänyt kaksi kertaa, jonkun kesän tarvitsin nilkkateippiä, mutta sittemmin nilkat ovat toipuneet entiselleen. Rakot ja nilkkateipeistä aiheutuneet ihon haavaumat ovat olleet vammojen hankalimmasta päästä.
Suomenkielinen tietoisku eturistisiteestä
Polven rakenne ja eturistisiteen korjaustekniikka selviävät hyvin linkistä: Anatomy of the Knee. (Eturistiside on englanniksi anterior cruciate ligament=ACL).
Netissä on aiheesta monia sivuja, seuraavasta saat koko joukon linkkejä:
Kahden vuoden kuluttua toisesta leikkauksesta vasen (ensin leikattu) polvi oli uudenveroinen, oikeassa polvessa tuntui outo tuntemus polven mennessä "ylisuoraksi" esimerkiksi kun astuu juostessa kuoppaan. Tämä oli jäänne koko leikkauksen jälkeisen vuoden vaivanneista ojennusvaikeuksista, jotka pikkuhiljaa väistyivät. Kolmen vuoden kuluttua tuokin ongelma oli kadonnut. Kovalla alustalla polvistuminen ei tunnu mukavalta, mutta muuten polvet toimivat moitteettomasti.
Tässä kuvassa esittelen polvien tilaa noin 2 vuotta 1997 leikkauksen jälkeen. Arvet eivät normaalilta katseluetäisyydeltä liiemmin erotu.