|
|
|
|
Perjantaina lähdettiin kotiseturetkelle Versaillesiin. Kävelimme Seinen yli Gare d'Austerlitz:iin mistä tiesimme SER-junan lähtevän kohti Versaillesia. Hämmästyttävintä oli, että ilman sen suurempia vaikeuksia löysimme itsemme hetken kuluttua junasta. Matka joutui aluksi pitkin Seinen rantaa, sitten halki esikaupunkien ja lopulta perille. Versailles:n päässä koimme lyhyen, mutta hämmentävän spektaakkelin pääteaseman lipunmyyntitiskillä lippuongelmaa selvitettäessä. Luonnollisesti kukaan ei puhunut kuin Ranskaa, vaikka ko. paikassa vieraillee vain muutama miljoona turistia vuodessa... Linnaan kuitenkin löydettiin ja koko päivä siellä meni kävellessä loputtomia, loputtomia käytäviä sisällä ja ulkona. Mahtavan upea paikka, mutta sen täydellinen turhuus hirvitti. Ludvig (Louis) XIV päätti rakennutta hovinsa uuteen paikkaan, tuohon aikaan huiman 21 km päähän keskustasta. Hänen tarkoituksenaan lienee oli kohottaa omaa kunniaansa ja pitää aatelisto (ne käsittämättömät peruukkipäiset tyhjäntoimittajat) poissa juonittelemasta Pariisista. Arkkitehdit Louis Le Vau ja Jules Hardouin-Mansart, sekä maisema-arkkitehti André Le Nôtre aloittivat homman 19661 ja saivat paikan valmiiksi heti 21 vuoden kuluttua. Turha sanoakkaan, että kansa maksoi ja puursi. Tuon ajan suurimpia etuoikeuksia ylhäisaatelille oli olla läsnä ja avustaa kuninkaan aamupukeutumisessa. Kyllä silloin mihet olivat todella miehiä. Ludvig XIV:n liitetty tunnuslause oli "Valtio olen minä", jonka muistanemme koulun historiantunneilta :-) Lempinimeksi hänelle on annettu "Aurinkokuningas". Hallitsijaksi hän tuli 4 vuotiaana, tosin todellista valtaa piti Kardinaali Mazarin, kunnes Ludvig täytti 23. Hallitsijana hän oli pitkäikäinen, 54 vuotta. Ludvig XIV:n jälkeen linna menetti hiljalleen merkitystään ja oli välillä hylättynäkin. Vallankumouksen tuhojen jälkeen Versaillesista tuli v.1832 historiallinen museo. Valitettavasti oltiin jo loppusyksystä, joten puutarhan kuuluisasta kukkaloistosta saimme vain kalpean aavistuksen. Seuraavan kerran kesällä!
| ¨ |
|
© Heikki 1999 |