Pariisiin lähdimme tutustumaan Annan kanssa 29.10-4.11.1997, käyttäen syntymäpäiviäni tekosyynä. Lisäksi hyvä ystäväni Teemu asusteli tuohon aikaan Pariisissa  tilavassa asunnossa Place de la Bastille:n vieressä, eli kävelymatkan päässä kaikesta. Ei tarvinnut kahta kertaa tai sekuntia miettiä, kun kutsu kävi. Äkkiä Kilroy:lta liput ja menoksi. Alunperin oli tarkoitus viipyä torstaista-maanantaihin, mutta muutimme matkalla paluun tiistaille. Ja kyllä jokainen sekunti tuli käytettyä täysillä hyväksi.

Upea kaupunki, täynnä historiaa, mutta myös paljon ranskalaisia yltiönationalistisia, menneiden suurten aikojen illuusioissa eläviä ihmisiä. Varmasti tulee silti vielä vierailtua uudestaan. Paljon nähtiin ja vielä enemmän jäi näkemättä.

Kuuluisaan Ranskalaiseen keittiöön ei juuri tutustuttu, liekkö sellaista olekkaan, ainakaan meidän rahavaroillamme saatavilla. Sen sijaan söimme lauantai-iltana Hash-porukan kanssa Algerialaisessa ravintolassa maailman parasta KusKus:ia (miten se nyt kirjoitetaankaan).

Mikään kukkaroedullinen paikka Pariisi ei todellakaan ole, mutta kaikkeahan ei voi rahassa mitata.