Tämä kirja käsittelee varsinaista ammattialaani,
kosmologiaa, ja sen varsinaista ydintä, alkuräjähdysteoriaa.
Kosmologian tutkimuskohde on kaiken totaliteetti, universumi, kaikki se
mikä on olemassa. Se kertoo, miten kosmos on syntynyt, mistä
se koostuu ja mikä viime kädessä on sen kohtalo. Se on tiede,
joka muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana on muuttunut filosofisesta
spekulaatiosta täsmätieteeksi, jonka piirissä ei enää
kiistellä hämäristä käsitteistä vaan desimaalipilkun
jälkeen tulevista numeroista.
Kosmologia on monin tavoin jo historiallisestikin sidoksissa ihmisen käsitykseen paikastaan maailmasta. Siksi olen pyrkinyt piirtämään myös maailmankuvan, joka nykykosmologian perustalle luontevimmin rakentuu. Tässä tehtävässä joudun väkisinkin sivuamaan uskonnollisia kysymyksiä, eivätkä päätelmäni luultavimmin miellytä kaikkia. Niinpä maailmankuvani tarjoan vain omanani toivoen, että sen kylkiäisinä kulkevat ajatelmat puutteineenkin antaisivat pohdiskeltavaa lukijalle. Kirjassa esitetyt kosmologian tulokset sen sijaan ovat tieteen kollektiivista omaisuutta.
Kyseessä ei ole tutkielma vaan populaari ja siksi yksinkertaistettu katsaus yhteen nykyluonnontieteiden nopeimmin kehittyvistä alueista. En esimerkiksi ole katsonut tarpeelliseksi antaa tekstissä tarkkoja kirjallisuusviitteitä, joskin olen lyhyessä esseessä luonnehtinut joitakin teoksia ja artikkeleita. Kirja jakautuu karkeasti ottaen kolmeen osaan. Luvuissa 1-5 alkuräjähdysteoria asetetaan historialliseen kehykseensä ja kuvaillaan sen (pääosin suhteellisuusteoreettisia) käsitteellisiä ominaisuuksia sekä yleisesti tapaa, jolla tieteellinen maailmankuva on kehittynyt. Luvut 6-10 esittelevät modernin kosmologian keskeisimmät elementit: kosmisen mikroaaltotaustan, aineen synnyn, pimeän aineen ja energian sekä kosmisen inflaation. Olen myös halunnut välittää mahdollisimman ajantasaisen kuvan kosmologian ylivoimaisesti tärkeimmästä eturintamasta, mikroaaltotaustan lämpötilavaihtelujen mittauksista. Luvuissa 11-13 pohdiskellaan alkuräjähdysteorian nykyistä maailmankuvallista merkitystä ja siitä tehtyjä teologisia ja filosofisia johtopäätöksiä sekä esitellään eräitä tieteellisiä teorioita alkuräjähdyksen selittämiseksi. Näistä tarkasteluista rakentuu se kosmoksen metafyysinen hahmo, jonka voi ikään kuin erottaa työntyvän esiin epätiedon usvasta.
WSOY:n kirjallisuussäätiö, Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta
ja Taiteen keskustoimikunta ovat tukeneet kirjoitustyötäni, mistä
haluan esittää kiitokseni. Olen kiitollinen myös Markus
Hotakaiselle, joka kustantajan edustajana on tehnyt hyödyllisiä
korjausehdotuksia käsikirjoitukseen, sekä vaimolleni Maija Enqvistille
monista arvokkaista huomautuksista.