Yliopiston kotisivu Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Eurooppalainen huippuyliopisto
 

Tulevaisuuden rakentaja vuodesta 1640

Yliopiston historia

Lisätietoja:

Yliopistolliset symbolit
Promootiot
Kanslerit
Statuutit
Ylioppilaskunta
Osakunnat
Helsingin yliopistomuseo
Yliopiston keskusarkisto

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852:

>> Avaa ylioppilasmatrikkeli

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899:

>> Avaa ylioppilasmatrikkeli

Oivallus 08/05: Oivaltavaa matematiikkaa

Tuntematon 21-vuotias suomalainen matemaatikko ratkaisi matemaatikkoja kauan askarruttaneen Denjoyn hypoteesin vuonna 1928. Jokainen nykyinen funktioteoreetikko on jossain mielessä Lars Ahlforsin oppilas.

Helsingin yliopiston matematiikan professori Ernst Lindelöf taivutteli nuoren Lars Ahlforsin isän maksamaan pojan matkan Sveitsiin vuonna 1928. Ahlforsin opettaja, kansainvälisesti tunnettu matemaatikko Rolf Nevanlinna oli kutsuttu Zürichiin teknilliseen korkeakouluun (EHT) hoitamaan kuuluisan Hermann Weylin virkaa. Nuori lahjakas oppilas sai tuolloin mahdollisuuden päästä kuulemaan alan huippuja.
Nevanlinna käsitteli Zürichin luennoillaan funktioteorian ajankohtaisia aiheita. Hän mainitsi erityisesti kuuluisan Denjoyn hypoteesin, joka oli askarruttanut tutkijoita jo pitkään. Ranskalainen Denjoy oli esittänyt tämän kokonaisten funktioiden käyttäytymistä valaisevan hypoteesin 1907, ja useat tunnetut matemaatikot, erityisesti ruotsalainen Torsten Carleman, olivat yrittäneet ratkaista ongelmaa tuloksetta.
Zürichissä Ahlfors yllättäen katosi näköpiiristä. Kun hän lopulta palasi, hän kertoi ratkaisseensa Denjoyn hypoteesin. Vaikka hänen muistiinpanonsa olivat viimeistelemättömiä, niistä kävi ilmi, että ne todella sisälsivät ratkaisun. Ratkaisun löytyminen oli suuri sensaatio, joka teki Ahlforsista välittömästi kuuluisan. Palattuaan Suomeen Ahlfors väitteli aiheesta tohtoriksi 1930.

Oppia isän kirjastosta

Ahlfors osoitti huomattavaa matemaattista lahjakkuutta jo nuorena. Koulupoikana hän opiskeli itsenäisesti differentiaali- ja integraalilaskentaa isänsä kirjastosta löytämiensä teosten avulla. Ahlfors sanoi matematiikan kiehtoneen häntä jo nuorena, vaikkei hän vielä ymmärtänyt, mistä siinä oli kyse.
Ahlforsin äiti oli kuollut synnytyksessä ja isä, Teknillisen korkeakoulun professori, oli ankara ja huolehtivainen kasvattaja. Hän ei tuputtanut pojalle matematiikan alan kirjallisuutta vaan pyrki välttämään omien ambitioidensa siirtämistä pojalleen. Myöhemmin Ahlfors kiitteli isäänsä tästä.
Ahlfors aloitti yliopisto-opintonsa Helsingissä 1924. Hän ei olisi voinut suorittaa opintojaan  parempaan aikaan. Professori G. Mittag-Lefflerin Suomeen 1800-luvulla tuoma ja Ernst Lindelöfin luoma suomalainen funktioteoreettinen koulukunta eli kukoistuskauttaan. Lindelöf, Rolf Nevanlinna, Frihiof Nevanlinna, P. J. Myrberg ja pian myös Ahlfors nostivat Helsingin yliopiston koulukunnan maailmanmaineeseen.

Suomesta Yhdysvaltoihin

Nuorena Ahlfors toimi opettajana aluksi vähän aikaa Åbo Akademissa ja sitten Helsingin ja Harvardin yliopistoissa apulaisprofessorina. Vuonna 1936 Helsingin yliopistoon perustettiin ruotsinkielinen matematiikan professorin virka, johon Ahlfors kutsuttiin 1938.
Ahlfors hoiti virkaa vaikeina sotavuosina, jolloin yliopiston toiminta oli pienimuotoista. Hänen perheensä asui sodan aikana Ruotsissa. Jatkosodan aikana Ahlfors lähti Suomesta perheensä luo Tukholmaan ja sieltä 1945 Zürichiin, jossa hänelle tarjottiin apulaisprofessorin virkaa.
Toisen maailmansodan jälkeen matemaattisen tutkimuksen painopiste siirtyi Amerikkaan, ja Ahlfors vastaanotti professuurin Harvardissa 1946. Hän hoiti tätä virkaa eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1977 Yhdysvaltain kansalaisena. Emeritusprofessorina Ahlfors jäi asumaan Bostoniin.

Oivalluksia pitkin uraa

Ahlfors teki useita matemaattisia oivalluksia ja tärkeitä havaintoja koko uransa aikana. 1930-luvulla hän toi funktioteoriaan uusia topologisia ja differentiaaligeometrisia menetelmiä. Niiden myötä syntyi myös merkittäviä uusia tuloksia kuten Nevanlinnan meromorfifunktioiden arvojenjakautumisopin uusi geometrinen tulkinta. Ahlfors työskenteli funktioteorian ajankohtaisimpien kysymysten parissa vuosikymmenet. 1970-luvulle saakka hän oli merkittävä tekijä tällä matematiikan alalla.

Ennen toista maailmansotaa Ahlfors oli kiinnittänyt huomiota kvasikonformisten kuvausten merkitykseen funktioteoriassa. Todellinen uranuurtaja oli saksalainen Oswald Teichmüller, joka kuitenkin kuoli nuorena: hän katosi Saksan itärintamalla 1943. Teichmüller oli ollut intomielinen natsi ja hänen vaikeaselkoisiin tutkimuksiinsa, joissa hypoteesit ja sitovasti todistetut tulokset vuorottelivat, suhtauduttiin varauksella.
Sodan jälkeen Ahlfors kävi kriittisesti läpi Teichmüllerin tutkimustulokset ja todisti tämän hypoteesien paikkansapitävyyden. Tulokset Ahlfors julkaisi israelilaisessa Journal d´Analyse Mathématique -lehdessä. Tässä työssä hän määritteli käsitteen Teichmüllerin avaruus, josta tuli funktioteorian tärkeä tutkimuskohde.
Paljolti Ahlforsin ansiosta kvasikonformikuvauksen teoriasta tuli funktioteorian muotiala. Sillä on yhteyksiä differentiaaliyhtälöiden teoriaan ja reaalianalyysiin ja se on osoittautunut myös merkittäväksi teoreettisen fysiikan apuvälineeksi.

Vuonna 1936, vasta 29-vuotiaana, Ahlfors sai matematiikan Nobeliksi kutsutun Fieldsin mitalin. Hänelle myönnettiin myös arvostettu Wolfin palkinto 1981. Ahlfors valittiin lisäksi vuonna 1986 Berkeleyssä järjestetyn kansainvälisen matemaatikkokongressin kunniapresidentiksi; hän oli saavuttanut merkittävän aseman Yhdysvaltain matemaatikkoyhteisössä.

Pitkä perinne ja paljon käyttöä

— Matematiikka on tieteenä erityinen siinä, että se on vapaa kansallisista ominaispiirteistä, toteaa akateemikko Olli Lehto.
Kokoonsa nähden Suomi on tuottanut erittäin monta kansainvälisesti arvostettua tutkijaa juuri matematiikan alalla.
— Harva suomalainen tutkija on omalla alallaan tullut maailmanlaajuisesti niin tunnetuksi kuin Ahlfors, Lehto jatkaa.
Hänen mielestään Ahlfors on 1900-luvun merkittävin funktioteoreetikko.
Ahlforsin tutkimusalalla funktioteorialla eli kompleksianalyysillä on erittäin pitkä tutkimusperinne ja runsaasti käytännön sovelluksia matematiikan alalla.
— Kompleksitason analyyttisten funktioiden tutkimus on eräs pisimmälle kehitettyjä matematiikan aloja. Huomattavia tutkijoita ovat esimerkiksi Gauss, Canchy, Weierstrass, Riemann ja Abel, sanoo professori Olli Martio.

Lähteet

Painamattomat lähteet:
Internet:

J J O'Connor & E F Robertson: Lars Valerian Ahlfors. http://www-groups.dcs.st-and.ac.uk/~history/Mathematicians/Ahlfors.html
Lehto, Olli: Ahlfors Lars (1907-1996). Kansallisbiografia.http:///www.kansallisbiografia.fi. (joulukuu 2004)

Suulliset lähteet:

Akateemikko Olli Lehto 24.5.2005
Professori Olli Martio 30.5.2005
FM Aku Valtakoski 26.5.2005

Painetut lähteet:
Kirjallisuus ja artikkelit:

Lehto, Olli: On the Life and Work of Lars Ahlfors. The Mathematical Intelligencer nr 3 1998.

Oivallukset:

Oivallusten etusivu

Oivallus 01/05 - Lexell
ja pyrstötähden arvoitus

Oivallus 02/05 - Ytterbyn musta kivi

Oivallus 03/05 - Kaikkien sähkölaitteiden kantaisä

Oivallus 04/05 - Mistä tiedät punaisen?

Oivallus 05/05: Kivi muuttuu

Oivallus 06/05: Tarina siitä, kuinka pääsimme Tuhkimon jäljille

Oivallus 07/05: Maisema kaikilla aisteilla

Oivallus 08/05: Oivaltavaa matematiikkaa

Oivallus 09/05: Hengenpelastajamääritelmä

Oivallus 10/05: Suolaa ja happoa

Oivallus 11/05: Kaikki samaan kuvaan!