Yliopiston kotisivu Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Eurooppalainen huippuyliopisto
 

Tulevaisuuden rakentaja vuodesta 1640

Yliopiston historia

Lisätietoja:

Yliopistolliset symbolit
Promootiot
Kanslerit
Statuutit
Ylioppilaskunta
Osakunnat
Helsingin yliopistomuseo
Yliopiston keskusarkisto

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852:

>> Avaa ylioppilasmatrikkeli

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899:

>> Avaa ylioppilasmatrikkeli

Kaikki samaan kuvaan!

Aikaa vievän näpertelyn sijaan koko kaareva kalusto yhdelle filmille — siinä Yrjö V. Paateron keksimän hampaiden ja leukojen kuvausmenetelmän juju. Panoraamaröntgen on edelleen hammaslääkäreiden arkikäytössä.

Yrjö V. Paateron keksimä hampaiden ja leukojen panoraamaröntgenkuvauslaite kehittyi kolmessa vaiheessa vuosina 1949–1961 ensimmäisestä prototyypistä teolliseen tuotantoon.

Vuonna 1945 tutkija Paatero nimettiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen kirurgian osaston apulaisopettajaksi, joka vastasi laitoksen röntgentutkimuksesta ja –diagnostiikasta. Rutiinityö, kuten hampaiden röntgenkuvaus pienille hammasfilmeille, vei paljon aikaa. Paatero ryhtyi selvittämään, voisiko koko kaarevan hammasrivistön röntgenkuvata yhdelle filmille.

Paateron ensimmäinen panoraamakuvaukseen tarkoitettu laite, parablografi, valmistui 1949. Laite rakennettiin vanhaan hammaslääkärin hoitotuoliin. Kuvausta varten potilaan suuhun asetettiin nauhamainen filmi hammaskaaren sisäpuolelle. Kasvojen ulkopuolelta filmiä kohti suunnattiin pystysuora kapea röntgensädekimppu, jonka Paatero sai aikaiseksi litistämällä valotuslaitteen suuntauskartion rakomaiseksi.

Kuvaus perustui röntgenvalolähteen ja potilaan välillä tapahtuvaan tasaiseen liikkeeseen. Valotuksen aikana kuvaaja pyöritti tuolia kammella, ja filmille saatiin koko hammaskaari yhtenäisenä kuvana. Ylä- ja alakaaren hampaat täytyi kuvata erikseen. Käytännön potilastyössä uusi menetelmä oli iso edistysaskel.

Kaareva kerroskuva

Paatero oivalsi, että hampaisto voitiin kuvata myös suun ulkopuolella olevalle filmille. Kun röntgensädekimppu suunnataan kallon lävitse kasvojen edessä olevalle puolisylinterin muotoiselle filmikasetille, koko kallo voitiin kuvata yhdelle filmille ikään kuin tasolle levitettynä.

Tieto tästä kehittyneemmästä menetelmästä levisi Paateron artikkelin ”A new tomographical method for radiographing curved outer surfaces” myötä 1949. Yhdysvaltalainen Seatlen Washingtonin yliopisto kutsui Paateron vuodeksi kehittämään tehdastekoista automaattisesti toimivaa panoraamalaitetta.
Paatero lähti 1950 sodan runtelemasta Suomesta erinomaisiin tutkimusoloihin. Yhdysvalloissa syntyikin ensimmäinen teollinen parablografian periaatteella toimiva kuvauslaite.

Uudessa laitteessa oli moottorin pyörittämä tuoli ja hydraulisesti toimiva röntgenputkea liikuttava koneisto.
Washingtonin yliopistossa Paatero jatkoi kehittelyä ja rakensi ensimmäisen toimivan potilaskuvauksiin sopivan laitteen. Tässä pantomografiksi kutsutussa laitteessa oli selkänojaan kiinnitetty, potilaan kaulaa kiertävä kaksiosainen rengas (piirros). Rengasta vasten nojasi samankokoinen kiekkomainen filmipidin, joka pyöri vapaasti pystysuoraan akselinsa ympäri. Kun tuolia pyöritettiin, pyöritti kaulan ympärillä oleva rengas filmipidintä. Kitkan ansiosta filmipidin pyöri samalla kulmanopeudella kuin rengas.

Kapea pystysuora röntgensädekimppu suunnattiin potilaan pään keksiakselin läpi taivutetulle filmikasetille. Tuolin pyöriessä filmille kuvautui terävänä vain se osa potilaasta, joka liikkui sädekimpussa samalla lineaarisella nopeudella kuin filmi.

Keksintönä pantomografi oli mullistava. Sillä voitiin periaatteessa saada kaareva kerroskuva mistä tahansa kehon osasta. Hampaiston lisäksi tällä laitteella pystyi kuvaamaan leuan ja poskiontelot.

Tietovarkaus

Paatero palasi Suomeen syyskuussa 1951. Samalla viikolla, kun hänen piti matkustaa kotiin, katosivat hänen salkustaan kaikki pantomografiaa koskevat muistiinpanot ja piirustukset.
Kotiin päästyään Paatero piirsi kiireesti muistista laitteen suunnitelmat. Niiden perusteella Hammasväline Oy rakensi Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitoksen rahoituksella ensimmäisen suomalaisen pantomografin, jolla Paatero aloitti kliiniset tutkimukset. Yhdysvalloissa kehitystyö hiipui pian Paateron lähdettyä.
Tunnettu englantilainen hammaslääkäri Dr. Sydney Blackman vieraili Helsingissä 1956 ja tutustui Paateron keksintöön. Blackman kutsui Paateron Lontooseen ja tarjosi yhteistyötä, jonka tuloksena syntyi kaupallinen pantomografi nimeltä Rotagraph. Blackman alkoi kuitenkin esiintyä laitteen keksijänä ja yhteistyö päättyi.

Takahampaat päällekkäin

Pantomografi oli suuri edistysaskel hammaslääketieteelliselle tutkimukselle, mutta Paatero ei ollut täysin tyytyväinen. Pantomografilla takahampaat kuvautuivat osittain toistensa päälle, koska leukaluiden sivualueiden kuvausprojektio oli viisto. Paatero korjasi puutteen kehittämällä menetelmän, jonka avulla kuvausprojektio saatiin koko hammaskaaren alueelta kohtisuoraksi. Paatero kutsui menetelmää ortopantomografiaksi: röntgensäde kohdistui suoraan ortoradiaalisesti kutakin kuvattavaa hammasta kohden.

Laitteessa röntgenputki kiersi paikallaan olevaa potilasta ja filmi oman akselinsa ympäri pään toisella puolella.
Ensimmäisen leukaluun koekuvauksiin tarkoitetun pienoisortopantomografin Paatero rakensi itse 1957, ja potilaskuvauksiin soveltuvan ortopantomografin Paatero rakensi yhdessä diplomi-insinööri Timo Niemisen kanssa. Laitteella voitiin tutkia hampaistoa, leukoja, leukaniveliä, poskionteloita ja varjoainetta käytettäessä myös sylkirauhasia. Laitteen kaupallinen tuotanto aloitettiin 1961.

Pitkä tie tutkijaksi

Paateron tie tutkijaksi ja keksijäksi oli pitkä. Ennen akateemisia opintoja hän opiskeli poikien valmistavan ammattikoulun metalliosastolla sekä kauppakoulussa ja oli töissä posteljoonina ja autopataljoonan varastonhoitajana.
Hammaslääketieteen opintoihin hän päätyi 32-vuotiaana suoritettuaan töiden ohessa keskikoulun, lukion ja ylioppilastutkinnon. Väitöskirjansa hän julkaisi sodan kynnyksellä 1939. Toinen maailmansota katkaisi Paateron tutkimustyön, ja hänet määrättiin käynnistämään puolustusvoimien veripalvelutoiminta Helsingissä.

Harva aikalainen ymmärsi Paateron keksinnön merkityksen. Suurimmaksi osaksi hän rahoitti itse kehitystyön, sillä hänen tutkimushankkeille ei yleensä myönnetty apurahoja. Brysselin ja Pariisin keksintömessuilla 1954 ja 1955 hänet kuitenkin palkittiin, ja Suomen tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen 1959. Parin vuoden kuluttua hänet nimettiin Turun yliopiston hammaslääketieteellisen röntgenologian professorin virkaan. Ura päättyi äkilliseen sydänveritulppaan 1963.

Panoraamaröntgenkuvaus

 Hammaslääketieteellisen röntgenologian professori Yrjö V. Paatero (1901–1963) kehitti panoraamaröntgenkuvauksen vuosina 1949–1961.

 Panoraamaröntgenkuvaus on kaareviin muotoihin soveltuva röntgenkuvausmenetelmä, joka perustuu pystysuoraan kapeaan röntgensädekimppuun sekä pyörähdysliikkeeseen.
 Menetelmän ansiosta koko hampaisto ja leukaluut voitiin ensimmäisen kerran vuonna 1950 kuvata samalle filmille yhdellä valotuskerralla. Laite kehittyi kolmessa vaiheessa: vuonna 1949 valmistui parablografi, 1950 pantomografi ja 1957 ortopantomografi.

 

 

Digi tulee, idea pysyy

Onko sinulle tehty hampaan keinojuuri, oikomishoito tai proteesi tai selvitelty puhkeamattomien viisaudenhampaiden tilaa? Jos on, olet mitä ilmeisimmin tutustunut Yrjö Paateron keksintöön, panoraamaröntgeniin.
Hammaslääkärit käyttävät kahta kuvausmenetelmää, ns. intraoraalikuvaa, jossa pieni filmi laitetaan suuhun ja kuvataan yksittäisiä hampaita tai pienempiä alueita kerrallaan sekä panoraamakuvaa, jolloin yhdessä kuvassa nähdään paitsi ylä- ja alaleuan hampaat myös leukanivelet ja -luut aina poskionteloita ja silmän alareunoja myöten.

— Panoraamakuvalla saadaan helposti kokonaiskuva hampaiston tilasta yhdelle filmille ja nähdään syvemmällä leuoissa olevat ongelmat, esimerkiksi kystat, kasvaimet ja nivelten vaivat, sanoo Helsingin yliopiston hammaslääketieteellisen radiologian yliopistonlehtori, HLT, EHL Jaakko Peltola.

— Niin sanottuun 14 kuvan statukseen eli pikkufilmeille otettuihin koko hampaiston röntgenkuviin verrattuna panoraamakuvauksen etuna on myös se, että potilaan saama säteilymäärä on vain kuudesosan suuruinen.
Suomessa otetaan vuosittain noin 300 000 panoraamaröntgenkuvaa ja 1,6 miljoonaa muuta hammasröntgenkuvaa vuodessa (Säteilyturvakeskus, 2003).

— Panoraamaröntgenkuva on peruskuva, jolla saadaan selville hampaiston tila. Jokaisesta olisi hyvä ottaa tällainen kuva ainakin kerran elämässä, Jaakko Peltola sanoo.
Vaikka hampaiden röntgenkuvaus on siirtymässä digitaaliseksi, jolloin filmi vaihtuu anturiin tai kuvalevyyn, panoraamalaite perustuu yhä Paateron oivallukseen.

Kolme suomalaista laitevalmistajaa tekee noin 40 prosenttia maailman hammaskuvauslaitteista. Kun Talouselämä uutisoi tuoretta alan yrityskauppaa 9.9. 2005, se määritteli Suomen ”kovaksi tekijäksi hammas­lääketieteellisten värkkien maailmanmarkkinoilla”.

Lähteet

Painamattomat lähteet:
Internet:

Meurman, Jukka H: Yrjö Paatero (1901-1963). Kansallisbiografia.http:///www.kansallisbiografia.fi. (joulukuu 2004)
Planmeca Oy. http://www.planmeca.com.

Suulliset lähteet:

Erikoishammaslääkäri, HLT, professori Juhani Wolf 5.9.2005 ja 14.9.2005.
Planmeca Oy:n hallituksen varajohtaja Auvo Asikainen 5.9.2005.

Painetut lähteet:
Kirjallisuus ja artikkelit:

Wolf, Juhani & Tammisalo Erkki & Paatero Erkki: Yrjö V. Paatero – panoraamaröntgenkuvauksen keksijä. Hippokrates. Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 2002. Helsinki 2002.

Muut lähteet:
Helsingin yliopistomuseon perusnäyttely 2005.


Oivallukset:

Oivallusten etusivu

Oivallus 01/05 - Lexell
ja pyrstötähden arvoitus

Oivallus 02/05 - Ytterbyn musta kivi

Oivallus 03/05 - Kaikkien sähkölaitteiden kantaisä

Oivallus 04/05 - Mistä tiedät punaisen?

Oivallus 05/05: Kivi muuttuu

Oivallus 06/05: Tarina siitä, kuinka pääsimme Tuhkimon jäljille

Oivallus 07/05: Maisema kaikilla aisteilla

Oivallus 08/05: Oivaltavaa matematiikkaa

Oivallus 09/05: Hengenpelastajamääritelmä

Oivallus 10/05: Suolaa ja happoa

Oivallus 11/05: Kaikki samaan kuvaan!