Yliopisto-lehti 14/06

Lyhyet

Viehkeä ajatus elää ja etenee

Onko olemassa keksimisen logiikkaa? Voiko luovuutta ymmärtää rationaalisesti? Näiden kysymysten käsittelylle loi perustaa amerikkalainen filosofi Charles S. Peirce (1839–1914), joka piti loogikkojen perinteisesti kannattamaa kahden päättelymuodon valikoimaa riittämättömänä.

Peircen mielestä yksityisestä yleiseen etenevän induktion ja yleisistä väittämistä yksittäistapauksiin etenevän deduktion lisäksi on olemassa kolmas päättelymuoto, abduktio. Abduktiivinen päättely ja logiikka ovat hänen mukaansa luovuuden rakennusainetta.

Ei ole vain sattumaa, että erilaisille asioille on niin nopeasti löytynyt toimivia teorioita ja selityksiä, filosofi perusteli. Ihmisellä täytyy olla jonkinlainen vaiston­omainen menetelmä löytää hyviä ideoita.

Peircen pohdintoja jatkaa Sami Paavola filosofian laitoksella 25.11. tarkastetussa väitöskirjassaan On the Origin of Ideas: An Abductivist Approach to Discovery. Abduktio on ideointiin, vihjeisiin, rajauksiin, tuntemuksiin ja asian epämääräiseen hahmottamiseen perustuvaa hakemisen logiikkaa, Paavola määrittelee.

— Abduktio on kuin salapoliisipäättelyä, jossa lähtökohdaksi otettujen väittämien ja johtopäätösten suhde ei ole välttämättömyys. Uskottavia ideoita ja hypoteeseja sekä uusia mahdollisuuksia haetaan myös tietyllä tapaa intuitiivisesti.
Paavolan mukaan jopa esteettisillä seikoilla kuten vihjeiden ja hypoteesien viehättävyydellä on vaikutuksensa uusien ideoiden keksimiseen.

Peirce yhdisti abduktion vaistoihin, havaintoon, toimintatapoihin ja muihin biologisiin ja kognitiivisiin prosesseihin. Tällainen keksimisen logiikka muistuttaa Paavolan mukaan luonnonvalinnan mekanismia. Molemmat toimivat puolittain sattumanvaraisesti. Paavolan väitöskirjan otsikon ensimmäiset sanat — ideoiden synty — viittaavatkin Charles Darwinin teokseen Lajien synty.

Peirce näkee, että ihmisellä on oma erityisluonteensa ongelmanratkaisijana, mutta hänen abduktiota koskevissa pohdinnoissaan ei Paavolan mukaan silti huomioida yhteisöllisyyden eli niin kutsutun hajautetun kognition vaikutusta luomisprosessiin. Nerokaan ei koskaan kehitä ideoita yksin.
Toisaalta ei ole olemassa myöskään mitään luovuuden algoritmia, Paavola täydentää.

— Vaikka luovuutta ei voi mekaanisessa mielessä mallintaa, luovuuden prosessien käsitteellinen ymmärtäminen helpottuu, kun näkökulmaksi valitaan abduktiivinen vaisto, abduktiivinen päättely tai hajautettu kognitio.

teksti Martti-Tapio Kuuskoski

kuva Lauri Voutilainen