Yliopiston etusivulle Suomeksi
Helsingin yliopisto Helsingin yliopiston tiedelehti
 

Yliopisto-lehti 2/05

Tietoa lehdestä:

Yhteystiedot:

Toimitus:
PL 33 (Fabianinkatu 18)
00014 Helsingin yliopisto
puh. (09) 191 22039
fax (09) 191 23000
yliopisto-lehti@helsinki.fi
etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Lukijatutkimus 2007

 

Kolumni

Kaupunkitilan elävöittämisestä

Riitta Nikula Muutama vuosikymmen on nyt puhuttu kauniisti kaupunkitilan elävöittämisestä. Kaipa joku joskus ihan oikeasti uskoikin, että sellainen kuuluu hyvän kaupunkielämän rakentamiseen. Elävöittäminen kuulostaa ystävälliseltä toiminnalta, ja kaupunkitila on sana, jossa hehkuu lämmin yhteisöllisyys.

Kun nyt loskassa kompuroi Helsingin kävelykaduilla, kiertää risteyksissä kaivantojen suojakaiteita ja kompastelee lohkeilleilla graniittilaatoilla keikkuviin mainostauluihin, saattaa tulla toisiinkin ajatuksiin.

Mitä ihmeen elävöittämistä se on, että ensin suljetaan satunnaisia kadunpätkiä liikenteeltä ja sitten täytetään ne romuilla, joiden väliin eivät aina mahdu edes jakeluautot, vaikka niiden osuus elävöittämistoiminnoissa sentään on ymmärrettävissä arkisen päättelyn avulla.

Viattomien lasten päivänä laskin Ateneumin kujan mainostaulut. Mikonkadun ja Keskuskadun välillä niitä oli 25 kappaletta. Useimmat toistivat viereisen näyteikkunan ilosanomaa samoilla sanoilla, kuvilla ja väreillä.

Kesällä kävelylle varatut tilat, joita ennen kutsuttiin jalkakäytäviksi, täytetään terasseilla. Oluen juominen jättää paikoitellen varjoonsa jopa vaatekaupan. Nuoriso ei usko, kun kertoo, miten mahdotonta kenenkään vielä 1980-luvulla oli Helsingissä nauttia yhtäkään lasillista ulkotiloissa.

1980-luvulla kauppiaat syyttivät kävelykaduista haaveilevia nuoria kapitalismin vastaisesta toiminnasta. Kolmessakymmenessä vuodessa he ovat omaksuneet kävelykatu-uskonnon lujuudella, jota hengelliset tahot voivat syystä kadehtia.

Kävelykatu on nyt kaupunkikuvaa elävöittävien kauppiaitten mukaan mahdollisimman laaja ja yhtenäisesti kivetty tasanko, jolle myymälöiden suuret näyteikkunat pilkistävät houkuttelevasti laajojen juottoaitausten takaa. Uskoa tähän yksiulotteiseen opinkappaleeseen eivät Helsingissä horjuta Euroopan isompien kaupunkien silmissä rapistuvat kävelykeskustat. Tässä olisivat opintoretket tarpeen.

Vaikka jankuttaminen on ikävää, sitä ei mitenkään voi aina välttää. Palaan viimeisen kerran Makkarataloon. Tällä kertaa ramppien puolelta. Hyväksyttyään pitkin hampain makkaran säilyttämisen talon elävöittäjät kohdistivat silpovan katseensa terassille nouseviin veistoksellisiin ramppeihin. Ne eivät ole liiketaloudellisesti tuottoisia, ne pitää purkaa.

Tavallinen taidehistorian professori ei ollut uskoa silmiään lukiessaan ramppien purkamista puoltavia kirjoituksia. Hukkatilat kaatopaikalle! Pitäisiköhän Korkeavuorenkadun paloaseman torni purkaa seuraavaksi. Tuskin sekään enää on kovin hyödyllinen. Aseman torni sentään kantaa tuntikelloa.

Jos itse Eliel Saarisen läpiajoväyläksi suunnittelemasta Keskuskadusta sen monenkirjavan purkuhistorian jälkeen tehdään kävelykatu, kannattaisi ehkä miettiä hetki sitäkin, millainen katu siitä saadaan. Jo nyt alue hahmottuu kovin huonosti Kaivokadun ja Aleksanterinkadun väliseltä matkalta katutilaksi. Se on sekalaisen muotoinen aukio, joka näyttää valuvan epäsuhtaisesti eri suuntiin. Kuohitsemalla se ei kaunistu. Yksilöllistä luonnetta tälle ulkotilalle antavat vain yltiöpäiset rampit ja hupaisa makkara.

Voisiko mitenkään ajatella, että oluenjuonti tällä kävelykadulla sijoitettaisiin makkaran kehystämälle terassille? Sopisiko kuvitella, että siitä tulisi erityisen houkutteleva siksi, että sinne saa nousta komeaa ramppia pitkin ja sieltä avautuvat hienot näköalat? Kun ramppien alta vielä siivottaisiin pois turhat kulkuesteet, alkaisi uusi uljas kävelykatu ehkä houkutellakin.

Tässä olisi totisesti arkkitehtuurikilpailun paikka.

 

Riitta Nikula

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston taidehistorian professori.

 

 

Yliopisto-lehti 2/05

Yliopisto-lehti seuraa tutkimuksen ajankohtaisia asioita ja taustoittaa yhteiskunnan ilmiöitä maan parhaiden asiantuntijoiden opastuksella. Lehti on tarkoitettu tieteestä kiinnostuneille maallikoille, suomalaiselle tiedeyhteisölle ja yhteiskuntamme vaikuttajille. Helsingin yliopisto on julkaissut lehteä jo 52 vuotta.

Seuraava lehti ilmestyy 25.2.2005.

Tapahtumakalenteri