Yliopiston etusivulle Suomeksi
Helsingin yliopisto Helsingin yliopiston henkilöstölehti
 

Yliopistolainen 10/05

Tietoa lehdestä:

Yhteystiedot:

Toimitus:
PL 33 (Fabianinkatu 18)
00014 Helsingin yliopisto
fax (09) 191 23000
yliopistolainen@helsinki.fi

 

Artikkeli


Luovasti äidinkielellä

Professori Kristian Donner

Englannin kieltä tarvitaan vuorovaikutukseen kansainvälisissä ympyröissä. Ajatus kuitenkin kulkee useimmilla parhaiten omalla äidinkielellä.

Englannin kieli on monilla aloilla käytössä yhä varhaisemmissa vaiheissa opintoja. Opiskelijatkin haluavat mahdollisimman nopeasti kansainvälisen tiedeyhteisön osasiksi. Mutta onko tämä viisasta? Pitäisikö ajattelutaitoa ensin kehittää äidinkielellä?

— Englantia on alettava käyttää viimeistään väitöskirjavaiheessa, mutta esimerkiksi gradut kannattaisi vielä tehdä äidinkielellä, eläinfysiologian professori Kristian Donner pohtii.

Donnerin mukaan luova ajattelu toimii eri tavalla äidinkielellä kuin vieraalla kielellä.
— Kun kuvittelee osaavansa hyvin englantia, osaa usein vain sujuvia fraaseja, eikä ehkä huomaakaan, miten omaksuttu fraseologia ohjaa kirjoittamaan tai jopa ajattelemaan tietyllä tavalla.

Fraasit ovat niin vahvoja, että ne vievät helposti mukanaan, ellei sisältöä ole ajateltu valmiiksi. Vaikka kääntämistä ei yleensä suositellakaan, Donnerin mielestä tekstiä kannattaisi miettiä äidinkielellä ennen sen kirjoittamista englanniksi. Hänen oma äidinkielensä on ruotsi, ja varsinkin uransa alkupuolella hän tapasi ajatella julkaisunsa ensin ruotsiksi, vaikka kirjoitti ne sitten englanniksi.

— Jos on järjestänyt ajatuksensa ja muotoillut tekstin ensin äidinkielellään, on sen jälkeen helpompi kirjoittaa englanninkielinen teksti, joka ei kuitenkaan ole käännös, Donner selittää.

— Moni kuvittelee, että tieteellisen julkaisun tekeminen on vain mittaustulosten raportointia. Se on kuitenkin kirjallinen ja älyllinen teos, jossa pitäisi olla tarina ja juoni. Hyvää artikkelia ei voi kirjoittaa kaavan mukaan. On köyhtymistä, jos luopuu kyvystään ajatella ja kertoa tarinoita omalla kielellään.

 

Termistöä keksimään

Eläinfysiologiassa väitöskirjat on aina kirjoitettu ”tieteen kielellä” — 1940-luvulle saakka yleensä saksaksi, sen jälkeen englanniksi. Gradut on kuitenkin kirjoitettu äidinkielellä, suomeksi tai ruotsiksi. Nyt opiskelijat haluaisivat yhä useammin tehdä jo gradunsakin englanniksi, mutta siihen Donner suostuu vain poikkeustapauksissa.
Myös kaikki tenttikirjat ovat englanninkielisiä. Tentteihin kuitenkin vastataan suomeksi. Tästä seuraa joskus sotkua, mutta Donner on ehdoton siinä, että vaatii termistön suomeksi. Opiskelijoilta tulee joskus luoviakin ehdotuksia uusiksi termeiksi.

— Opintojen halki pitää tietoisesti opettaa suomenkielistä termistöä. Tutkimuskeskeisessä ajattelussa unohtuu helposti, että aika moni opiskelija päätyy kouluun opettajaksi. Merkitsee ehdotonta kulttuurin rappiota, jos kouluissakin aletaan opettaa englanninkielisillä termeillä.

Donnerin mielestä suomalaisen tiedeyhteisön kyky keskustella ja kehittää omankielistä termistöä ei ole kovin korkealla tasolla. Kieltä ei varsinkaan luonnontieteellisillä aloilla pidetä kovin tärkeänä, ja moni on aidosti sitä mieltä, että mitä aikaisemmin tieteessä aletaan käyttää pelkkää englantia, sen parempi.

— Vastuu termien kehittämisestä on ensimmäisessä vaiheessa tutkijalla itsellään ja toisessa vaiheessa tiedeyhteisöllä, joka päättää, mitkä termit vakiintuvat. Useimmat tutkijat osaavat aivan hyvin miettiä vastineita, jos vain luopuvat ajatuksesta, että ei tätä voi kääntää. Eikä kaikkea tarvitse edes kääntää, osan sanoista voi vain mukauttaa suomenkieliseen asuun, Donner sanoo.

Hyvänä esimerkkinä termistötyöstä Donner mainitsee Biologian sanakirjan, jonka ovat tehneet Rauno Tirri, Juhani Lehtonen, Risto Lemmetyinen, Seppo Pihakaski ja Petter Portin. Sanakirjan termistöstä on tullut epävirallinen normi biologien keskuudessa.

— Ei pidä huolestua, jos jotkut termit epäonnistuvat. Hassuja termejä on liikkeellä paljon. Jotkut vakiintuvat, jotkut jäävät pois, se ratkeaa vasta käytössä, Donner toteaa.

 

Opetusta huonolla englannilla

Suomenkielisen termistön opettamista voi haitata englanninkielisen opetuksen lisääntyminen. Siihen kannustetaan, ja Donner aikoo itsekin opettaa keväällä ”taktisista syistä” yhden kurssin englanniksi. Hän pitää kotikansainvälistymisen lisäämistä kuitenkin esimerkkinä strategisesta päätöksestä, jonka vaikutuksia ei ole mietitty loppuun asti.

— Tuntuu tyhmältä ja koomiselta, kun opettaja vääntää huonoa englantia neljällekymmenelle suomalaiselle ja yhdelle venäläiselle. Opetuksen laatu kärsii, sillä on tosiasia, ettei suomalainen opettaja pysty yhtä hyvin opettamaan englanniksi kuin suomeksi, Donner sanoo.

Donnerin mielestä pitäisi harkita tarkoin, kuinka paljon ulkomaalaisia perustutkinto-opiskelijoita halutaan ja mille aloille. Sopivia kohteita ulkomaalaisille voisivat olla ohjelmat, jotka ovat ainutlaatuisia ja edustavat Helsingin yliopiston erikoisosaamista.

Donnerin mukaan huippututkimus voisi kyllä toimia pelkästään englanniksi, mutta siinä tapauksessa joutuisi kysymään, missä määrin sitä kannattaa tehdä nimenomaan Suomessa. Halvemmalla ja tehokkaammin tutkimus hoituisi, jos täältä matkattaisiin töihin suuriin kansainvälisiin yliopistokeskuksiin.

— Suomessa ei ole laajaa korkeakouluverkostoa vain siksi, että tuotettaisiin huippututkimusta englanniksi. Kaikki kosketuspinnat yhteiskuntaan vaativat kykyä puhua tieteen asioista ihmisten omalla kielellä.

 

teksti Reetta Vairimaa


kuva Veikko Somerpuro


Yliopistolainen 10/05

Yliopistolainen jaetaan Helsingin yliopiston henkilökunnalle työpöydälle tai postilokeroon. Opiskelijoille lehteä on jaossa standeissa, jotka sijaitsevat Metsätalossa, Aleksandriassa, Biomedicumissa, Physicumissa, Chemicumissa ja Viikin Info-keskuksessa.

Seuraava lehti ilmestyy 31.1.2006

Ilmoitusaineisto pyydetään toimittamaan 16.1. mennessä.