Sisällys
Yliopiston ääni yhteiskunnassa
Kolmas tehtävä on osallistua keskusteluun
– Akateemiset äänet yhteiskunnallisessa keskusteluissa ovat hyvin arvokkaita, toteaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman.
– Jos ajatellaan suomalaista älymystöä, niin yliopistoväellä on aina ollut siinä iso rooli. Minusta näiden äänien pitäminen esillä on osa yliopistojen roolia yhteiskunnassa.
Yliopistoväen puheenvuorot kuuluvat Korkmanin mielestä yliopistoille yliopistolaissa määrättyyn kolmanteen tehtävään, yhteiskunnalliseen vuorovaikuttamiseen.
Toisin kuin kaksi muuta tehtävää – opetus ja tutkimus – on yhteiskunnallinen vuorovaikutus aina ollut hankalammin määriteltävissä. Korkmanin mukaan siihen kuuluu spontaani elementti.
– Yliopistoväen puheenvuorojen pitäisi syntyä spontaanisti. Ei professoreita voi määrätä ottamaan kantaa. Ja jos joku ei halua osallistua keskusteluun sekin tulee sallia. Mutta toivoisin, että yliopistoyhteisö itse kannustaisi työntekijöitään kirjoittamaan muutakin kuin tieteellisiä artikkeleita, Korkman pohtii.
Sanoissa on mukana pientä huolta nuoremmasta tutkijapolvesta.
– Meillä on paljon erinomaisia nuoria tutkijoita jotka ovat työssään erittäin tehokkaita. He julkaisevat paljon ja usein arvostetuilla kansainvälisillä foorumeilla, mutta eivät juuri näy tiedeyhteisön ulkopuolella. Minusta tämä on valitettavaa kehitystä.
Helsingin yliopiston alumnivaltuuskunnan jäsen Korkman on hyvä esimerkki siitä, miten uusi yliopistolaki on tuonut yliopistojen ulkopuolista väkeä tiiviimmin mukaan niiden toimintaan aina korkeinta johtoa myöten. Hän seuraa yliopistomaailmaa paitsi itsenäisen tutkimuslaitoksen johtajana myös Tampereen teknillisen yliopiston hallituksen jäsenenä. Korkman ei kuitenkaan koe ulkopuolisten hallituksen jäsenten olevan osa kolmatta tehtävää.
– Yliopistojen hallitukset eivät ole suhdetoimintaa eivätkä paikka, jossa yliopiston ulkopuoliset ajavat taustaryhmiensä asiaa.
Ulkopuolisten jäsenten tehtävänä on auttaa yliopiston omaa päätöksentekoa tuomalla uusia näkökulmia, joista yliopiston kokonaisuus näkyy ehkä paremmin kuin organisaation sisältä päin.
Juha Merimaa