Väitökset

Lama-aikana irtisanotulla pienet tulot laskevat rajusti, myös suuriin tuloihin merkittävä pudotus

Irtisanotuksi tulemisen palkkavaikutuksia koskevassa tutkimuksessaan Ossi Korkeamäki selvitti, kuinka suhdannevaihe vaikuttaa erikokoisiin palkkoihin irtisanomistilanteessa.

Kysymys on taantuma- ja lamaennusteiden myötä erityisen ajankohtainen, sillä laman aikana irtisanottujen työntekijöiden palkkatulot putoavat poikkeuksellisen rajusti ja pitkäksi aikaa. Monilla irtisanotuilla on suuria vaikeuksia palata työelämään, ja siksi heidän ansiotulonsa jäävät selvästi jälkeen jopa kaikkein pienituloisimpien työpaikkansa säilyttäneiden tuloista – epäonnisimmat syrjäytyvät työelämästä lopullisesti. Myös suuret tulot putoavat, mutta merkittävästi vähemmän kuin pienet. Suhdannetilanteessa, jossa talous kasvaa mukavasti, irtisanomisen jälkeiset palkkatulot putoavat merkittävästi vain alimmissa tuloluokissa.

VTM Ossi Korkeamäen väitöskirja ’Essays on labour demand and wage formation’ tarkastetaan Helsingin yliopistossa 3.2.2012 ja se julkaistaan VATT:n julkaisuja –sarjassa n:o 60 .

1990-luvun alun laman pahimpana vuonna 1992 vakaasta työsuhteesta irtisanottujen mediaanipalkkatulo putosi irtisanomista seuraavana vuonna (1993) noin 60% verrattuna vuoden 1992 ajan työnsä säilyttäneisiin. Laman aikana irtisanotuksi tulemisen vaikutus tuloihin on myös huomattavan pitkäkestoinen ja irtisanomista seurasi ainakin seitsemän laihaa vuotta. Vaikka vuonna 1992 irtisanottujen mediaanipalkka saavutti vertailuryhmän mediaania huomattavasti, oli se 1999 edelleen 15–20% vertailuryhmän mediaania pienempi. Mediaanin alapuolella vaikutus palkkoihin oli vielä suurempi. Irtisanottujen ryhmässä työtulojen pienin kymmenys oli koko vertailujakson nollassa.

Vuonna 1997 talous puolestaan oli mukavassa nousussa ja irtisanomisen aiheuttama työttömyysriski huomattavasti pienempi. Kyseisenä vuonna irtisanotuksi tulleiden palkoista vain kaksi alinta desiiliä putosivat irtisanomista seuraavana vuonna merkittävästi vuoden 1997 ajan työnsä säilyttäneiden vastaavia desiilejä alemmaksi.

Keskeisimmät tutkimustulokset ovat: 1) laman aikana irtisanotulla palkkatulot laskevat roimasti ja pitkäksi aikaa, 2) vaikutus on suurin palkkajakauman alapäässä. On huomattavaa, että vaikutus on suurin alimmissa desiileissä, vaikka sitä mitattaisiin prosenttien sijasta euromääräisesti. Suuri osa palkkatulojen menetyksistä ja pienituloisten määrän kasvusta johtuu alentuneesta työllisyydestä.

Työnantajan kustannusvastuu alentaa työkyvyttömyysriskiä

Työkyvyttömyys on yleisin ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen syy. Väitöskirjan kolmannessa artikkelissa on tutkittu tekijöitä, jotka vaikuttavat yli 50-vuotiaiden työntekijöiden siirtymiseen työstä sairauspäivärahalle ja edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle. Tulosten mukaan työnantajan työkyvyttömyyseläkkeistä maksaman omavastuun kasvaessa siirtymät sekä työstä sairauspäivärahalle että sairauspäivärahalta edelleen työkyvyttömyyseläkkeelle vähenevät. Uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää ovat vähentäneet myös lääketieteellisten kriteerien kiristyminen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että toimipaikan henkilöstön kasvulla tai vähenemisellä ei ole suurta vaikutusta työkyvyttömyysriskiin.

Tutkimus perustuu vuodet 1991-2004 kattavaan yksilötason rekisteriaineistoon.

Eräs suomalaisen eläkejärjestelmän erikoisuus oli, että suurtyönantajat olivat osittain vastuussa entisten työntekijöidensä työkyvyttömyyseläkkeiden kustannuksista. Omavastuun suuruus riippui yrityksen koosta ja työntekijän iästä. Kustannusten pelko näyttäisi kannustavan työnantajia sekä toimenpiteisiin, joilla ennaltaehkäistään sairastumisriskiä, että kuntouttaviin toimenpiteisiin, joilla sairastuneiden paluuta työhön voidaan edistää. Omavastuu saattoi jopa puolittaa 50-vuotiaan työntekijän vuotuisen työkyvyttömyysriskin. Nykyisessä järjestelmässä suorista omavastuista on jo ehditty luopua. Työnantajan vakuutusmaksut riippuvat kuitenkin edelleen aiempien työkyvyttömyystapauksien yleisyydestä. Tämä luo työnantajille edelleen samantapaiset kannustimet pitää työntekijänsä työkykyisinä.

Tutkimuksen mukaan toimipaikan henkilöstön suuri vaihtuvuus on yhteydessä korkeaan työkyvyttömyysriskiin. Kasvavissa toimipaikoissa riski oli puolestaan tavallista pienempi.

Tutkimuksessa ei löydetty näyttöä siitä, että työnantajat käyttäisivät työkyvyttömyyseläkkeitä apuna henkilöstön supistuksissa. Yleisesti ottaen työvoiman muutokset heijastuvat työkyvyttömyysriskiin kuitenkin suhteellisen vähän.

3.2.2012