Väitökset

Väkivallan korostaminen vaikeuttaa vuoropuhelua maahanmuuttajatyttöjen kanssa

Maahanmuuttajatytön asemaa kuvaa julkisessa keskustelussa usein väkivalta ja alistaminen. Perheiden liiasta määräysvallasta ollaan huolissaan ja tyttöjen liikkumavapautta halutaan lisätä. Viimeaikaisessa kunniaväkivaltakeskustelussa tyttöjen paikkaa yhteiskunnassa määrittävät ennen kaikkea perheen miehet, sanoo tutkija Veronika Honkasalo jonka väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa tasa-arvon päivänä 19.3.2011.

-Väkivaltaan tai sen uhkaan on aina syytä suhtautua vakavasti. Keskustelu kunniaan liittyvästä väkivallasta on usein kuitenkin niin yleistävää ja leimaavaa, että voidaan kysyä käydäänkö sitä aidosti tyttöjen omilla ehdoilla ja onko siitä heille hyötyä”, Honkasalo toteaa. Hän tutki väitöstutkimustaan varten monikulttuuristen kysymysten ja sukupuolten tasa-arvoa nuorisotyön kentällä. Nuorten ja nuorisotyöntekijöiden haastatteluiden lisäksi Honkasalo seurasi maahanmuuttajatytöille tarkoitettuja harrastusryhmiä pääkaupunkiseudulla.

Honkasalo tuo tutkimuksessaan esille, että uhriuittavan puhetavan takia tyttöjen on osittain vaikeaa saada äänensä kuuluviin heitä koskevissa asioissa. -Uhriasemaan halutaan ottaa etäisyyttä, eikä luottamusta aikuiskasvattajiin tästä syystä välttämättä synny. Tämä puolestaan estää sen, että tytöt kertoisivat oman elämänsä ongelmista, kun niitä ilmenee, Honkasalo sanoo.

Nuorisotyön kentällä keskeiseksi tasa-arvo-ongelmaksi koetaan se, että maahanmuuttajatytöt eivät osallistu vapaa-ajantoimintoihin yhtä paljon kuin kantaväestön tytöt. Osallistumista pyritään helpottaman niin, että tytöt eriytetään omaksi ryhmäkseen. Tyttöryhmät eivät kuitenkaan ole onnistuneet ohjaamaan tyttöjä esimerkiksi nuorisotalojen vakiokävijöiksi. Honkasalon mukaan syitä tyttöjen osallistumattomuuteen tulee hakea nuorisotyön tasa-arvosta, ei välttämättä tytöistä.  

Honkasalon tutkimuksen mukaan kaikkein onnistuneimpia työmuotoja nuorisotyön kentällä ovat harrastukset, joiden suunnitteluun tytöt itse osallistuvat alusta alkaen. Tytöt toivovat ennen kaikkea vapaa-ajantoimintaa kantaväestön tyttöjen kanssa, jotta ystävyyssuhteiden solminen ja ylläpitäminen olisi mahdollista.

Maahanmuuttajatytöillä viitataan usein muslimitaustaisiin tyttöihin. Honkasalo korostaa tutkimuksessaan, että nimitystä tulisi pohtia uudelleen. -Tyttöjä yhdistää ja erottaa mitä erilaisimmat monikulttuuriset taustat. Siksi tyttöjen kokemukset eivät riipu yksiviivaisesti heidän kansalaisuudestaan, äidinkielestään tai syntymäpaikastaan.

Tutkimus osoittaa, että vanhempien kunnioittaminen on monille tytöistä positiivinen suhteita jäsentävä asia. Itse asiassa tutkimuksen tytöt puhuvat usein sellaista perhepuhetta vastaan, joka korostaa kuvaa ankarista maahanmuuttajavanhemmista. Vanhempien ennakkoluulot suomalaista vapaa-ajantoimintaa ja nuorisotyötä kohtaan saattavat johtua siitä, että se on heille vieras asia. Siksi nuorisotyön kentän yhteistyötä maahanmuuttajavanhempien kanssa olisi syytä lisätä.  

Filosofian maisteri Veronika Honkasalo väittelee 19.3. klo 10 valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiologian alaan kuuluvasta aiheesta Tyttöjen kesken-Monikulttuurisuus ja sukupuolten tasa-arvo nuorisotyössä. Väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa (Fabianinkatu 33, 4 krs.).

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Nuorisotutkimusverkoston /Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 109. Väitöskirjaa myy Nuorisotutkimusseura, http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog

 

9.3.2011 Mari Peltonen