Tutkinnonuudistus Helsingin yliopistossa

Mikä muuttuu?

• Alempi korkeakoulututkinto
• Maisteriopinnot myös erillisenä kokonaisuutena
• Siirtyminen alemmasta ylempään korkeakoulututkintoon
• Opintopisteet
• Opintokokonaisuuksien mitoituksesta
• Suunnitelmallista opiskelua
• Opintosuoritusten arvostelu
• Opetusperiodit

Ensin alempi korkeakoulututkinto

Merkittävin ero aiempaan on perustutkinnon jakautuminen kahtia. Jatkossa on ensin suoritettava alempi korkeakoulututkinto (kandidaatti) tutkinto ja sitten ylempi (maisteri/lisensiaatti) tutkinto. Kaikki uudet opiskelijat saavat muutoksesta huolimatta opinto-oikeuden ylempään korkeakoulututkintoon saakka, sillä yliopisto näkee alemman korkeakoulututkinnon vain väliportaana. Poikkeuksina säilyvät edelleen lastentarhanopettajan ja farmaseutin koulutukset.

Lääketieteessä ei siirrytä kaksiportaiseen tutkintoon, mutta muuten tutkinnonuudistukseen liittyvät päätökset koskevat myös heitä. Lääketieteessä ja eläinlääketieteessä ylempi korkeakoulututkinto tarkoittaa lisensiaatin tutkintoa, muilla aloilla maisterin tutkintoa.

Tohtorikoulutus kuuluu Bologna-prosessin niin sanottuun kolmanteen sykliin, jonka tiimoilta keskustelut alkavat keväällä 2005. Helsingin yliopistossa jatkokoulutuksen uudistaminen aloitetaan tämän kevään aikana.

Maisteriopinnot myös erillisenä kokonaisuutena

Täysin uutta ovat maisteriohjelmat eli erilliset maisterin tutkintoon johtavat opinnot. Niihin voi hakea kandidaatiksi valmistumisen jälkeen. Maisteriohjelmat ovat usein monitieteisiä tai johonkin tiettyyn koulutustarpeeseen rakennettuja. Ohjelmien perustamista harkitaan tapauskohtaisesti eikä tarkoituksena ole niiden räjähdysmäinen lisääntyminen. Maisteriohjelmista huolimatta jatkossakin valtaosa maistereista valmistuu yliopistosta kuten ennen.

Siirtyminen alemmasta ylempään korkeakoulututkintoon

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikilla Helsingin yliopiston opiskelijoilla on opinto-oikeus ylempään korkeakoulututkintoon saakka. Siten mitään erillistä hakua ei ole siirryttäessä maisteriopintoihin. Alempi tutkinto on oltava valmiina ennen maisteriopintojen aloittamista, mutta niihin kuuluvia opintoja voi suorittaa jo aiemmin.

Opiskelija voi alemman tutkinnon tehtyään siirtyä suorittamaan maisteriopintoja johonkin toiseen aineeseen. Mikäli luvan ylipäätään saa, voidaan opiskelijalta lisäksi vaatia täydentäviä opintoja enintään 60 opintopisteen edestä.

Opintopisteet

Opintopisteet (op) korvaavat opintojen mitoituksessa 70-luvulla käyttöön otetut opintoviikot. Uudessa järjestelmässä opiskelijan oletetaan opiskelevan 1600 tuntia vuodessa, mistä kertyy opintosuorituksina 60 opintopistettä. Näin 180:n opintopisteen laajuisen kandidaatintutkinnon voi tehdä kolmessa ja 120 opintopisteen maisterintutkinnon kahdessa vuodessa. Kokopäiväisesti opiskellen maisteriksi pitäisi siis valmistua viidessä vuodessa. Mitoituksessa käytetty 1600 tuntia opiskelua vastaa yliopiston opettajan vuosityöaikaa. Samalla kurssien minimilaajuus on kolme opintopistettä.

Opintokokonaisuuksien mitoituksesta

Tutkintojen korkean tason turvaamiseksi yliopisto on asettanut vähimmäisvaatimuksia opintokokonaisuuksien laajuudelle ja määrälle. Alempaan korkeakoulututkintoon kuuluu pääaineen (vähintään 60 op) lisäksi ainakin yhden sivuaineen perusopinnot (25 op). Maisteriopinnoissa pääaineen syventävien opintojen laajuus on 30 opintopistettä, mutta tarvittaessa niitä voi olla enemmänkin.

Alempaan korkeakoulututkintoon kuuluu kandidaatin tutkielma, jonka laajuudeksi yliopisto on määritellyt kuusi opintopistettä. Ylempään korkeakoulututkintoon kuuluvan tutkielman laajuus lääketieteellisillä aloilla ja eläinlääketieteessä on 20 - 40 opintopistettä. Muilla aloilla pro gradun laajuus on 40 opintopistettä. Laajuus johtuu yliopiston halusta korostaa tutkimuspainotteisuutta sekä maistereiden jatkokoulutuskelpoisuutta. Suppeammat tai vaihtelevan laajuiset tutkielmat vaarantavat tavoitteen.

Tieto- ja viestintätekniikan taitoja opetellaan vähintään viiden opintopisteen edestä. Myös kieliä on luettava vähintään kymmenen opintopistettä eikä työelämän kehitystäkään ole unohdettu. Tutkintoon on nimittäin varattu muutamia opintopisteitä työelämään orientoitumista varten.

Suunnitelmallista opiskelua

Opintojen pitkäjänteisen suunnittelun helpottamiseksi henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta (HOPS) tulee jokaiselle opiskelijalle pakollinen. Yliopiston mukaan HOPS on opiskelijalle tuki auttaessaan suunnitelmallisessa ja pitkäjänteisessä opiskelussa. Opintosuunnitelman pariin palataan toistuvasti, jolloin omaa edistymistään on helppo seurata. Helsingin yliopistossa HOPS ei ole sopimus opiskelijan ja yliopiston välillä.

Opintosuoritusten arvostelu

Tutkinnonuudistuksen yhteydessä vuosien saatossa eriytyneet arvosteluasteikot yhdenmukaistetaan. Nykyään yliopistossa on käytössä 17 erilaista asteikkoa, mutta lukuvuoden alkaessa kaikkialla siirrytään käyttämään yhtenäistä kuusiportaista asteikkoa (0-5). Perinteet säilyvät pro gradun osalta, joka arvostellaan jatkossakin tutuilla latinankielisillä arvosanoilla.

Tutkintotodistuksen mukana saa jatkossa liitteen (ns. Diploma supplement), jossa kerrotaan tarkemmin tutkinnon sisällöstä. Liitteen tarkoitus on parantaa tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta. Sen toivotaan myös helpottavan liikkuvuutta ja lähtemistä ulkomaille jatkotutkintoa suorittamaan tai työnhakuun.

Opetusperiodit

Sivistysyliopisto kannustaa opiskelijoita suunnittelemaan opintopolun, joka vastaa omaa kiinnostusta. Yksilölliset tutkinnot kaipaavat helppoa liikkuvuutta tiedekuntien välillä. Liikkuvuuden ja tiedekuntien välisen sivuaineopetuksen lisäämiseksi yliopisto päätti jakaa lukuvuoden neljään opetusperiodiin, jotka alkavat ja päättyvät samaan aikaan. Periodien välissä on väliviikko. Kesäaikainen opetus on periodisoinnin ulkopuolella. Opetusjaksojen ulkopuolella voidaan järjestää tenttejä tai joitain erityiskursseja. Yliopistossa periodisointiin siirrytään 1.8.2005. Oikeustieteellisessä, lääketieteellisessä, biotieteellisessä, farmasian ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa noudatetaan osin tai kokonaan yliopiston yhteisistä periodeista poikkeavia opetusjaksoja.

Liikkuvuus ei jää pelkästään tiedekuntien väliseksi. Perustutkintoa opiskelevan on jatkossa helpompi opiskella muissa suomalaisissa korkeakouluissa tai lähteä ulkomaille vaihtoon. Opintojen mitoitus on uudistuksen jälkeen yhtenevä eurooppalaisten ECTS-pisteiden ( European Credit Transfer System) kanssa.