Myrkyllisiä cocktaileja

Pertti Neuvonen on haka jäljittämään lääkkeiden vaarallisia yhteisvaikutuksia. Lääketeollisuudessa hänen uusia löytöjään odotetaankin hikikarpalot otsalla.

Elettiin vuotta 1993 ja muuan naispotilas palasi vastikään tapaamansa lääkärin puheille valittamaan turvonneita jalkojaan. Naiselle oli määrätty lääkitys jalkasieneen, ja nyt yhtäkkiä edes saappaat eivät mahtuneet jalkaan.

Hoitava lääkäri otti yhteyttä Helsingin yliopistoon, tarkemmin sanoen Meilahden lääketiedekampukselle, kliinisen farmakologian yksikköön. Hän kaipasi Pertti Neuvosen apua. Nyttemmin jo emeritusprofessorin epiteetin ansainnut Neuvonen on ollut liki 40 vuotta se, jolle tuntuu varmalta soittaa, kun potilas reagoi lääkkeisiin odottamattomalla tavalla.

Lääkäri epäili, että oireet saattavat johtua lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Potilaalla oli näet käytössään myös kalsiumsalpaaja-ryhmän verenpainelääke.

Neuvosen tutkimusryhmä järjesti potilaalle lisätutkimuksia ja selvitti asiaa myös koehenkilöillä.
Paljastui, että sienilääke kymmenkertaistaa kalsiumsalpaaja-verenpainelääkkeen pitoisuudet. Vaikutus romahdutti verenpaineen ja johti nopeasti jalkojen turvotukseen.

Havainnosta ei järjestetty lehdistötilaisuutta tai viranomaistapaamisia. Sen sijaan Neuvosen ryhmä lähetti julkaisun kliinisen farmakologian johtavaan Clinical Pharmacology and Therapeutics -lehteen. Sen kautta tieto levisi nopeasti ympäri maailmaa. Muun muassa Yhdysvaltojen ja EU:n lääkeviranomaiset kuuntelevat tarkasti Neuvosen ryhmän tuloksia ja suosituksia.

Kuolemien selvittäjä

Lääkkeiden yhteisvaikutustutkimukset käynnistyvät usein nimenomaan potilashavainnoista. Reilu vuosikymmenen sitten uusi kolesterolilääke aiheutti Yhdysvalloissa muutamassa vuodessa lähes sata kuolemantapausta, joista puolet johtui yhteisvaikutuksesta.

Neuvosen ryhmä selvitti mekanismin, jonka johdosta statiini-lääkkeen pitoisuus nousee pahimmillaan hengenvaarallisesti. Shokkitulos ja sitä seuranneet vahingonkorvausvaatimukset olivat vähällä viedä suuren saksalaisen lääketehtaan konkurssiin.

Lääketeollisuus seuraakin tarkkaan tutkimusjohtajana nyt yliopistolla työskentelevän Neuvosen toimia ja liittää ryhmän tuloksia tuoteinformaatioonsa.

Liike-elämän ja tutkijoiden suhde ei kuitenkaan ole kitkaton, sillä yhteisvaikutushavainnot voivat vähentää lääkkeen kysyntää. Kun kyse on miljardeilla euroilla vuosittain myytävästä tuotteesta, firma voi yrittää varjella sitä lääketurvallisuudenkin kustannuksella. Silloin tällöin Neuvosen ryhmän tuloksiin muotoillaankin kiistäviä vastineita.
— Tuloksemme ovat kuitenkin aina pitäneet paikkansa, Neuvonen sanoo.

Lääkehiilellä kuuluisaksi

Neuvonen kiinnostui lääkkeistä jo nuorena. 1970-luvun alussa hän osoitti rautavalmisteiden ja maitotuotteiden estävän tetrasykliini-ryhmään kuuluvien antibioottien imeytymisen. Havainto on nykyisin oppikirjatietoa, vaikka alkuun yksi maailman johtavista lääketehtaista yrittikin kiistää yhteisvaikutuksen.

Neuvosen valitsema ala ei tuolloin ollut järin suosittu.
— Eräät lääkärit ajattelivat potilaiden kestävän melkein mitä tahansa, Neuvonen muistelee.

Vuonna 1972, kun Neuvonen oli nuori dosentti, hänet palkattiin yliopistolle opettajaksi vasta perustettuun kliinisen farmakologian laitokseen. Dosentin maine alkoi kasvaa 1970-luvun lopulla käynnistyneiden lääkehiilitutkimusten myötä.

Myrkytystiloja oli tavattu hoitaa pienillä hiilitablettiannoksilla. Näin käytettynä lääkehiilen teho jäi kuitenkin vähäiseksi. Neuvonen ryhmineen kehitti hiilestä veteen sekoittuvan jauheen, jonka avulla annos voitiin kymmenkertaistaa. Samalla hän todisti kasvatetun annoksen tehoavan moniin eri myrkytyksiin. Paranneltu hiilihoito onkin syrjäyttänyt oksettamisen ja mahahuuhtelun monen myrkytyksen ensihoidossa.

Näihin tutkimuksiin viitataan edelleen, kuten moniin muihinkin Neuvosen löytöihin. Vuosien mittaan Neuvonen ja hänen ryhmänsä ovatkin nousseet yhdeksi farmakologian tieteenalan ja Helsingin yliopiston siteeratuimmista tutkijoista.

Kymmeniä vaaranpaikkoja

Vuosikymmenten mittaan Neuvosen tutkimusryhmä on löytänyt kymmeniä hengenvaarallisia lääkeyhteisvaikutuksia. Pahimmillaan on kyse jonkin lääkeaineen pitoisuuksien satakertaistumisesta elimistössä.

Osa ongelmista — aivan kuten maidonkin tapauksessa — syntyy hyvin viattomalta tuntuvien lääkkeiden tai ruoka-aineiden keskinäisistä reaktioista. Esimerkiksi greippimehu moninkertaistaa eräiden lääkkeen vaikutuksia, mutta toisaalta taas heikentää eräiden muiden lääkkeiden tehoa estämällä niiden imeytymistä.

Yhteisvaikutusten tutkimisessa ei riitä minkään yhden, tietyn yhteisvaikutusmekanismin silmälläpito, Neuvonen painottaa. Mekanismeja on useita, ja ne kaikki olisi otettava huomioon yhä uusia lääkkeitä lanseerattaessa.

Kriittisintä on ongelman havaitseminen. Kun vaarallinen yhteisvaikutus on tunnistettu ja sen mekanismit selvitetty, ollaan tavallisesti jo voiton puolella. Riskit voi usein välttää säätämällä annostelua. Jos tämä ei auta, voi ottaa käyttöön vaihtoehtoisen lääkkeen.  

Bisnes jyrää

Neuvosta ei siteerata ahkerasti pelkästään siksi, että hän on pätevä ja ahkera tutkija, tai siksi, että Helsingin yliopiston kliininen farmakologian yksikkö on lajissaan maailman huippua.

Työryhmä on saanut julkisuutta myös kilpailijoiden vähyyden vuoksi. Lääketeollisuuden tutkijat harvoin innostuvat tarttumaan riskeihin enää sen jälkeen, kun lääkkeelle on hellinnyt myyntilupa.

— Teollisuuden näkökulmasta interaktiotutkimuksissa on lyhyellä tähtäimellä vain hävittävää. Pahimmillaan edessä voisi olla lääkkeen vetäminen markkinoilta, Neuvonen sanoo.

— Joskus teollisuudesta on myönnetty sekin, että meidän sittemmin löytämäämme yhteisvaikutusta epäiltiin jo lääkkeen kehittämisvaiheessa, mutta asia jätettiin sikseen.

Neuvonen varoo kuitenkin luomasta liikaa vastakkainasettelua tutkimuksensa ja liike-elämän välille. Hänelle on muutaman kerran tarjottu tutkimusjohtajan paikkaa myös lääkeyhtiöistä, mutta akateeminen vapaus on vienyt voiton.
— Akateeminen maailma tosin voi vain haaveilla yritysten tutkimusbudjeteista. Minusta yhteiskunnan kannattaisi panostaa enemmän yhteisvaikutustutkimukseen. Niin oleellisesti se liittyy lääketurvallisuuteen.

Impact factory

Maailmalla Neuvosen ryhmä tunnetaan leikillisesti ”impact factoryna”. Termi ei viittaa ainoastaan tutkimuksen merkittävyyttä kuvaavaan impact factor -termiin vaan myös tehdasmaiseen tahtiin, jolla merkittäviä julkaisuja syntyy.

Neuvonen on palkittu myös Yhdysvaltojen lääkehallintoviranomaisen (FDA) mitalilla sekä Basic & Clinical Pharmacology & Toxicology -lehden ensimmäisellä elämäntyöpalkinnolla Nordic Prizella.

Tärkein palkinto on kuitenkin muualla. Varovaistenkin arvioiden mukaan lääkkeiden yhteisvaikutukset aiheuttavat vuosittain kymmenien tuhansien potilaiden kuoleman. Ja luku kasvaa, koska lääkkeiden ja niiden käyttäjien määrä nousee. Näitä lukemia Neuvosen ryhmä pyrkii ja on onnistunut alentamaan.

Teksti: Juha Merimaa, Virve Pohjanpalo
Kuvat: Wilma Hurskainen