Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Viikon tiedeuutinen

Lahjakkaat lapset erottuvat ikätovereidensa joukosta jo varhaisessa elämänvaiheessa. Tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että heistä kehittyy nerokkaita ja menestyviä aikuisia.

– Huippuosaajaksi kasvaminen vaatii synnynnäistä potentiaalia ja ympäristön, joka tukee, kannustaa ja ohjaa lasta oikeaan suuntaan, sanoo kasvatustieteen tohtori Inkeri Ruokonen.

Ruokonen tutki kasvatustieteen alaan kuuluvassa väitöskirjassaan sitä, millaisissa oppimisympäristöissä suomalaiset ja eestiläiset lahjakkaat, korkean älykkyysosamäärän omaavat lapset kehittävät kykyjään.

Oppimismotivaation virittymisen kannalta tärkeimmiksi ympäristöiksi osoittautuivat perhe, koulu, ystävät ja harrastukset.

– Lapsi kehittyy vuorovaikutuksessa oppimisympäristönsä kanssa. Tärkeimpien sosiaalisten suhteiden rooli näyttäisi korostuvan erityislahjakkuuksien kehittymisessä, toteaa Ruokonen.

Ruokosen tutkimuksesta käy ilmi, että molemmissa maissa lahjakkailla lapsilla on yleensä turvallinen kotiympäristö ja hyvin kiintynyt suhde vanhempiinsa. Perheympäristöt erosivat toisistaan siinä, että suomalaisperheiden lapsilla oli yleisemmin mahdollisuus harrastaa kalliita erityisharrastuksia.

– Lapsille raha ja sen tuomat mahdollisuudet eivät olleet olennaisia, vaan tärkeää oli perheen kanssa vietetty yhteinen aika, sanoo Ruokonen.

Lapset itse arvostivat saamaansa opetusta ja olivat innokkaita oppimaan uutta. He tosin toivoivat kouluihin nopeampaa etenemistahtia ja enemmän vaihtelevuutta. Ainoastaan suomalaislapset nostivat esiin kiusaamisongelman.

Tutkimuksessa mukana olleet opettajat kokivat tarvetta eriyttää ja rikastaa lahjakkaiden lasten opetusta sekä kehittää koulua monipuolisemmaksi oppimisympäristöksi.

Ruokosen mukaan jokaisen lapsen yksilöllisyyden huomioiva kasvatus on tulevaisuuden haaste molempien maiden koulutusjärjestelmille.

Teksti: Simo Salmela
Kuva: Sanna Schildt
www.helsinki.fi/verkkotoimitus