Kirkkaampia ajatuksia

Uskali Mäki: Yhteiskuntatieteiden filosofian tutkimuksen huippuyksikkö

Maailmassa on miljoonia tutkijoita, mutta aina on jotakin tutkimatta. Erityisen paljon tällaista aliviljeltyä tilaa löytyy tieteenalojen väleistä. Kahden tai useamman tieteen kohdatessa löytyvät usein myös tuoreimmat ja merkittävimmät innovaatiot. Tieteiden tulevaisuus muokkautuu osin juuri tällaisten kohtaamisten kautta.

Aina kohtaaminen ei kuitenkaan tapahdu mutkattomasti, sanoo tutkimusjohtaja, professori Uskali Mäki. Kaksi tieteenalaa saattaa antaa yhdelle ilmiölle kaksi näennäisesti kilpailevaa selitystä tai vedota hankalasti yhteen sovitettavaan tutkimusaineistoon, ja niiden tutkimustyylit ja laatustandardit voivat olla hyvinkin erilaisia. Osa tutkijoista yrittää luoda siltoja tieteenalojen välille, toiset pitää ne ehdottomasti erillään.

– Erikoistuminen on viety niin pitkälle, että aito asiantuntemus saattaa kärsiä. Ekspertiisialueet eivät nivelly toisiinsa ja niiden väliin jää aukkoja, jolloin kokonaiskuva maailmasta voi jäädä hentoiseksi, Mäki kertoo.

Tällaisia tilanteita Mäen johtama Yhteiskuntatieteiden filosofian tutkimuksen huippuyksikkö pyrkii kirkastamaan. Mäki puhuu nimenomaan kirkastamisesta, sillä tieteidenvälisyys on hänen mukaansa retorinen iskusana, jota käytetään paljon mutta joka ymmärretään huonosti.

Yksi huippuyksikön tutkimuskohteista on tieteellisten mallien matkaaminen alalta toiselle. Paraatiesimerkki on taloustieteellisten mallien siirtyminen muihin yhteiskuntatieteisiin, jopa luonnontieteisiin. Jotkut biologit ovat esimerkiksi alkaneet käyttää markkina-käsitettä eläinten käyttäytymistä tutkiessaan.

He väittävät, että paviaaniyhteisöissä on kysymys markkinakysynnästä ja -tarjonnasta, kun sukimista vaihdetaan seksiin tai poikasen pitelyyn. Virta kulkee myös toiseen suuntaan, kun esimerkiksi neurotieteen ja evoluutiobiologian tuloksia on ruvettu käyttämään yhteiskuntatieteissä.

Käsitteiden ja mallien siirtyminen on usein kitkaista ja kiistanalaista, sillä ne saattavat muuntua matkalla tai muokata vastaanottavaa tieteenalaa laajemminkin.

Paitsi auttamaan yhteiskuntatieteilijöitä huippuyksikkö pyrkii luomaan ajattelun välineitä tiedepolitiikan tarpeisiin, kuten tutkimuksen lupaavien trendien tunnistamiseen ja punnitsemiseen sekä resurssien suuntaamiseen.

Tärkeille tutkimuksen rahoittajille kuten Suomen Akatemialle tieteidenvälisyys on merkittävä kriteeri. Siksi tieteidenvälisyydestä puhutaan myös rahoitushakemuksissa.

– Ei ole aina helppo arvioida, onko puheella katetta vai onko se vain sanahelinää. Tässä yksiköllämme on annettavaa, Mäki toteaa.

Yksikön paristakymmenestä tutkijasta valtaosa on filosofeja, mutta lähes kaikilla on taustaa myös muilta tieteenaloilta. Yksi on perehtynyt biologiaan, toinen sosiaalipsykologiaan, kuka mihinkin. Mäki itse on koulutukseltaan sekä filosofi että taloustieteilijä.

– Filosofit puuhailevat usein omissa kammioissaan itsekseen, mutta meillä on poikkeuksellisen paljon ulospäin suuntautuvaa joukkuetyötä. Uusia kysymyksenasetteluja ja vastausmahdollisuuksia löytyy, kun tutkijoiden erilaisia osaamisia yhdistellään keskenään. Tähän huippuyksikkö antaa hienot edellytykset.

Teksti: Tuomo Tamminen
Kuva: Wilma Hurskainen