Ymmärrämme toisiamme

Marja-Leena Sorjonen: Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa

Maailmasta saattaa puuttua rauhaa ja rakkautta, mutta yhteisymmärrystä meillä piisaa, vaikka sen syntyminen onkin välillä sekä monimutkaista että huomaamatonta. Suomen kielen professori Marja-Leena Sorjonen antaa esimerkin.

Kun potilas kertoo lääkärilleen, ettei hänellä ole varaa ehdotettuun yksityiseen fysioterapiaan juuri tällä hetkellä, lääkäri ymmärtää nyökätä ja todeta "niin" vasta, kun potilas on sanonut "tällä hetkellä". Näin lääkäri ottaa vastaan potilaan arkaluontoisen selityksen ja kertoo yhdellä, hyvin ajoitetulla sanalla ymmärtävänsä, että kyse on vain tilapäisestä tilanteesta.

Esimerkin voi miettiä omassa päässään uusiksi niin, että lääkäri nyökkäisi heti, kun potilas on sanonut "ei ole varaa". Tai jos lääkäri ei sanoisi mitään, miltä potilaasta silloin tuntuisi?

Näin pienistä asioista ihmisten välinen yhteisymmärrys on kiinni, ja silti me useimmiten ymmärrämme, mitä toinen tarkoittaa.

Sorjosen vetämässä Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -huippuyksikössä tutkitaan, miten yhteisymmärrys saavutetaan siitä, mitä ollaan tekemässä (tutkitaan esimerkiksi pyyntöjä ja niihin vastaamista, valittamista, neuvojen pyytämistä ja antamista), minkälaisia kielellisiä ja ei-kielellisiä keinoja yhteisymmärryksen saavuttamiseen käytetään ja miten vuorovaikutuksessa ilmaistaan emootioita.

45 tutkijan yksikkö on monitieteinen ja monikielinen: siihen kuuluu kielentutkijoita ja sosiaalitieteilijöitä, ja suomen, ruotsin ja muiden pohjoismaisten kielten sekä englannin ja viron tutkijoita.

– Voisi ajatella, että yleiset vuorovaikutuksen keinot ovat kaikille yhteiset, mutta mitkä ovat täsmälliset keinot eri kielissä? Sorjonen pohtii.

Yksikön tutkijoiden keskeinen työväline on keskusteluanalyysi, jonka avulla aitoja vuorovaikutustilanteita analysoidaan ääni- tai videotallenteelta. Näin on tutkittu esimerkiksi asiointitilanteita R-kioskeilla ja Kelassa.

Yksiköllä on käytettävissään noin 700 tuntia ääni- ja videotallenteita erityyppisistä vuorovaikutustilanteista. Nauhoitukset ovat esimerkiksi ystävien, perheenjäsenten ja tuttavien välisiä keskusteluja, asiointikeskusteluja tai kliinisiä tilanteita. On myös tilanteita, joissa osanottajilla on erilaiset kompetenssit: jotkut keskustelijoista eivät ole äidinkielisiä puhujia tai ovat afaatikkoja.

– Keskusteluanalyyttinen tutkimus on perustunut pitkään englannin kielen tutkimukseen. Nyt kenttä on alkanut avautua ja vertaileva tutkimus on noussut entistä keskeisemmäksi. En osaa pätkääkään japania, mutta silti luen mielenkiinnolla siitä tehtyä tutkimusta, Sorjonen kertoo.

Huippuyksikön tutkijat tekevät hänen mukaansa perustutkimusta, jolla on lukuisia sovellusmahdollisuuksia. Ymmärrys yhteisymmärryksen rakentumisesta voi auttaa esimerkiksi hoitoalan ja kansainvälisen kaupan ammattilaisten koulutuksessa sekä opetettaessa suomea vieraana kielenä.

Teksti: Tuomo Tamminen
Kuva: Mika Federley