Helsingin yliopisto - Eurooppalainen huippuyliopisto

Haasteena pirstoutuva luonto

Ihmistoiminnan näkyvin seuraus monien lajien kannalta on niiden elinympäristön supistuminen ja pirstoutuminen. Metapopulaatiobiologian huippuyksikössä selvitetään pirstoutumisen vaikutuksia eliölajeihin. Pirstoutuminen johtaa paikallispopulaatioiden pienentymiseen ja on keskeinen syy lajien uhanalaistumiseen ja häviämiseen.

Yhtenä noin 30 hengen tutkimusryhmänä työskentelevässä huippuyksikössä empiirinen ja teoreettinen tutkimus ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa. Kenttätyötä tekevien biologien lisäksi mukana on matemaatikkoja ja tietojenkäsittelytieteen tutkijoita kehittämässä vaativia laskennallisia menetelmiä havaintojen mallintamiseen. Tutkimustuloksilla on käytännön merkitystä esimerkiksi maankäytön suunnittelussa ja suojelualueiden valinnassa.

– Keskeinen haaste on valita suojelualueet niin, että niihin käytettäville rahoille saataisiin mahdollisimman hyvä vastine lajiston suojelun kannalta, määrittelee huippuyksikön johtaja, akatemiaprofessori Ilkka Hanski.

Hanskin yksikkö on toiminut huippuyksikkönä myös vuosina 2000–2005. Huippuyksikössä kehitettyjä laskennallisia menetelmiä sovelletaan parhaillaan muun muassa Australiassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa.

Jatkossa pyrkimyksenä on entistä enemmän yhdistää geeni- ja molekyylitason tutkimustuloksia populaatio- ja lajitason tietoon. Keskeisenä tutkimuskohteena on Ahvenanmaalla elävä uhanalainen täpläverkkoperhonen. Se sopii erinomaisesti huippuyksikön mallilajiksi, koska sen elinympäristöiksi sopivia kuivia ketoja on säilynyt vain pieninä laikkuina ja sen olemassaolo perustuu pienten paikallispopulaatioiden väliseen vuorovaikutukseen.

Ajankohtaisena tutkimushaasteena on myös ilmastonmuutoksen suhde elinympäristöjen pirstoutumiseen.

– Kun ympäristö pirstoutuu, lajien mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutokseen heikkenevät, koska ne eivät kykene enää siirtymään muuttuneiden olosuhteiden mukana, Hanski arvioi.

Teksti: Elias Krohn
Kuva: Annika Rauhala