 |
 |
|
Tie tohtoriksi
Yleisohjeet väittelijöille: |
 |
Väitössanastoa ja väitösten historiaa
Väitössanastoa respondentti - väittelijä opponentti - vastaväittäjä kustos - tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja lectio praecursoria - väittelijän alkupuheenvuoro karonkka - iltajuhla vastaväittäjän kunniaksi Väitösten historiasta Alun perin väitöstilaisuuksiin osallistuminen oli osa opintoja. Niiden tarkoituksena oli Porthanin sanoin "harjaannuttaa oppilaita nopeasti käsittämään asiat, selvästi lausumaan ajatuksensa katselemaan asiaa usealta eri puolelta ja erottamaan pää- ja sivuasiat toisistaan". Professori laati väitöskirjan, jota hänen oppilaansa puolustivat ja opponoivat. Tilaisuudet olivat aloittelevilla yksityisiä, mutta kokeneemmilla julkisia. Joskus professori käsitteli aihetta useissa toisiaan seuraavissa väitöskirjoissa ja kandidaatilta vaadittiin vain perehtyneisyyttä kysymykseen ja väitöskirjan sisällykseen, siten että hän pystyi puolustamaan sitä itsenäisesti. Filosofian maisterin ja tohtorin arvot eriytyivät vasta vuoden 1828 statuuteissa, jolloin tohtorinarvoa varten vaadittiin erityinen väitöskirja. Kandidaattien tuli pitää myös luentoja, useimmiten yksi. Tästä luennosta on jäljelle jäänyt nykyisten väitöstilaisuuksien alkajaisesitelmä, lectio praecursoria.
|
