Uutisia Tilaa RSS-virta
Diplomi-insinööri päätyi aivotutkimuksen kautta lääkärikouluun
Väitöskirja vastasyntyneiden äidinkielen oppimisesta palkittiin erityisen ansiokkaana.
Helsingin yliopisto jakoi vuosipäivänjuhlassaan kolme palkintoa vuonna 2010 hyväksytyistä erittäin ansiokkaista väitöskirjoista. Yksi palkinnon saaneista on lääketieteellisen tiedekunnan kolmannen vuosikurssin opiskelija Tuomas Teinonen, jonka väitöskirja "Language learning in infancy" käsittelee lasten puheen oppimista.
Tohtoriksi väitellessään Teinonen oli vasta toisen vuosikurssin opiskelija; ei siis vielä edes kandi. — No, onhan se ehkä vähän erikoista väitellä opintojen siinä vaiheessa, Teinonen myöntää.
Eipä silti, ei Teinosesta pitänyt koskaan lääkäriä tullakaan. Lääkärivanhempien lapsi tähtäsi ehdottomasti jollekin muulle alalle kuin lääketieteeseen ja lähti opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun kieliteknologiaa ja kognitiivista neurotiedettä. Ennen pitkää hän havaitsi päätyneensä aivotutkimuksen pariin.
— Diplomityöni koski lasten aivovasteiden mittaamista, ja kun olin valmistunut TKK:lta lähdin jatkamaan tutkimusta Helsingin yliopiston psykologian laitokselle. Tutkimukseni kohteen oli se, miten jo vastasyntyneet oppivat äidinkieltään.
Osana väitöstutkimustaan Teinonen kehitti uuden aivomittauksiin perustuvan tutkimusmenetelmän, jolla voidaan mitata niin sanottua tilastollista kielenoppimista. — Puhe sisältää runsaasti erilaisia tilastollisia säännönmukaisuuksia, joita kielen oppimisessa käytetään hyväksi, Teinonen selventää.
Ohjaajansa Minna Huotilaisen avulla Teinonen pääsi vuodeksi tekemään tutkimustaan Lontoon yliopistoon, tunnettuun vauvojen tutkimukseen erikoistuneeseen Birkbeckin "vauvalaboratorioon". Siellä hän tutki kehittämässään uudenlaisessa tutkimusasetelmassa sitä, miten viiden kuukauden ikäiset vauvat integroivat kuultua ja nähtyä puhetta. Tutkimus osoitti muun muassa, että paitsi kuulemisella myös puheen näkemisellä on tärkeä merkitys tuonikäisten lasten kielen oppimisessa.
— Tutkimuksen tekeminen vauvojen ja pikkulasten kanssa on haastavaa, sillä tutkimustilanteet täytyy rakentaa lasten ehdoilla. Mittaukset on tehtävä hyvin lyhyessä ajassa, jotta lapsi ei väsy tai kyllästy, ja tilanteen täytyy olla miellyttävä sekä lapselle että vanhemmille, Teinonen sanoo.
Teinosen väitöstutkimus oli puhdasta perustutkimusta, jonka käytännölliset sovellukset ovat vielä kaukana. Tällä hetkellä alle vuoden ikäisten lasten puheen oppimista koskevat tutkimukset tuottavat tietoa vain ryhmätasolla: tämänikäiset vauvat oppivat tällä tavalla ja hyötyvät tällaisista puheen ja äänen ominaisuuksista. —Koko ajan kuitenkin mennään eteenpäin, ja toivon että tulevaisuudessa näistä tutkimuksista on apua yksilötasolla esimerkiksi kielellisten ongelmien ehkäisyssä.
Mutta miten sen "ehdottomasti ei lääkäriksi" -päätöksen oikein kävi? — Niin, siinä nyt vain kävi niin, että aivotutkimuksen myötä myös lääketiede alkoi kiehtoa yhä enemmän, ja niin sitten päädyin tänne Meilahteen, Teinonen naurahtaa.
Voisi luulla, että diplomi-insinöörin ja tutkijan olisi ollut vaikea sopeutua aloittelevan opiskelijan rooliin, mutta Teinonen kiistää: — Ei, ei se ollut oikeastaan vaikeaa. Tämä on niin kiinnostavaa, että opiskelumotivaatio on erinomainen.
Tutkimustyö on tässä vaiheessa jäänyt sivuun. — Keskityn nyt lääkäriopintoihin ja oman erikoisalan valintaan; tutkimustyö tulee kyllä varmasti jossain muodossa olemaan kuvioissa mukana myöhemmin. Ehkä vähän kliinisempien aiheiden parissa kuin tähän asti.
Teksti ja kuva: Päivi Lehtinen