Uutisia Tilaa RSS-virta
Itämeren kaasuputki jakaa Eurooppaa
Turvallisuuspoliittiset uhkakuvat korostuvat lähinnä Puolassa ja Baltian maissa.
Venäjän ja Saksan välille suunniteltu Nordstream-kaasuputki ei ole turvallisuuspoliittinen uhka Itämerellä, arvioi Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen. Ympäristövaikutusten kannalta öljykuljetukset ovat kaasuputkeen verrattuna paljon suurempi riski.
Instituutin kehittämän teoreettisen mallin avulla voidaan katsoa, minkälaisesta kehyksestä käsin eri maat tarkastelevat energiapolitiikkaa. Nordstream-kaasuputki tarjoaa tästä hyvän esimerkin.
Toisessa ääripäässä Puola ja Baltian maat korostavat Venäjän vaarallisuutta ja turvallisuuspoliittista uhkaa omien historiallisten sidoksiensa vuoksi. Ranskassa ja muualla Länsi-Euroopassa Venäjän uhka ei taas ole esillä juuri mitenkään.
Saksalla on kaasuputkeen hyvin pragmaattinen lähestymistapa, joka painottaa liiketoimintaa ja energian saatavuutta. Suomalaisesta näkökulmasta putki voidaan rakentaa, jos se saa vihreää valoa ympäristövaikutusten arvioinnissa.
−Jos katsomme kehyksiä kokonaisuutena, turvallisuuspoliittinen ulottuvuus on varsin vähäinen. On vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa Venäjä hyökkäisi Baltiaa tai Puolaa vastaan kaasuputken puolustamiseksi, Kivinen summaa.
Venäjä ei ole myöskään lisäämässä sotilaallista läsnäoloaan Itämerellä kaasuputken suojaamiseksi, kuten esimerkiksi Ruotsissa on pelätty. Kivinen tähdentää, että kaasun kuljetus on pitkälle automatisoitua ja sitä valvotaan roboteilla. Laivaston rooli valvonnassa on marginaalinen.
Kivinen kiinnittäisi huomiota pikemminkin öljykuljetuksien riskeihin Itämerellä. Suuren mittaluokan öljyvahinko on ollut jo useaan kertaan senteistä kiinni, kun tankkeri on ajanut karikolle.
Venäjän energiapolitiikan vaikutuksia tutkivat Aleksanteri-instituutissa myös Hanna Smith ja David Dusseault. Uutena seuranta-alueena instituutilla on Kaukasus, jonka energiasektoria tutkii Mikko Palonkorpi.
Teksti: Joonas Pörsti
Kuva: Stefan Sauer/ DPA / Lehtikuva