Tietoa oppiaineesta

Kun Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, perustettiin 1640, filosofialla oli kaksi oppituolia eli professuuria: teoreettinen filosofia opetti logiikkaa ja metafysiikkaa (sekä aluksi myös runoutta), käytännöllinen filosofia etiikkaa, politiikkaa ja historiaa. Kun yliopisto Turun palon jälkeen muutti Helsinkiin 1828, filosofialle tuli vain yksi yhteinen oppituoli, jota hoiti muiden muassa Suomen ”kansallisfilosofi” J.V. Snellman.

Snellmanin seuraajaksi nimitettiin 1869 Thiodolf Rein, joka kirjoitti suomeksi ja ruotsiksi merkittäviä logiikan ja psykologian oppikirjoja, ja hän alkoi myös luennoida filosofiaa suomeksi.  Reinin seuraajaksi tuli hänen sisarenpoikansa Arvi Grotenfelt 1905. Hänen virkanimikkeensä muutettiin teoreettiseksi filosofiaksi vain vuotta myöhemmin, kun Edward Westermarck nimitettiin käytännöllisen filosofian professoriksi. Näin vanha virkojen jako otettiin uudelleen käyttöön. Grotenfeltin päätyöt käsittelivät filosofian historiaa.

Ratkaisevaa muutosta suomalaisessa filosofiassa kypsytti Eino Kaila. Grotenfelt siirryttyä eläkkeelle 1929, Kailasta tuli maan johtava filosofi, jonka vaikutuksesta filosofiasta tuli erittäin suosittu akateeminen oppiaine. Kaila toi Suomeen kokeellisen psykologian, hahmopsykologian, symbolisen logiikan, loogisen empirismin tietoteorian ja modernin tieteenfilosofian. Helsingissä psykologia erotettiin teoreettisesta filosofiasta 1948. Vaikka Kaila ei varsinaisesti ollut loogikko ja kielifilosofi vaan lähinnä tietoteoreetikko, oppilaisiinsa kohdistuvan vaikutuksensa ansiosta hän oli analyyttisen filosofian alullepanija Suomessa.

Vaikutusvaltaisimmat Kailan oppilaat olivat Georg Henrik von Wright, Erik Stenius ja Oiva Ketonen. Ketonen puolusti väitöskirjaansa todistusteoriasta 1944, ja valittiin Kailan seuraajaksi teoreettisen filosofian professorina 1951. Myöhemmin Ketosesta tuli tärkeä auktoriteetti tiede- ja yliopistopolitiikassa.

Teoreettisen filosofian kehitykseen Suomessa on vaikuttanut suuresti myös Jaakko Hintikka. Hänen ideoitaan ja teorioitaan loogisesta päättelystä, propositionaalisista asenteista, semanttisesta informaatiosta, induktiologiikasta, äärettömistä formaalikielistä, peliteoreettisesta semantiikasta ja kysymysten logiikasta samoin kuin historiallisia tutkielmia Aristoteleesta Kantiin ja Husserlista Wittgensteiniin ovat jatkaneet ja soveltaneet hänen oppilaansa, joista monet ovat sijoittuneet professorin virkoihin Suomessa. Ilkka Niiniluodosta tuli Ketosen seuraaja Helsingissä ja Gabriel Sandusta toinen Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori, kun virka perustettiin, ensin apulaisprofessuurina, vuonna 1997.

Ilkka Niiniluoto on 1970-luvulta lähtien keskittynyt tutkimustoiminnassaan tieteenfilosofiaan. Hän on kehittänyt ja soveltanut formaalisia välineitä (induktiologiikka, todennäköisyys, totuudenkaltaisuus, abduktio) tieteellisten teorioiden rakenteeseen, tieteelliseen päättelyyn ja tieteen muutokseen, ja puolustanut tältä pohjalta kriittistä tieteellistä realismia. Niiniluodon kiinnostuksen kohteita ovat myös filosofinen logiikka, tieto-oppi, tekniikan filosofia, kulttuurifilosofia ja tiedepolitiikka. Niiniluoto on toiminut Helsingin yliopiston rehtorina ja on nyt saanut nimityksen Helsingin yliopiston kansleriksi 31.5.2013 asti. Hänen sijaisenaan teoreettisen filosofian professorina toimii Matti Sintonen. Sintonen johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Mekanismien mallintaminen” (Modelling Mechanisms) 2008-2011.

Gabriel Sandun tutkimustyö jatkaa Jaakko Hintikan tutkimusperinteitä: teemoina ovat totuuden ja säännön käsitteiden rooli logiikassa ja matematiikan perusteissa ja niiden karakterisointi strategisten, interaktiivisten menetelmien avulla joita on tutkittu klassillisessa peliteoriassa. Viime aikoina hän on ollut kiinnostunut modaalikäsitteiden logiikasta ja sen sovelluksista kielifilosofian ja tieto-opin ongelmiin.  Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusprojektia ”Viittaaminen abstrakteihin objekteihin” (Reference to Abstract Objects) 2009-2012. Hänen antamansa opetus ja ohjaus keskittyvät erityisesti filosofiseen logiikkaan, kielifilosofiaan sekä logiikan ja matematiikan filosofiaan.

Teoreettisen filosofian yliopistonlehtoreina toimivat Markus Lammenranta ja Panu Raatikainen, joka toimii vakinaisen toimenhaltijan Sara Heinämaan sijaisena 31.7.2013 asti.

Yliopistonlehtori Markus Lammenrannan tutkimustyö on kohdistunut viime aikoina tieto-oppiin, jossa häntä ovat kiinnostaneet erityisesti uskomusten oikeutukseen tai rationaalisuuteen liittyvät kysymykset. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat myös skeptisismi ja sosiaalinen tietoteoria, jossa kiinnostavia ovat erityisesti kysymykset tiedon ja oikeutuksen ehtojen mahdollisesta sosiaalisesta luonteesta ja tiedollisten käsitteiden sosiaalisesta roolista (tiedon ekologia).
Hänen antamansa opetus ja ohjaus keskittyvät erityisesti tieto-oppiin, mutta hän ohjaa mielellään myös metafysiikkaan liittyviä opinnäytteitä.

Yliopistonlehtori Panu Raatikaisen tutkimustyö on kohdistunut logiikkaan, matematiikan filosofiaan, filosofisiin totuusteorioihin, kielifilosofiaan, mielenfilosofiaan ja tieteenfilosofiaan. Myös hänen antamansa opetus ja ohjaus keskittyvät näihin filosofian osa-alueisiin.