Tutkimusprojekti: Varhaisten juutalaisten ja kristillisten
liikkeiden selittäminen – rituaali, muisti ja identiteetti

Projektin jäsenet:

Petri Luomanen (s. 1961)

• 
• tutkimusprojektin vastuullinen johtaja 2007–
• Uuden testamentin eksegetiikan dosentti
• TT 1996
• akatemiatutkija 2005–
• vieraileva tutkija vuosina 1999–2000, The Institute for Antiquity and Christianity, Claremont Graduate University, Claremont, California
• toiminut vuodesta 1987 opettajana ja tutkijana eksegetiikan laitoksella, Suomen Akatemiassa ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa.
• sähköpostiosoite

Petri Luomasen tutkimuksen aiheena on varhaista juutalaiskristillisyyttä kohtaan osoitetun vihamielisyyden sosio-kognitiivinen tausta. Varhaisia juutalaiskristittyjä – jotka olivat omaksuneet uusia "kristillisiä" uskomuksia ja tapoja mutta silti pitäytyivät myös juutalaisuuteen – alettiin toisella vuosisadalla yhä enemmän kritisoida sekä läntisen kristillisyyden että tuon ajan juutalaisuuden piirissä. Luomasen tutkimuksessa valotetaan tätä juutalaiskristittyjen asemaa "väliinputoajina" hyödyntäen sekä kognitio- että sosiaalitieteellisiä näkökulmia. Luomanen on viimeksi pyrkinyt valottamaan erityisesti sosiaalisen identiteetin teorian kognitiivista taustaa ja tutkinut sosiaalisen identiteetin teorialle keskeisten käsitteiden (prototyypit, esimerkit) yhtäläisyyksiä kognitiivisen uskontotieteen uusimpiin teorioihin. Tarkoituksena on kehittää sosio-kognitiivinen lähestymistapa, jonka avulla voidaan tutkia varhaisten juutalaisten ja kristillisten liikkeiden piirissä tapahtuvia luokitteluja, rajanvetoja, stereotypioita sekä asenteiden kärjistymistä. Perinteisesti juutalaisuuden ja kristinuskon keskinäisiä sekä sisäisiä konflikteja on kuvattu joko erilaisten teologisten virtausten yhteentörmäyksenä tai – hieman tuoreemmin – erilaisten sosiaalihistoriallisten tai sosiologisten tekijöiden näkökulmasta. Sosio-kognitiivinen lähestymistapa liittyy jälkimmäiseen tutkimusperinteeseen mutta tukeutuen enemmän sosiaalipsykologian ja kognitioteiden tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Kirkkoisä Epifanios (n. 315-403) kuvasi teoksessaan Panarion ('Lääkelaukku' harhaoppeja vastaan) oppeja, joita hän piti harhaoppisina. Hän viittaa mm. ebionien nimellä tunnettuun juutalaiskristilliseen ryhmään. Epifanioksen kuva ortodoksisesta Gračanican luostarista, Kosovosta.

Aiemmissa tutkimuksissaan Luomanen on perehtynyt erityisesti Matteuksen evankeliumiin sekä juutalaiskristillisiin evankeliumeihin soveltaen näiden tutkimuksessa erityisesti Peter Bergerin ja Thomas Luckmannin tiedonsosiologiasta sekä Rodney Starkin ja William Sims Bainbridgen yleisestä uskontoteoriasta sovellettuja käsitteitä.

<< sivun alkuun

Raimo Hakola (s. 1966)

• tutkija projektissa 2007–
• Uuden testamentin eksegetiikan dosentti
• TT 2003
• Suomen akatemian tutkijatohtori 2004–2007
• toiminut vuodesta 1993 harjoittelijana, tutkimusavustajana, opettajana ja tutkijana eksegetiikan laitoksella
• sähköpostiosoite

Hakolan tutkimuksen ("The Need of the Other: The Pharisees as Enemies in Early Christian Imagination") taustana on hänen Johanneksen evankeliumin suhdetta juutalaisuuteen käsittelevä väitöskirjansa (Identity Matters: John, the Jews and Jewishness; Leiden: Brill, 2005). Väitöskirjassaan Hakola kritisoi sitä tutkimuksessa yleistä näkemystä, jonka mukaan Johanneksen vihamielinen kuva juutalaisista ja fariseuksista selittyisi siitä, että juutalaiset johtavat ryhmittymät (fariseukset ja heidän seuraajansa rabbit) olisivat vainonneet evankeliumin kirjoittajan yhteisöä ja erottaneet sen jäseniä juutalaisesta synagogayhteisöstä. Hakola yhtyi tutkimuksessaan siihen viime aikoina yleistyneeseen käsitykseen, jonka mukaan fariseuksilla tai vuoden 70 jKr. syntyneellä rabbiinisella liikkellä ei ollut johtavaa asemaa juutalaisuudessa. Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi fariseuksilla on niin keskeinen asema joissakin Uuden testamentin kirjoituksissa. Miksi juuri heistä on tullut Jeesuksen ja hänen seuraajiensa tärkeimpiä vihollisia?

Kristillisessä teologiassa on perinteisesti kuvattu fariseuksia ja lainopettajia hyvin kielteisessä valossa. Viime vuosikymmenten aikana on kuitenkin yhä enemmän ymmärretty, että Uuden testamentin fariseuksia vastaan suunnattu polemiikki ei anna heistä luotettavaa kuvaa. Maalaus: Matthias Stomer: 12-vuotias Jeesus kirjanoppineiden kuultavana.

Tutkimuksen tavoitteena on löytää sopivia tapoja kuvata sitä, millainen rooli fariseuksista luoduilla stereotypioilla oli varhaiskristillisten ryhmien identiteetin muodostumisessa. Tutkimuksessa Hakola hyödyntää sosiaalipsykologista sosiaalisen identiteetin teoriaa, jonka avulla on tutkittu erityisesti sterotyyppien merkitystä ryhmien välisten jännitteiden syntymisessä. Tutkimuksen tulokset eivät rajoitu fariseusten roolin entistä parempaan ymmärtämiseen vaan tutkimus antaa myös yleisempää tietoa uskonnollisten viholliskuvien synnystä ja merkityksestä uskonnollisille ryhmittymille.

Hakola on ollut kehittämässä myös Kreikan monimuoto-oppimisympäristö Kamua; hän on julkaissut yhdessä Jarmo Kiilusen kanssa kirjan Alfasta alkuun: Johdatus Uuden testamentin kreikkaan (Helsinki: Finn Lectura, 2. painos 2007).

<< sivun alkuun

Jutta Jokiranta (s. 1971)

• tutkija Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa 2007–2010
• TT 2006, pääaineena Vanhan testamentin eksegetiikka
• vuonna 2000 opintoja ulkomailla, Flindersin yliopistossa Australiassa
• toiminut vuodesta 1998 assistenttina, tutkijana ja opettajana eksegetiikan laitoksella
• sähköpostiosoite

Jokirannan tutkimuksen ("Explaining the Qumran Movement: Identity, Ritual, and Memory") taustana on hänen Qumranin liikettä koskeva väitöskirjansa vuodelta 2005 (Identity on a Continuum: Constructing and Expressing Sectarian Social Identity in Qumran Serakhim and Pesharim. 2005. Helsinki: Yliopistopaino). Väitöskirjassaan Jokiranta analysoi ensin sosiologiassa paljon käytettyjen lahkomallien toimivuutta Qumranin liikkeen kuvaamisessa. Malli, jossa lahkon keskeisiä piirteitä on rajattu määrä ja jossa ne sijoitetaan jatkumolle, antaa tarvittavan yksityiskohtaiset välineet kuvata ryhmien piirteitä sekä verrata erilaisia uskonnollisia ryhmiä keskenään. Vertailu kahden keskeisen dokumentin, Damaskon kirjan ja Yhdyskuntasäännön, välillä osoitti, että molemmissa heijastuu jännitteinen suhde ympäristöön: ryhmä osoittaa vihamielisyyttä ulkopuolisia kohtaan, eristäytyy (ryhmän jäsenten sosiaaliset suhteet rajoittuvat enemmän oman ryhmän jäseniin) ja on erilainen useilla elämänalueilla.

Qumranista löytyneen psalmikäärön fragmentteja.

Toiseksi Jokiranta hyödynsi sosiaalisen identiteetin teoriaa raamattukommentaarien (peser-tekstien) ja sääntötekstien tutkimiseen. Pesereitä on luettu hyvin historiallisesti; toisenlainen näkökulma auttaa näkemään mitä tällaiset tekstit voivat saada aikaan ryhmän jäsenissä ja heidän identiteetissään. Esimerkiksi Vanhurskauden opettaja on johtohahmo, joka esiintyy lähes yksinomaan pesereissä; tekstien tarkastelu osoittaa, että hän on ryhmän täydellinen prototyyppi. Kiinnittämällä huomion tällaiseen hahmoon ryhmän jäsenet loivat yhteisen käsityksen siitä, mitä on olla ryhmän jäsen ja millaisia ulkopuoliset ovat. Myös sääntöteksteissä heijastuvat ne prosessit, joiden kautta yksilöstä syntyi ryhmän jäsen - hän kategorisoi itsensä tähän ryhmään kuuluvaksi - ja joiden kautta pidettiin yllä ryhmän keskeisiä uskomuksia itsestään.

Jokiranta jatkaa tutkimusta projektin yleisiin tavoitteisiin liittyen. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa muitakin tutkimustuloksia, jotka auttavat selittämään Qumranin liikkeen ryhmädynamiikkaa. Sosiaalisen muistin näkökulma voi olla yksi väline käsitellä ryhmän muokkautumista ajan kuluessa. Rituaalit vaikuttavat merkittävästi uskonnollisen ryhmän jäsenten muistiin, ja rituaaliteoriat voivat valaista paitsi identiteetin rakentumista Qumranin liikkeessä, myös liikkeen yleistä luonnetta suhteessa muihin uskonnollisiin liikkeisiin.

<< sivun alkuun

Minna Shkul (s. 1971)

• Lampeterin yliopiston Open Learning Theology & Religious Studies -laitoksen apulaisjohtaja
• Master of Arts -tutkinto, Sheffieldin yliopisto, 1999–2000
• Uuden testamentin luennoitsijana Mattersey Hall -teologisessa opistossa vuosina 2002–2007
• asunut Englannissa vuodesta 1996
• kotisivu

Minna Shkul valmistelee parhaillaan jälkipaavalilaista Efesolaiskirjettä sosiaalitieteellisestä näkökulmasta käsittelevää väitoskirjaa Sheffieldin yliopistossa. Tutkimuksessa valotetaan Efesolaiskirjeessä heijastuvia sosiaalisia prosesseja ja ryhmäkäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä eri näkökulmista. Tutkimuksessa kysytään, miten Efesolaiskirjeen taustalla oleva varhaiskristillinen yhteisö rakentaa identiteettiään suhteessa ympäröivän yhteiskunnan juutalaisiin ja kreikkalais-roomalaisiin ryhmiin.

Paavalin esimerkkiin ja muistikuviin hänestä vedottiin monissa hänen jälkeensä syntyneissä kirjoituksissa, joista osa kirjoitettiin hänen nimissään. Roomalaisesta katakombista 300-luvulta peräisin olevassa piirroksessa Paavali on esitetty klassisen kreikkalaisen ihanteen mukaisessa filosofin asussa kädessään kirjoitusrulla ja jalkojensa vieressä kirjoitusrullia sisältävä säilytysastia.

Shkul hyödyntää väitöskirjassaan sosiaalisen identiteetin teoriaa sen tutkimisessa, miten Efesolaiskirjeessä rakennetaan ja vahvistetaan varhaiskristillistä identiteettiä. Sosiaalisen muistin teoria avaa näkökulmia siihen, miten tekstissä muokataan muistikuvia Kristuksesta ja Paavalista ja miten nämä muistikuvat auttavat rakentamaan yhteisön ideologista perustaa. Yhteisön identiteetin ja ideologian muotoutumisessa on tärkeää ei-juutalaisten liittäminen "Jumalan kansaan" ja kysymys juutalaisen lain voimassaolosta. Näihin teemoihin liittyy yhteisöllisten prototyyppien ja antityyppien luominen tekstissä ja kysymys juutalaisen ja syntyvän kristillisen identiteetin välisestä rajankäynnistä. Väitöskirjansa jälkeen Shkul jatkaa jälkipaavalilaisten kirjeiden tutkimusta kysyen, kuinka myöhäisemmat kirjoittajat soveltavat Paavalin opillista perintöä omiin sosiaalis-ideologisiin tarpeisiinsa sopivaksi. Shkulin projektitutkimus keskittyy myöhemmissä kirjeissä Paavaliin liitettyihin muistikuviin, näissä kirjeissä ilmenevien sosiaalisten prosessien tutkimiseen ja sen kysymyksen käsittelyyn, miten kirjeet heijastavat kehittyvän kristillisyyden suhdetta juutalaiseen kulttuuriin.

<< sivun alkuun

Risto Uro (s. 1953)

• Raamatun alkukielten professori 2007– (mvs)
• eksegetiikan laitoksen johtaja 2007–
• Uuden testamentin eksegetiikan dosentti
• TT 1988
• Ihminen ja yhteisö Raamatun maailmassa -tutkimusprojektin johtaja prof. Martti Nissisen kanssa 2001–2005
• Uuden testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori 2001–
• Tuomaan evankeliumia ja gnostilaisuutta tutkivien projektien johtaja 1993–1999
• kansainvälisen Q-projektin jäsen 1989–1994 (Institute for Antiquity and Christianity ja Society of Biblical Literature)
• vieraileva tutkija 1989 ja 1992, The Institute for Antiquity and Christianity, Claremont Graduate University, Claremont, California
• opettajana ja tutkijana eksegetiikan laitoksella ja Suomen akatemiassa vuodesta 1983
• sähköpostiosoite

Risto Uro ("Ritual, Memory, and the Transmission of Early Christian Traditions") analysoi rituaalien roolia varhaiskristillisyyden muotoutumissa ja varhaiskristillisten traditioiden välittymisessä. Rituaaleja on perinteisesti tutkittu alkuperän, sosiaalisen funktion ja kulttuuristen merkitysten näkökulmasta. Näiden perinteisten näkökulmien lisäksi Uro kiinnittää huomiota rituaalien muotoon ja kognitiiviseen rakenteeseen. Tutkimuksessaan Uro hyödyntää ja testaa kahta kognitiivista rituaaliteoriaa: Harvey Whitehousen teoriaa kahdesta uskonnollisuuden moduksesta sekä Robert McCauleyn ja Thomas Lawsonin teoriaa rituaalin muodosta. Teorioita sovelletaan mm. Johannes Kastajan liikkeeseen, varhaiseen Jeesus-liikkeeseen, paavalilaisiin ja jälkipaavalilaisiin yhteisöihin sekä gnostilaisiin ryhmiin. Tavoitteena on kirjoittaa kirja, jonka työnimi on Early Christian Rituals: From John the Baptist to Valentinus.

Johannes Kastajan toiminnasta toiminnasta kertoo Uuden testamentin evankeliumien lisäksi myös juutalainen historioitsija Josefus. Johanneksen kastetoiminnan kulttuurinen tausta ja merkitys sekä Johanneksen toiminnan suhde Jeesuksen julistukseen ovat olleet keskeisessä asemassa Johannes Kastajaa koskevassa tutkimuksessa. Kuvassa Dieric Boutsin (n. 1415 -1475) teos Johannes osoittaa Jeesusta.

Uron aikaisemmat tutkimukset ovat käsitelleet mm. Q-lähdettä ja Tuomaan evankeliumia, joka on Nag Hammadin kirjaston kuuluisin kirjoitus. Uro on työskennellyt mm. gnostilaisia tekstejä tutkivan projektin johtajana ja jäsenenä. Hän on julkaissut kirjan Thomas: Seeking the Historical Context of the Gospel of Thomas (Lontoo: Continuum 2003) ja toimittanut teoksen Thomas at the Crossroads: Essays on the Gospel of Thomas (Lontoo: T&T Clark 1998).

<< sivun alkuun

Timo Vanhoja (s. 1963)

• tutkijakollegium, Suomen Akatemian projekti 2007-
• tohtorikoulutettava
• TM 2002
• toiminut vuodesta 2002 tutkimusavustajana, tutkijana ja tuntiopettajana eksegetiikan laitoksella
• sähköpostiosoite

Timo Vanhojan väitöskirjan tavoitteena on sijoittaa katkelmallisena säilynyt Egertonin evankeliumi varhaiskristillisyyteen. Vuonna 1935 julkaistu Egertonin evankeliumi sisältää paralleelista materiaalia sekä synoptisille evankeliumeille että Johanneksen evankeliumille. Egerton on ensijulkaisustaan lähtien ollut vilkkaan keskustelun kohteena, sillä tekstin toimitustyöstä vastanneet tutkijat ajoittivat kirjoituksen varhaiseksi.

Ns. Egertonin evankeliumista on säilynyt vain katkelmallisia papyruskoodeksin fragmentteja, jotka ajoitetaan 100-luvun loppupuoliskolle. (Käännös.)

Jotkut tutkijat katsovat, että Egertonin evankeliumi on riippuvainen kanonisista evankeliumeista. Toiset tutkijat puolestaan pitävät kirjoitusta kanonisista evankeliumeista riippumattomana. Egertonin evankeliumi yhdistelee Johanneksen evankeliumin eri osille rinnakkaisia tekstijaksoja.Vanhoja ehdottaa ilmiön selittyvän sillä, että Egerton käyttää lähteenään varhaisista muistikirjoista juontuvaa yhteistä kirjallista materiaalia. Mikäli tämä pitää paikkansa, johannekselainen yhteisö mahdollisesti hyödynsi katkelmallista muistikirja-traditiota kiistakeskusteluissa varhaisten juutalaiskristittyjen kanssa.

Eräitä muita tutkijoita seuraten Vanhoja katsoo, että Egertonissa esiintyvä, synoptisille evankeliumeille rinnakkainen materiaali on mahdollisesti peräisin yhteisössä julistetusta suullisesta perinteestä. Egertonin evankeliumi vaikuttaa siten heijastavan synoptisen ja johannekselaisen tradition varhaiseen käyttöön ja levittämiseen ulottuvaa vuorovaikutusta. Varhaiskristilliset muistikirjat voidaan ymmärtää evankeliumiperinteen "hienorakenteena", jonka paljastaminen auttaa selittämään tärkeätä psykologis-kognitiivisen ja sosiaalisen tason väliin sijoittuvaa leikkauspistettä. Vanhoja tarkasteleekin mahdollisuuksia soveltaa - vakiintuneiden eksegetiikan metodien ohella - kognitiivisen uskontotieteen ja sosiaalipsykologian malleja ja teorioita.

<< sivun alkuun