The 20th Congress of IOSOT 1 - 6 August, 2010

Media

Ms. Jutta Jokiranta, DTh
Congress Secretary
P.O. Box 4
FI−00014 University of Helsinki
E-mail: iosot-2010 AT helsinki.fi
phone: +358 9 191 24348

IOSOT:n puhujien henkilökuvia

calendar

Näiltä sivuilta löytyy IOSOT:n pääpuhujien haastatteluja. Keitä nämä tutkijat ovat? Miten he ovat päätyneet omalle alalleen? Miksi heidän esitelmänsä kannattaisi kuunnella?

Henkilökuvassa Anneli Aejmelaeus (English version here)

Anneli Aejmelaeus on Vanhan testamentin ja Muinaisen Lähi-idän kulttuurien ja kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa. Yksi hänen työnsä tärkeimmistä puolista on viiden väitöskirjantekijän ohjaaminen. He ovat mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Septuagintan tekstikritiikki –projektissa, joka liittyy Aejmelaeuksen omaan pitkäaikaisprojektiin, Ensimmäisen Samuelin kirjan Septuaginta-editioon. Hän valmistelee tätä julkaisua Göttingenin Tiedeakatemian sarjaa varten.

Aejmelaeus syntyi Mikkelissä. Hän kävi koulua ja opiskeli Helsingissä. Mentyään naimisiin Aejmelaeus asui eri puolilla Länsi-Suomea, jossa hänen miehensä Lars Aejmelaeus oli seurakuntatyössä. Vuodesta 1991 lähtien Aejmelaeus toimi Vanhan testamentin ja Septuagintantutkimuksen professorina Göttingenin yliopistossa, Saksassa, kunnes kaksi vuotta sitten palasi Suomeen. Aejmelaeus ja hänen miehensä asuvat Järvenpäässä. Molemmat työskentelevät professoreina Helsingin yliopistossa.

Yksi vaikuttava tekijä Aejmelaeuksen uravalintaan oli hänen myötäsyntyinen kiinnostuksensa kieliin. Hän harrasti hepreaa ja kreikkaa jo kouluaikoina. Koulussa niitä ei ollut tarjolla, mutta hän osallistui raamattupiiriin, jossa luettiin Uutta testamenttia kreikaksi. Muut jäsenet olivat teologian ylioppilaita. Samassa piirissä oli hänen tuleva miehensä, joka jo oli valinnut pääaineekseen Uuden testamentin eksegetiikan. Aejmelaeukselle jäi siis Vanha testamentti! Aejmelaeuksen mukaan kielentutkimus on jollakin tavalla mukana kaikessa mitä hän tekee.

Aejmelaeus aloitti tutkijanuransa Ilmari Soisalon-Soinisen oppilaana Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan syntaksin tutkimuksen parissa. Septuagintan kieltä kuvailtaessa selvitetään, missä määrin kääntäjien käyttämä kieli muotoutui lähtökielen heprean mukaan ja missä määrin kääntäjät kykenivät irtautumaan hepreasta ja käyttämään normaalia kreikan kieltä. Aejmelaeus on soveltanut käännösteknistä näkökulmaa myös muuhun tutkimukseen, erityisesti tekstikritiikkiin, joka on ollut hänen mielenkiinnon kohteensa jo pitkään. Tekstikritiikin tehtävänä on selvittää, mikä säilyneistä lukutavoista on todennäköisesti alkuperäisin. Tekstikritiikkiä voidaan tehdä niin heprean- kuin kreikankielisistä teksteistä, ja molemmissa tapauksissa käännöstekninen tietämys on tarpeen.

Erityisesti Aejmelaeus on ollut kiinnostunut Jeremian kirjasta, jossa Septuagintan ja Masoreettisen tekstin tekstimuotojen erot muodostavat tutkimukselle erityisen haasteen, sekä intertekstuaalisuudesta, muun muassa Vanhan testamentin vaikutuksesta Uuteen testamenttiin, jossa on osittain kysymys Septuagintan reseptiosta ja jälkivaikutuksesta.

Kun Aejmelaeukselta kysyy hänen uransa aikana tapahtuneista muutoksista, hän kuvailee kahta muutosta. Hän kokee, että alalla oli vielä olemassa monissa kysymyksissä konsensus, kun Aejmelaeus aloitti opintonsa 1970-luvun alussa. Viime vuosikymmeninä konsensus toisensa perään on murtunut. Ei ole mitään selkeitä yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä esimerkiksi Vanhan testamentin kirjoitusten ajoituksista tai kokoonpanosta. Toinen muutos johtuu Qumranin tekstilöydöistä. Aejmelaeuksen koko ura sijoittuu Qumranin löytöjen jälkeiseen aikaan, mutta vasta viime aikoina Qumranin löytöjen tuoma mullistus (jolla ei ole tekemistä edellä mainitun konsensusten murtumisen kanssa) on alkanut vaikuttaa laajemmin esimerkiksi käsityksiin tekstikritiikin alalla. Qumran on tuonut autenttista tietoa ajanlaskun vaihteen alusta asioista, joista ei aiemmin tiedetty mitään.

Esitelmässään Aejmelaeus pyrkii tekemään selväksi, miksi Septuaginta on välttämättä otettava huomioon Deuteronomista historiateosta tutkittaessa. Heprealaista tekstiä on työstetty vielä varsin myöhään, ja varhaisempi tekstimuoto on usein tavoitettavissa Septuagintan avulla. Toisaalta myös kreikankielisiä käsikirjoituksia on korjailtu myöhemmän heprealaisen tekstin mukaan, joten sen selvittäminen, mitä tekstihistoriassa on tapahtunut ei aina ole ihan helppoa. Tärkeä kysymys on juuri tämä: mitä on tapahtunut? Sitä pitää selvitellä niin kuin Sherlock Holmes johtolankojen ja vihjeiden avulla. Parhaiten tuloksiin tässä työssä pääsee silloin, kun tekstin muutosten motiivit ovat näkyvissä. (Miika Tucker)